Avainsana-arkisto: yhteistyö

Perhepartiota kuukausittain Lempäälässä

Lempäälän Erä-Pirkkojen ja Kanavan Vartijoiden kuukausittainen perhepartio sai alkunsa, kun kevään 2013 toimintasuunnitelmaa tehtäessä pohdittiin, kuinka avata sitä mitä partiossa tehdään ei partiossa oleville. Samaan aikaan todettiin, että uusia aikuisia tarvittaisiin mukaan apukäsiksi niin leireille, retkille kuin kolo-iltoihin. Usein kynnys lähteä oman lapsen harrastukseen mukaan on kylmiltään  korkea. Tästä syntyi ajatus kuukausitapahtumista.

Vuonna 2013 Erpi ja Kava lanseerasi kuukausittaiset koko lippukunnan tapahtumat. Näitä suunniteltaessa huomattiin, että oikeastaan lähes joka kuukausi meillä oli jo tällainen. Tarvittiin siis vain muutamia uusia tapahtumia ja perinteisten jo kalenterissa olevien tapahtumien kohderyhmän laventamista.  Tapahtumia markkinoitiin hyvissä ajoin ja ryhmien toimintasuunnitelmiin merkittiin tapahtumat jo kauden alussa.

Kun vuosi saatiin päätökseen, nousi idea, voisiko tapahtumia markkinoida enemmänkin perhepartio-malilla? Markkinoitaisiin tapahtumiamme koko perheelle sopivaksi ja mukaan saisi ottaa myös kaverit tai vaikka isovanhemmat.

Perhepartiomalli on saanut hyvän vastaanoton lippukunnissa. Kuukausittainen tapahtuma keventää viikkotoimintaa, kun kerran kuussa pidetään isompi tapahtuma, joka suunnitellaan ja toteutetaan isommalla porukalla. Perhepartiomalli tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä erilaisia asioita, kuin mitä kolo-illoissa on aikaa tehdä muutaman aikuisen johtajan kanssa.

Myös palaute partiolaisten vanhemmilta ovat olleet rohkaisevia, kun on ollut aikaa jututtaa oman lapsen ryhmänjohtajaa tai tutustua muihin johtajiin. Usein kun tällainen aika on tiukilla arki-iltoina kololla. Partio on tullut monelle myös paljon tutummaksi ja on ollut helpompi lähteä mukaan retkille ja leireille.

Vuonna 2014 pidettiin seuraavanlaisia perhepartio-tapahtumia:

  • talvileiriviikonloppu
  • rusettiluistelua ystävänpäivän merkeissä
  • lautapeli-ilta
  • kaupunki-kisa
  • kauden päätösretki
  • suurjuhla
  • partion aloitustapahtuma
  • suunnistus-ilta
  • syysleiriviikonloppu
  • sauna- ja nuotioilta
  • Kavan perinteiset syysmaastomestaruuskisat
  • Itsenäisyyspäivän kirkko ja lupauksenanto-tilaisuus

Kuva lokakuun perhepartiotapaamisesta sauna-illasta Tervajärven leirikeskuksesta Lempäälästä, johon osallistui kaikenkaikkian noin 50 henkeä

Kirjoittajina Riina Aspila Erä-Pirkoista sekä Markus Perko ja Jarno Siltanen Kanavan Vartijoista. 

Lisää lippukunnista: http://www.lempaalapartio.info ja Facebookissa.

Partiota alle kouluikäisille

2-5 -vuotiaat lapset kokoontuvat puistoon ja matkaavat siitä metsään pienet partiohuivit kaulassaan. Mistä on kyse?

Kun Helsingin kaupunki vuonna 2014 aloitti tulospalkkiojärjestelmän varhaiskasvatusvirastossa, pyydettiin myös esimiehiä pohtimaan uudenlaisia tapoja kehittää varhaiskasvatusta. aikanaan partiossa työskennellyt päiväkotiyksikkö Alku-Käpylinnan esimies Olli Kamunen alkoi pohtia, miten voisi itse kehittää varhaiskasvatusta ja sai idean yhteistyöstä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa. Päiväkodinjohtajana ja partiolaisena ajatus partion ja varhaiskasvatustoiminnan yhdistämisestä tuntui Ollista luonnolliselta. Kerhoon palkattiin lastentarhanopettajaksi pitkän linjan partiolainen ja lastenhoitajaksi luontorakas henkilö.

