Avainsana-arkisto: vapaaehtoistyö

Mitä odotamme uudelta aikuiselta?

Ratkaistaan partion suurin ongelma –tapahtuman työpajassa mietimme millaisia ominaisuuksia toivomme ja ehkä jopa vaadimme uudelta partioon tulevalta aikuiselta. Erilaisia kriteeteitä, pienempiä ja suurempia, löytyi monia. Kun rekrytoidaan partioon aikuisia, voidaan odottaa joitain tiettyjä ominaisuuksia, kuten halukkuutta ja motivaatiota tulla partioon. Kun rekrytoidaan jotain tiettyä pestiä varten voi ja kannattaakin miettiä soveltuvan henkilön ominaisuuksia vähän tarkemmin.

Kaikki listaamamme kriteerit eivät siis ole välttämättömiä tai edes tarpeellisia kaikissa hommissa (esimerkiksi sihteerille erätaidot eivät ole välttämätön ominaisuus).

– luonnossa liikkumista
– positiivista asennetta
– oma-aloitteisuus
– kyselevä, selvittäjä
– rohkeus astua epämukavuusalueelle
– Uskaltaa pyytää apua
– Sitoutuminen, tekee mitä lupaa
– pienikin asia riittää
– osaa olla aikuinen
– ajanhallinta hallussa, antaa omaa aikaa
– sosiaalinen, kommunikaatiotaito
– Suomen lain noudattaminen
– huumori
– joustavuus
– halu/taito toimia yhdessä
– ei ylisuojeleva, kyky sietää partiomenetelmää
– oma lapsi kuin muut lapset
– maalaisjärki
– oman motivaation tiedostaminen

Työstimme näiden pohjalta uusille aikuisille suunnattua #partiokuntoon2016 treeniohjelmaa ja mietimme mitkä ominaisuudet ovat partioaikuiselle välttämättömiä ja mitä kannattaisi kehittää alkutaipaleella. Keksimme neljä teemaa (vähän niinkuin lihasryhmää), joiden kehittämiseen aikuisten treeniohjelma rakentuu:

– Partiotaidot, eli käytännön tekeminen ja erätaidot.

– ”Kyky sietää partiomenetelmää”, eli kuinka annetaan lasten kokeilla ja oppia, päättää itse ja epäonnistuakin ja muutenkin partiomenetelmän sisäistäminen.

– Halu kehittyä, oppia ja poistua mukavuusalueelta.

– Lippukuntaan integroituminen, joka ei varsinaisesti tullut aikuisten kriteereiden kautta, mutta on meidän mielestämme ehdottoman tärkeää, että lippukunta tulee tutuksi ja sieltä löytyy oma paikka.

Näistä teemoista rakentuu siis aikuisten #partiokuntoon2016, joka alkaa elokuussa. Kannattaa pysyä kuulolla ja rekrytoida aikuisia mukaan!

Kiitos vapaaehtoisille!

Vapaaehtoiset ovat partion sydän, ilman heitä toimintaa ei olisi. Viime kesäisen selvityksen mukaan partion vapaaehtoiset antavat vuosittain yli kolme miljoonaa tuntia aikaansa lasten ja nuorten partioharrastamisen mahdollistamiseksi. Voit lukea jutusta lisää partiossa tehtävän vapaaehtoistyön arvokkuudesta ja sen eri muodoista.

Tänään 3.12.2014 vietetään Suomessa vapaaehtoisten päivää. Haluammekin kiittää kaikkia teitä, jotka annatte aikaanne partiolle: lippukunnanjohtajia, ryhmänohjaajia, luotseja, autokuskeja, talkoolaisia ja kaikkia muita.  Kiitos!

Muista sinäkin kiittää vapaaehtoistoimijoita lähelläsi! Voit tehdä sen esimerkiksi jakamalla kiitoskuvaa  sosiaalisessa mediassa. Linkkien takaa löydät sopivan kokoisen kuva Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin. Voit myös merkitä kuvaan ihmisiä, joita erityisesti haluat muistaa. Kannattaa käyttää myös tunnisteita #partioscout ja #vapaaehtoistenpäivä

Lisää tapoja kiittää löydät viime viikkoisesta kirjoituksesta.

