Avainsana-arkisto: Stephen Peck

Tervetuloa mukaan, mitä haluaisit tehdä?

Leea aikuisista, osa 2:

On käynyt hiivatin kova munkki tai ehkä olet tehnyt vimmatusti töitä, mutta nyt edessäsi seisoo aikuinen, joka kertoo olevansa vähän kiinnostunut partiosta.

Mitä tehdä? Takaraivossasi alkaa ilotulitus, pestit vilkkuvat silmissä ja korvissasi kuulet yleisön humun! Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin laittaa jäitä väiskiin. Uusi aikuinen ei välttämättä halua vetää ryhmää, ja se on ihan ok.

Stephen Peck, tuo partiolaisten kaatajasaarnaaja, puhui helmikuussa aikuisista kuin kaloista. Oikein suurista vonkaleista, muuten. Aikuista ei nimittäin voi suorilta käsin nostaa veneeseen. Sitä pitää hiljalleen kelata lähemmäs! Hiljalleen väsytetty kala nousee lopulta aika helposti veneeseen, ja sitä saalista syö riemulla. Väkisin välittömästi mukaan raahattu hermostuu ja karkaa.

Tässä siis neljä vinkkiä aikuisen onnistuneeseen naaraamiseen:

Kysy. Kysy, mitä aikuinen haluaisi tehdä. Kysy, mitä hän osaa. Kysy, mitä hän haluaisi oppia. Esittele rauhassa kaikkea mitä teette. Kaiva vaikka toimintasuunnitelma esiin ja luonnehdi lyhyesti toimintaanne.

Ehdota. Pidä pelisilmää: yritä saada aikuinen tekemään sellaista, jolle ei muuten oikein löydy tekijää (älä kuitenkaan ehkä aloita kämpän huussin tyhjennyksestä). Ehdota jotain sellaista, joka yleensä teillä sujuu. Jos tiedät, ettei Lapin vaellukselle ole lähtijöitä, älä laita aikuista järjestämään sellaista. Ei siitä hyödy kukaan.

Tutustuta. Näytä kaikki muutkin tyypit! Ottakaa uusi mukaan, viljelkää vähemmän sisäpiirin juttuja, lähtekää Nuuksioon saunomaan, näyttäkää miksi te olette partiossa.

Kiitä. Kiitä, anna palautetta ja sano säännöllisesti jotain mukavaa. ”Hauska nähdä! Kiva että tulit! Tämä meni tosi hienosti!”

Ajattelemisen aihetta: Ovatko partion lopettamisen syyt näin yksinkertaisia

Brittiläinen Stephen Peck, jolla muuten B-P:n lisäksi ainoana maailmassa on kuudet nappulat kertoi brittilasten yleisimmän partion lopettamissyyn olleen se, että ikäkauden vaihtuessa toiseen vaihtui myös kokousilta.

Tällöin partiolainen pakotetaan valinnan eteen. Jos partiokokous, joka koko sudenpentuajan on pidetty tiistai-iltana vaihtuukin keskiviikkoon, pakotetaan pikkukaveri valinnan eteen. Keskiviikkoisin tällä partiolaisella onkin karateharkat. Lisäksi hänen äitinsä, joka kuskaa häntä harrastuksiin käy keskiviikkoisin italian tunnilla, ihan siinä karatesalin vieressä. Partio jää.

Monessako lippukunnassa osataan ottaa tämä huomioon toiminnansuunnittelussa?

Sudenpentuikäisillä brittiläiset totesivat yhdeksi tärkeäksi lopettamisen syyksi sen, että pienet lapset pitivät kokouksia liian metelöivänä. ”Too much noise!” he sanoivat. Paikallisesta piiristä painostettiin suuriin ryhmäkokoihin, jotta saataisiin jäsenmäärä kasvamaan. Isoissa ryhmissä meteli nousi, ja lapset lähtivät.

Brittiläiset huomasivat myös, että 90 % niistä, jotka liittyivät partioon olivat jonkun partiolaisen tuttuja, äitejä, siskoja tai naapureita. Vain 10 % tuli partioon ilman aikaisempaa partiokontaktia.

Isossa Britanniassa jäsenmäärä on lähtenyt nousuun monivuotisen, systemaattisen ja kärsivällisen toiminnan kehittämisen tuloksena. Mennään me perässä.

Asiaa on tutkittu Suomessakin: Vuonna 2005 tehdystä Exit-tutkimuksesta voit luurata, mitkä olivat lopettamiseen johtaneita syitä meillä.

Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin piirin luottisten intrassa Pakissa, aika tarkkaan vuosi sitten. Onpa aika jees huomata, että näistä jutuista on nyt tullut entistäkin olennaisempia, ja meidän kaikkien yhteisiä!