Avainsana-arkisto: vanhemmat

”Ehkä eniten on yllättänyt partion monipuolisuus”

Tämän, alun perin Kulosaaren Meripartion syyskauden avajaisiin tarkoitetun tekstin on kirjoittanut kahden partiolaisen äiti Maria Vuorenjuuri.

Partioharrastus vanhemman näkökulmasta

Olen kahden, nyt jo teini-ikäisen partiolaisen vanhempi. Lapseni ovat olleet partiossa 11 vuotta ja tätä kautta olen päässyt kurkistamaan partion maailmaan. Meistä vanhemmista kumpikaan ei ole ollut aikoinaan partiossa, joten minulla ei ollut selvää käsitystä siitä, mistä partiossa on kyse. Ohjasin omia lapsiani partioon siksi, että minusta lapsena telttailu oli tosi kivaa, mutta aikuisiällä teltassa nukkuminen ei enää onnistunutkaan yhtä hyvin, patja oli muhkurainen, selkää alkoi jomottaa, telttakangas viisti naamaa ja vieressä sikeästi, tyytyväisenä tuhisevat lapset potkivat unissaan. Siispä lapset partioon, siellä saavat telttailuelämyksiä! Nyt kun molemmat lapset ovat ”partiourallaan” edenneet partionjohtajiksi ja toinen rahastonhoitajaksi asti, on osoittautunut, että partio on paljon muutakin kuin solmuja ja telttailua.

Ehkä eniten on yllättänyt partion monipuolisuus. Partioharrastus opettaa ja tutustuttaa lapset hyvin monenlaisiin asioihin, suorastaan hämmästyttävän laajaan kirjoon eri elämänalueilla tarpeellisiin taitoihin ja kokemuksiin. Ja tietenkin nimenomaan meripartiolaisuus tuo purjehtimisen mukana valtavasti tietoa ja taitoja. Veneessä ryhmässä toimiminen korostuu entisestään, on selvittävä yhdessä niin kovassa tuulessa kuin tyvenessäkin. Pienissä tiloissa erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemisen oppiminen kasvattaa ja avartaa.

Partio on upea ”boosti” itsetunnolle ja tukee itsenäistymisessä. Ensimmäinen viikonloppuretki Lappeenrantaan oli iso juttu ja jännitti etukäteen sekä lasta että vanhempia. On ihan eri juttu lähteä partiolaisjoukon mukana viikonloppuretkelle kuin mennä mummolaan yökylään. Kyseessä on 7-vuotiaalle hurjempi hyppäys, mutta lapsi tekee sen yhdessä toisten kanssa, itsenäistyy vertaisryhmässään. Ja totta kai nämä viikonloppuretket tarjoavat vanhemmille aina silloin tällöin ihan mukavalta tuntuvaa vapaa-aikaa. Olen kokenut myös, että vanhemmalle partiojohtajana toimivalle nuorelle on tärkeä kokemus huomata, että onnistuu pienen koti-ikävästä metsäretkellä kärsivän sudenpennun lohduttamisessa.

Yhdessä tekemisen ja viihtymisen ohella partio on tavoitteellista toimintaa. On ollut hienoa nähdä, miten paljon koulutusta partion kautta voi saada: Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry järjestää mm. ensiapu-, veneenohjaaja- ja kipparikursseja sekä hygieniapassikursseja. Paitsi että tiedot ja taidot karttuvat, esim. hygieniapassin suorittaminen voi auttaa kesätyöpaikan saamisessa. Partiolaiset eivät ole uusavuttomia. Kun on muonittanut parinkymmenen hengen viikonloppuretkiä metsässä, saa mahtavat valmiudet omankin talouden pyörittämiseen. Jokainen voi kuvitella millainen positiivinen vaikutus itsetuntoon näillä kokemuksilla on.

Mutta mitä partio vaatii vanhemmilta? Partio on edullinen harrastus, mutta mielestäni on hurjan tärkeää, että vanhemmat tukevat omaa partiolaistaan. Partiosta ei tule pitkäikäistä harrastusta ilman vanhempien tukea, vanhempien pitää huolehtia, että lapsi pääsee kokouksiin ja retkille. Mielestäni partio ei saa olla B-luokan harrastus, jonne mennään vain silloin kun ei ole muuta tärkeämpää tekemistä. Tämä on tärkeää siksikin, että lapsia on jatkuvasti jonossa partioon. Eli, jos saat lapsellesi paikan partioon, ole iloinen ja vaali sitä! Partionjohtajat ovat nuoria ja vanhempia tarvitaan tueksi siihen, että lapset ymmärtävät ryhmässä toimimisen säännöt. Vaikka vetäjä on iältään nuori, häntä kuunnellaan ja maltetaan odottaa omaa vuoroa, on sitten kyseessä kokous kololla tai ruokajono metsässä suurleirillä.
Vanhempien panostus varainhankintaan vanhempainyhdistyksen kautta mahdollistaa sen, että Kulosaaren Meripartiolla on oma purjevene, Sisar.

Tälläkin hetkellä Kulosaaren Meripartioon on siis tulijoita enemmän kuin ryhmiä pystytään järjestämään. Monet lapset tulevat partioon nuorina, mutta eivät jatka johtajiksi asti. Tarvittaisiinko tässäkin vanhempien hienovaraista tukea, sillä mielestäni vasta johtajana partiokokemukset kiteytyvät ja jalostuvat. Partionjohtajaksi kasvetaan vähitellen, vastuuta saadaan pikkuhiljaa enemmän, kokeneemmat partiolaiset auttavat nuorempia. Mutta ideana nimenomaan on, että nuoret tekevät itse, vanhempia tarvitaan kannustamaan ja tukemaan vastuuta ottavaa nuorta.