Partiokerho aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäisenä kerhopäivänä paikalle saapui vain yksi lapsi, nyt lokakuun alussa kahdessa kerhossa on jo yhteensä kymmenen lasta ja lisää hakemuksia tulee säännöllisesti. Partiokerho on Helsingin kaupungin ulkoleikkitoiminnan kerho ja se on suunnattu 2–5 -vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille. Pienimmillä kerholaisilla on kaksi päivää viikossa ja vähän isommilla kerholaisilla on kerhoa kolmena päivänä viikossa.

Kerholaiset tapaavat alueen leikkipuistossa ja lähtevät kävelemään kohti metsässä sijaitsevaa kerhopaikkaa. Matkalla lauletaan ja ihmetellään kaikkea mahdollista. Syyskuun aikana kerhometsään on rakennettu maja, kerätty käpyjä oravalle, askarreltu metsän keskellä, seurattu ruskan hiipimistä ja ihmetelty kaupunkiluonnon eläimiä aina etanasta jänikseen. Paras hetki kerhossa on tietenkin eväiden syöminen – kaikkihan sen tietävät, että ruoka maistuu parhaimmalta ulkona. Lopuksi kerholaiset taapertavat takaisin leikkipuistoon ja laulavat loppulaulun.

Kerho-ohjelmaan on poimittu juttuja sudenpentujen ohjelmasta omien ideoiden tueksi. Partiomenetelmässä on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat jo sellaisenaan käytettävissä varhaiskasvatustoimintaan; toiminta luonnossa, tekemällä oppiminen, nousujohteisuus, aikuisen tuki, vartiojärjestelmä ja symboliikka ovat löytäneet paikkansa Partiokerhon toiminnassa. Kaikille lapsille on ommeltu partiohuivit, kerho alkaa aina tutulla lorulla ja loppuu piirissä laulettuun loppulauluun. Toiminta tapahtuu metsässä pienryhmissä leikkien, liikkuen, tutkien ja taiteellisia kokemuksia kokien. Jokainen lapsi osallistuu toimintaan omien taitojensa mukaan ja aikuisen tuella vaikeammatkin asiat onnistuvat.

Vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta niin pienistä ylisöpöistä partiohuiveista kuin uudesta varhaiskasvatusmuodostakin, joka sallii perheen jatkaa kotihoitoa ja samalla saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Kirjoittajana Katri Niemi, Partiokerhon lastentarhanopettaja ja partiolainen itsekin. Kuva Partiokerhon blogista.

Lisää Partiokerhosta löydät heidän blogistaan ja facebooksivulta.

Partiolaisena seurakunnan vallan kahvassa

Päättäjänä saa uuden näkökulman seurakunnan toimintaan. Seurakuntavaaleihin voi asettua ehdolle 15.9. asti. 

Partiolaisia kannustetaan lähtemään ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin. Millaista on olla seurakuntapäättäjänä? Kysymykseen vastaavat Mikko Hieta Kaskenkaatajista ja Petra-Sofia Korpela Launeen Lähdesiskoista.

Mikko, 34, on ollut Hämeenlinnan seurakuntayhtymän luottamustehtävissä jo pitkään. Ensimmäisen kerran hän tuli valituksi 19-vuotiaana. Pitkän linjan partiolaisen veti mukaan halu olla valvomassa partion etuja. Tehtäviä on ollut monenlaisia, nyt Mikko on seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston jäsen. Reilu kolmekymppinen Petra-Sofia istuu ensimmäistä kauttaan Lahden Launeen seurakunnan seurakuntaneuvostossa.
– Edellinen partiolaisjäsen oli jäämässä pois ja minua sitten kysyttiin ehdolle, Petra-Sofia muistelee.