 Kirjoittajana Annika Jouhki, blogin koordinaattori.

Vapaaehtoisten päivä lähestyy – miten voisimme kiittää?

3.12. vietetään Suomessa kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Silloin on tarkoituksena nostaa vapaaehtoisten tekemä arvokas työ valokeilaan ja kiittää vapaaehtoistyön tekijöitä.

Vapaaehtoisten kiittämisessä mielestäni oleellista on että on sopivassa suhteessa perinteisiä tapoja ja spontaania kiittämistä, sopivasti muodollisia  ja epämuodollisia. Tärkeää on muistaa kiittää kaikkia, lippukunnanjohtajia, ryhmänjohtajia, projektien toteuttajia, talkoolaisia ja kyyditsijöitäkin. Kaikki vapaaehtoistyö on arvokasta.

Kyselin tutuiltani millaisia tapoja kiittää heidän lippukunnissaan on, tässä kooste niistä. Poimi parhaat  käyttöön tai keksi omat! Voit myös jakaa kommenteissa omiasi tai lippukuntasi tapoja kiittää tekijöitä.

Aloitetaan perinteisimmillä, klassikoilla:

  • Ansiomerkit lienevät perinteisin tapa kiittää partiossa. Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä tietoa, hakulomakkeet ja myöntämisperusteet löydät täältä.  Tietoa piirin omista ansiomerkeistä löydät piirin sivuilta. Muista tarkistaa aikataulu ajoissa!
  • Lippukunnan omat ansiomerkit. Monella lpk:lla on jo omia ansiomerkkejä. Näitä voi anoa ja myöntää kevyemmillä ja erilaisilla perusteilla kuin esimerkiksi piirin tai SP:n merkkejä. Kannattaa välillä tarkastaa, että myöntämisperusteet ovat edelleen ajankohtaiset.

Lippukunnilta löytyy monenlaisia kunniamainintoja ja titteleitä, joilla voidaan kiittää ja palkita vuosittain. Esimerkiksi:

  • Lempäälän Erä-Pirkoissa valitaan aina vuosittain vuoden Pirkko, eli aktiivitoimija samoajaikäisistä ylöspäin. Valinnan tekee aina kahden edellisen vuoden Pirkot. Hollolan Hirvenhiihtäjät nimeävät Vuoden hirven yli 16-vuotiaista ja Hirvein hiihtäjä -palkinnon saajan alle 16-vuotiaista.
  • Viherlaakson Peuroissa joka vuosi yhdelle samoajaikäistä nuoremmalle jaetaan aktiivisuuspuukko, johon on kaiverrettu nimi.
  • Nastapartiossa jaetaan kirves –kiertopalkintoa nuorten aktiivien keskuudessa ja varsi taitaakin olla jo aika täynnä nimilaattoja.
  • Pohjan Veikoissa kiertopalkinnon saajiksi valitaan joka ikäkaudesta vuoden tyyppi, vuoden johtaja ja vuoden ryhmä. Lisäksi on mm. Talkoojyrä aktiivitalkoilijalle ja oma kiertopalkintonsa käsityötaitoja lippukunnassa edistäneelle. Näitä jaetaan kesäleirillä ja Yrjönpäivänä.
  • Hyvinkään Metsätyttöjen johtajiston pikkujouluissa jaetaan dilpomeita (siis todellakin dilpomeita) muistamisen arvoisista asioista, ei niin vakavalla otteella.
  • Kevään vikassa johtajistossa Tampereen Lokeissa valitaan johtajiston (=kaikki samoajista ylöspäin olevat johtajina toimivat) kesken Vuoden hengetär, joka saa kuparisen pannun hyllyään koristamaan. Jokainen saa äänestää yhtä tyyppiä, jonka kokee vuoden aikana piristäneen, tsempanneen, olleen huippu tai muuten ansaitsevan palkinnon.
  • Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa on lähettetty lippukuntiin Kiitos –pinssit. Ideana on, että pinssin voi antaa kiitosten saattelemana jostain hyvin hoidetusta hommasta. Kun pinssiä on hetken kantanut huivissaan kuuluu hyvä laittaa kiertämään ja kiittää sillä jotakin toista.