Ja totta kai kaikkien hyödyllisiksi katsottavien taitojen ja kokemusten ohella partio on yhdessäoloa, upeita elämyksiä ja iloa. No, joskus rämmitään loskassa vesikanistereita raahaten tai etsitään varpaat litimärkinä kaatosateessa Hiipivä haamu -kaupunkituntemuskisan rasteja nälän kurniessa vatsassa ja illan jo hämärtyessä. Mutta nämäkin kokemukset kasvattavat ja niitä muistellaan ”selvittiin siitäkin!” -asenteella myöhemmin nuotiolla istuttaessa.

Välillä tuntuu, että nuorten elämä on aika aikataulutettua ja jatkuvia suorituksia vaativaa, partio on tälle hyvää vastapainoa, metsään ei mennä kilpailemaan, vaan oppimaan ja kokemaan yhdessä.

Maria Vuorenjuuri,
kahden partiolaisen äiti

Varsin hyvä vanhempainilta

Nämäkin vanhemmat ikäluokat nauttivat partiosta eräällä kesäleirillä muutama vuosi sitten 😉

Kyllä vaan! Vanhempainillat on hyviä hommia ja niitä kannattaa pitää. Vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä, missä ja kenen huomassa heidän lapsensa viettävät iltoja ja viikonloppuja. Leireistä puhumattakaan.

Ja muuten: Vanhempia ei kannata pelätä eikä kainostella. Ne ovat ihan näitä samoja tyyppejä kuin sinä ja minä ja muutama muu. Ovatpa vain sattuneet poikimaan ja päästäneet kallisarvoisen jälkikasvunsa partioon. Joukossa on niitä, joilla ei ole käsitystä koko partiosta, niitä, jotka itsekin muistelevat lapsuuden partiomuistoja kullankeltaisessa valossa ja niitä, joiden aktiivipartiovuosista ei ole kuin hetkinen. On myös niitä, jotka salaa tahtoisivat itsekin mukaan. Niitä, joiden sormet syyhyävät. Vanhemmissa on valtava voimavara. Joukossa on hyviä tyyppejä, jotka syttyvät partiolle, kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Ajatelkaa sitäkin isää, joka kävelee koiran kanssa kolon korttelia ympäri odottaessaan lapsukaisen laumaillan päättymistä, ja joka voisi yhtä hyvin tulla apukäsiksi kololle ja tuntisi ylpeyttä jos häntäkin kutsuttaisiin akelaksi.

Vanhempainillan järjestäminen on helppoa.

1. Kutsukaa heidät. Ajoissa. Laput kotiin, ehkäpä jopa lasta hakevalle vanhemmalle käteen.

2. Vanhemmille kannattaa näyttää partiota sellaisena kuin se on. Ottakaa heidät mukaan lauman kokoukseen, paistakaa yhdessä makkaraa tai kutsukaa perjantai-illaksi retkelle. Antakaa vanhemmille käteen puukko tai stidit tai mitä ikinä teettekin ja pistäkää heidätkin tekemään.

3. Vanhemmille kannattaa kertoa partiosta. Heille voi näyttää esimerkiksi tämän tietoiskun partiosta, partiofiilistelyvideon tai vähän pidemmän Partiofakta-videon. Kertokaa lippukunnasta, sen tilanteesta ja lippukunnan tavoista. Jos lippukunnalla on jokin iso haaste tai juttu, kuten johtajapula, kolo-ongelma, kassankartuttamisprojekti tai kämpän saunanrakennus, kertokaa siitäkin. Joku saattaa innostua auttamaan.

4. Esittäytykää! Esitelkää johtajisto. Kun vanhempi näkee kasvoja ja yhdistää niitä retkilappujen lisätietoja-nimiin, syntyy tuttuutta. Tuttuus luo luottamusta. Luottamus luo mitä vaan!

5. Kertokaa perusasioista, leireistä ja retkistä ja niistäkin jutuista, jotka ovat vaikeita ilman vanhempien ymmärrystä. Mitä varusteita kannattaa pakata retkelle. Miksi on tärkeää, että tavarat nimikoidaan, miksei sadeasuksi kelpaa tuulipuku, siitä ettei eväitä kannata pakata mukaan montaa kiloa, että on helpompi kantaa, jos kaikki tavarat mahtuvat reppuun sisälle.

6. Antakaa vanhempien kysellä vapaasti. Te osaatte kyllä vastata. (Ja jos tulee NIIN vaikeita, että ette, antakaa toimiston numero!)

7. Kutsukaa vanhemmat mukaan toimintaan. Kertokaa, että partiossa on tekemistä kaikille. Kertokaa vanhemmille, että heitä tarvitaan. Kutsukaa heidät Kohtaamiseen ja Sarasteelle!

8. Menkää lopuksi sisaruspiiriin. Siitä jää hyvä mieli meille partiolaisille, miksei siis vanhemmillekin?

Vanhempien kanssa kommunikointia ei kannata jättää pelkkään vanhempainiltaan. Mikä kanava toimii teidän lippukunnassa parhaiten? Nettisivut, blogi, facebookryhmä tai –sivu, sähköpostilista, uutiskirje, mitä vielä? Linkkaa tänne hyvät esimerkit!

Yhdessä lippukunnassa muuten suunniteltiin kerran vanhempainiltaa. Sitten se nimettiin aikuisten illaksi ja siihen kutsuttiin mukaan myös tuntemattomat aikuiset alueelta! Seikkailijat tekivät julisteita ja niitä vietiin lähialueen kauppoihin ja kirjastoon ja leikkipuistoon ja muihin paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat. Minä en tiedä miten siinä kävi, mutta idea on niin hieno, että se jo kannattaa plagioida.

Tallenna

Tallenna