Molemmat kertovat, että päätöksentekoon liittyy paljon byrokratiaa, mutta toisaalta asiat ovat mielenkiintoisia ja päättäjänä saa aivan uuden näkökulman seurakuntatoimintaan.
– Varsinkin alussa olin todella turhautunut, koska asiat eivät menneet eteenpäin, Mikko kertoo.
– Pikkuhiljaa on tottunut siihen, päätöksenteon ketjut ovat pitkiä. Yksi neljän vuoden vaalikausi on lopulta hyvin lyhyt aika.

Mikon mielestä kannattaakin keskittyä siihen, että suuret linjat ovat oikean suuntaisia. Vaikuttamisestakin on kertynyt oppia. Mikko korostaa, että jos haluaa vaikuttaa, pitäisi päästä mukaan asioiden valmisteluun. On myös hyvä säilyttää avoin mieli ja tutustua kaikkeen aineistoon ennen, kuin muodostaa mielipiteensä asiasta. Petra-Sofiasta on ollut mielenkiintoista päästä mukaan päättämään oman seurakunnan toiminnasta ja esimerkiksi siitä, millaisia työntekijöitä valitaan.
– Olen myös ollut mukana aikuistyöryhmässä, jossa mietitään, mikä voisi olla omanikäisteni uskossa kulmakivenä, kun kirkonmenot sunnuntaina kello 10 eivät houkuttele.

Päätöksentekoon yhdistetään usein kiistely ja erimielisyydet. Seurakunnassa näitä ei Petra-Sofian ja Mikon kokemusten mukaan ole ollut.
– Keskustellaan asioista ja tuodaan esille eri näkemyksiä, mutta ollaan kuitenkin yksimielisiä ja ajatellaan seurakuntalaisten parasta, kuvailee Petra-Sofia Launeen seurakuntaneuvoston työskentelyä.
– Luottamushenkilöt ovat sitoutuneita ja kiinnostuneita, ja meillä on yhdessä tekemisen meininki, Mikko kertoo hämeenlinnalaisista kirkkopäättäjistä.
– Ei ole keskinäistä vääntöä, vaan teemme yhteistyötä myös ryhmien kesken.
Aikaa luottamustehtävät toki vievät, mutta kokousmäärät riippuvat tehtävistä. Esimerkiksi seurakuntaneuvosto kokoontuu noin kerran kuussa syksystä kevääseen ja yhteinen kirkkovaltuusto muutaman kerran vuodessa.

Oma aktiivisuus tärkeää udelle luottamushenkilölle

Mikko aloitti Kokoomuksen ryhmässä, mutta vaihtoi myöhemmissä vaaleissa puoluepoliittisesti sitoutumattoman Seurakuntaväen listalle. Petra-Sofia tuli valituksi sitoutumattomana seurakuntalaisten listalta. Mikon mielestä oma ryhmä on tärkeä voimavara. Yksin on vaikea vaikuttaa, mutta yhdessä saadaan enemmän aikaan. Alussa on tärkeää itse ottaa asioista selvää, jotta tietää, mistä puhutaan. Tätä painottavat sekä Petra-Sofia että Mikko.
– Itse lähdin kyllä soitellen sotaan, mutta osallistuin luottamushenkilöille järjestettyihin koulutuksiin, Petra-Sofia kertoo.

Mikko vinkkaa, että kannattaa myös kysyä kokeneemmilta neuvoa. Monissa seurakunnissa on jo partiotaustaisia päättäjiä, joihin voi olla yhteydessä.

Jos lukija nyt pohdiskelee mielessään, pitäisikö lähteä ehdolle syksyn seurakuntavaaleihin, nuoret päättäjät suosittelevat tehtävää.
– Kannattaa kokeilla, luottamushenkilönä saa mielenkiintoisen näköalapaikan seurakunnan toimintaan ja sen taustoihin, kannustaa Petra-Sofia.
– Ilman muuta kannattaa lähteä mukaan. Luottamushenkilöiden pitäisi heijastaa koko seurakunnan jäsenistöä, joten kaikenlaisia, eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia päättäjiä tarvitaan, Mikko rohkaisee.

tiekartta_ehdokkaaksi_50x70

Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa 2014. Kaikki 9.11. mennessä 16 vuotta täyttäneet saavat äänestää vaaleissa ja 18 vuotta täyttäneet voivat asettua ehdolle. Jos haluat asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, ota yhteys oman seurakunnan kirkkoherranvirastoon ja partiotoimistolle.