Aineellinen lahja ilahduttaa, kunhan se on harkittu. Lahjoja annetaan perinteisesti jouluna, mutta myös esim. leirinjohtajaa voidaan kiittää lahjalla. Tässä joitakin ideoita:

  • Kanoottipussi
  • Kuksa
  • Partioaiheinen joulupipari (partioristi, lilja, partsaukkeli…)
  • Termari
  • Otsalamppu
  • Pipo sloganilla, esim. lpk:n huudolla tai sisäpiirivitsillä
  • Istuinalusta
  • Vesitiivis pussi kännykälle
  • Inspiroivaa kirjallisuutta
  • Leffalippu
  • Lippukunnan teemaan sopivat lahjat, esim. hirvet Hirvenhiihtäjillä
  • Yhtenäistä pukeutumista, esim. samanlaiset paidat tai villasukat koko johtajistolle.

Hemmottelu ja virkistäminen toimii aina:

  • Pohjan Veikot järjestävät johtajiston oman retken, Hyppy tuntemattomaan, kerran vuodessa. Retki on ryhmänjohtajille, eli kiitos kohdistuu viikkoaktiiveille. Nimensä mukaisesti retki voi olla mitä vain ja tärkeintä onkin se, että johtaja voi vain saapua paikalle tietämättä mitään etukäteen.
  • Tampereen Lokeissa järjestetään isompia johtajahuoltoja noin joka toinen vuosi. Teemoina on olleet mm. mininuotiokitarakurssi ja kaupunkikisa vähäisillä ennakkotiedoilla. Joka toinen vuosi järjestetään myös veljeslippukunnan kanssa johtajien joulucembalot, joissa on rentoa ohjelmaa, jossa järjestäjät ja johtajat heittäytyvät, syödään ja pidetään hauskaa yhdessä.
  • Kevään viimeisessä johtajistossa on usein jotain herkkua ja rennompaa meininkiä.
  • Lippukunnan piikkiin ravintolassa syöminen toimii hyvänä yhdessäolon ja luksuksen yhdistämisenä.
  • Oleellista on hyvä ruoka, yhdessä olo ja saunominen

Yhteisten johtajiston kiittämisten lisäksi lippukunnista löytyi hienoja tapoja antaa henkilökohtaista huomiota:

  • Henrikin Tapulitytöissä laitetaan ennen joulua jokaiselle aktiiviselle johtajalle oma henkilökohtainen kiitosjoulukortti. Tekstissä kiitetään juuri niistä asioista, joita kyseinen henkilö on tehnyt.
  • Hämeenlinnan Metsänkävijöiden saunailloissa yleensä muistellaan miten hienosti hommat on hoidettu. Pienessä lippukunnassa keskinäinen arvostus toimii.
  • Jokaiselle Lokkiylioppilaalle lippukunnanjohtaja kirjoittaa henkilökohtaisen melko pitkän puheen, joka käydään juhlissa puhumassa. Lahjana viedään merimiessolmusormus ylioppilaalle. Puhe usein saa kyyneleet silmiin niin puhujalle, puheen saajalle kuin vanhemmille ja vieraillekin. Puheessa käydään läpi henkilökohtaisia asioita ja vahvuuksia partiouralta, sellaisia, joista vanhemmilla ei usein ole tietoakaan. Myös sormukset ovat arvostettu ja tykätty perinne lippukunnassa.
  • Lokeissa myös lippukunnanjohtaja vei viimeisen vuoden vartionjohtajat kahville lippukunnan piikkiin ja kyselin kehitysehdotuksia toimintaan. Henkilökohtainen kontakti toimi hyvin molemminpuolisessa palautteenannossa ja lähentää suhdetta. Tätä voisi soveltaa monessa muussakin yhteydessä ja vaikka säännöllisesti.

Miten teillä on tapana kiittää? Tai aiotko poimia jonkun näistä käyttöösi?

 Kirjoittajana Annika Jouhki, blogin koordinaattori ja toisinaan huono kiittäjä.

Edit. 9.3.2015: Kannattaa lukea myös Hämeen Partiopiirin hallituksen blogista hyvä juttu kiittämisen perusteista, jatkuvuudesta ja tärkeydestä!

Video: Think you know scouting?


Check out the video the UK scouts did about scouting!

 

Miksi aikuinen liittyy partioon?