Lue lisää:
www.hp.partio.fi/seurakuntavaalit
www.partioehdokkaat.fi
www.seurakuntavaalit.fi

Kirjoittajana Anna-Mari ”Iitu” Martikainen. Juttu on julkaistu alunperin Hämeen Partiopiirin lehdessä Täplässä (2/14). 

 

Korven Koukkaajilla yhteys seurakuntaan ei jää vain muodolliselle tasolle

Uusimmassa Villi-lehdessä on aika mojova juttu, hyvä Koukkaajat! Miten teillä, osaako sun lippukunta pyytää tukea?

Partiossa osataan kerätä tukea -villi 2-13

Kun partio meni kerhoon – kohti avoimempaa lippukuntaa

Vartiovuoren Tytöt ovat mukana piirin KAMU-hankkeessa jo neljättä vuotta. Lippukunnanjohtaja Anna Suntio kertoo:

Kun minut koulutettiin johtajaksi, olin kirjoittanut kiveen sen, mikä tekee partiosta partiota. Partiota ja partiotoimintaa verrattiin erilaisiin muihin harrastuksiin, ja vastaukseksi löydettiin aina kaiken toiminnan vankkumaton pohja, partiomenetelmä. Sen avulla erotettiin – ja erotetaan – partio kaiken maailman puuhakerhoista. Vuosia myöhemmin olin pitämässä partiokerhokertaa.

Kun Vartiovuoren Tytöt lähti mukaan Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Kaikki Mukaan -monikulttuurisuushankkeeseen toistamiseen saimme mahdollisuuden markkinoida omaa lippukuntaamme, kasvattaa jäsenmääräämme sekä kehittyä lippukuntana. Partio meni kerhoon: esittelimme toimintaamme ja pidimme partiokokouksia alueen iltapäiväkerhossa. Sitä kautta tavoitamme konkreettisesti monipuolisen joukon alueemme lapsia. Kerhokerrat jatkuvat myös syksyllä enenevissä määrin, ja toimintamme voi oikeasti avata ovensa kaikille partiotoiminnasta kiinnostuneille KaMu:n tuella.

Kun ovi on avattu ja kynnys matala täytyy enää astua sisään. Toivottavasti myös monikulttuuristaustaiset lapset löytävät lippukuntaamme siinä missä muutkin alueemme lapset. Työ sen eteen on aloitettu eikä liene valmista koskaan. Työ erilaisista taustoista tulevien lapsien saamiseksi partioon ei ole valintakysymys: kaikkia alueen potentiaalisia partiolaisia lähestytään sekä perinteisin että innovatiivisin markkinoinnin keinoin. Monikulttuurisuuden huomioiminen ei ole lippukunnalle valintakysymys – se on luonteva ja olennainen osa partiota kaikkialla pääkaupunkiseudulla.

Kun yksi on avoin, on toisen helpompi seurata hyvää esimerkkiä. Me teemme partiosta avoimemman harrastuksen olemalla itse avoimia. Partio itsessään arvopohjineen ja lupauksineen on jo avointa; se kuuluu kaikille. Meillä partiolaisina sen sijaan on vielä matkaa avoimuuteen. Rikkomalla rajoja ja kyseenalaistamalla omat ennakkoluulomme luomme avoimemman ilmapiirin, mutta se ei yksinään riitä. Tarvitaan tahtoa muuttua ja konkreettisia tekoja. Motivaation monikulttuurisempaan partioon voi löytää vaikka kasvuhaasteesta – tai sitten puhtaimmillaan partiomenetelmän ytimestä.

Teksti: Anna Suntio