Kävipä eräässä Facebook-ryhmässä niin, että Jarmo heitti ilmoille kysymyksen:

Oletko liittynyt vasta aikuisena partioon, käymättä kertaakaan kolkkaparvessa, sudenpentulaumassa tai vartiossa aikaisemmin ilman että omat pennut kulkisivat mukana kuten minä? Kerro tarinasi, miksi olet liittynyt ja miksi olet vielä partiojohtajana mukana?

Seppo Laine: Liityin Otavaeltajiin 23-vuotiaana teekkarina lippukunnan rekrykampanjan kautta. Ensin piti kyllä mennä vain vähän katselemaan, mutta yhtäkkiä huomasinkin olevani jo viikkotoiminnassa kiinteästi mukana. Pikkuhiljaa havaitsin partion edustavan täsmälleen niitä samoja arvoja, jotka itsellenikin olivat tärkeitä, lisäksi jutut mitä lippukunnassa tehtiin olivat myös minulle kiintoisia ja elämyksellisiä. Lapsenakin kyllä olisin varmasti ollut partiossa, jos paikkakunnallani vain olisi partiota järjestetty, mutta kun ei ollut lähelläkään, niin partio ei koskaan aikaisemmin päässyt tulemaan tutuksi. Nyt yli 16 vuotta myöhemmin en voisi kuvitella elämää ilman partiota. Partio ei ole minulle harrastus, vaan olennainen osa minua yksilönä.

Jarmo Komulainen: Minua pyydettiin sisulippukunnan retkelle avustajaksi vähän yli 40v sitten. Suostuin vähän pitkin hampain hommaan, sillä olihan noita stereotypioita intti- ja yltiöisänmaallisesta jne -toiminnasta. Kuinka ollakaan 40v sitten tarvittiin toimintaryhmille vetäjää. Ok, koska tämä oli sisutoimintaa, saatoin suostua. Siitä se lähti, ensin pikkusormi ja sitten pj-kurssin ja Ko-Gin kautta korvia myöten kiinni toimintaan. Empä olisi halukas luopumaan kokemuksistani, sillä niin paljon olen saanut.

Henri Backman: Swoppasin kaverin kanssa järjestöjä. Tulin mukaan Partioon, kun kaveri tuli mukaan Punaiseen Ristiin. Siitä se lähti ja loppua ei näy. Sampona mennään ja vuoden alusta ikäkausivastaavana.

Antti Seppä: Liityin ensimmäiseen lippukuntaani 2004 syksystä ja aloitin suoraan vaeltajana (vanha ohjelma) 14v iässä. Takana kolme hallituskautta tähän mennessä ja kalustonhoitajuutta ja vartionjohtajuutta. Lisäksi puoli vuotta laumanjohtajuutta. Erinäisiä proggiksia ja yhteistyötä toisten lippukuntien kanssa.
Nyt syksyllä aloitin virallisesti jo toisessa lippukunnassa (ensimmäisen lisäksi) aiemman ”johtajalainauksen” jälkeen ja vuoden alusta lähtien toimin toisessa lpk:ssa lippukunnanjohtajana.

Pauli Korhonen: Ei siellä missä minä lapsena asuin harrastettu partiota. Siellä tehtiin samaja asioita ilman että tiedettiin niiden olevan partiota. 40 vuotiaana oman lapsen retkille mukaan, sitten kesäleirille, laumanjohtajakurssille, nuoremman lapsen ryhmään laumanjohtajaksi, pjpk:lle, ikäkausivastaavaksi, johtajaneuvostoon, ko-Gi:lle, muonituskeikoille, Kilkeen muonitustiimiin, jne, jne, jne ja nyt Ko-Gi 114 palokärjeksi. Mopo on karannut käsistä. Tämä on se minun harrastukseni!

Timo Juntunen: Meillä taas lippukunta alkoi kasvaa niin että ei olisi omat lapset päässeet mukaan harrastukseen jollei olisi itsekin alkanut akelaksi. Puolisen vuotta kokeneemman kanssa ja sitten oma lauma Akela kurssin jälkeen. Pestejä on sitten webbisvujen ja jäsenrekisterin yms. kanssa. Partioura alkoi 43v vanhana 🙂

Mikä on sinun tarinasi?