Avainsana-arkisto: sisupartio

Näin käynnistetään sisuryhmä: Virkkalan Tulentekijöiden vinkit

”Ensimmäinen kokous vähän jänskätti, mutta ihan turhaan. Meillä on ollut mukavaa yhdessä.” Virkkalan Tulentekijöissä startattiin vuoden alussa uusi sisuryhmä, Sudet.

Viime vuosina sisupartiolaiset ovat olleet paljon esillä ja Uudellamaallakin on aktiivisesti kannustettu uusien ryhmien perustamiseen.

”Puheen tasolla sisuryhmää oli mietitty jo pidempään, mutta nyt elokuussa tuli korviimme erään tytön toive päästä partioon. Hän oli seurannut vierestä, mitä kaikkea kivaa serkkupojat puuhasivat sudenpennuissa. Kun vielä tytön äiti (VTT:läinen vuosien takaa) lupautui ryhmän toiseksi vetäjäksi, oli päätös sisupartion aloittamisesta helppo tehdä. Ensimmäinen suunnittelupalaveri kolmen hengen voimin pidettiin marraskuun alkupuolella”, ryhmän toinen johtaja Marjatta ”Jatta” Luhtasela kertoo.

”Ryhmä on vielä pieni, mutta koko ajan haemme uusia väyliä kertoa sisuryhmästämme. Tavoitteena on tämän kevään aikana löytää vielä muutama uusi partiolainen ja vakiinnuttaa ryhmän toiminta.”

Sisuryhmän perustamiseen löytyy paljon yhteistyötahoja ja toiminnan myötä lippukuntaan löytävät aikuiset, jotka eivät muuten tulisi partioon. ”Olemme toivoneet, että jokaisella sisupartiolaisella on huoltaja tai tukihenkilö mukana kokouksissa ainakin aluksi.” Myös muihin lippukuntiin, joissa sisupartiota on aloitettu, on tullut avustajia ja vanhempia sisujen mukana.

Mitä kaikkea Sudet ovat ehtineet jo puuhailla? ”Olemme aloittaneet Palvelumerkin tekemisen Ympäristö-nuolesta. Kokoonnumme kololla joka toinen viikko ja kevään suunnitelmissa on retki kahtena kokousiltana sekä muun muassa siivoustalkoot jossakin sopivassa kohteessa Virkkalassa. Olemme tehneet Susien viiriä ja julisteen, johon merkitsemme säätilan ja kokousten välillä tehtyjä luontohavaintoja. Susien lempileikki tähän mennessä on ollut Huojuva torni -peli.”

Virkkalan Tulentekijöissä kannustetaan myös muita lippukuntia perustamaan sisuryhmiä.

”Me ainakin saimme useampia kannustavia sähköpostiviestejä heti, kun piirissä kuultiin suunnitelmistamme perustaa sisuryhmä. Partion nettisivuilta ja vuosituhannen alussa tehdystä Sisupartio-oppaasta löytyi esim. Palvelumerkki, joka meidän ryhmälle tuntui sopivalta ohjelman rungolta. Ja merkitkin on jo valmiiksi tilattu, kun niitä vielä nettikaupasta löytyi.”

”Parasta sisupartiossa ovat innokkaat sisupartiolaiset! Ensimmäinen kokous vähän jänskätti, mutta ihan turhaan. Meillä on ollut mukavaa yhdessä”, Jatta hehkuttaa.


Juttu on alun perin julkaistu Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla.

Vammaisuus kuuluu partioon

Keväisessä Supersupe-tapahtumassa sudenpennut tutustuivat sisupartioon. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Vaikka käsitteenä sisupartio oli valtaosalle lapsista vieras, oli vammaisuus heille jotenkuten tuttu ilmiö. Ehkä vastoin ennakko-oletuksiamme lapset eivät vierastaneet vammaisuutta teemana, vaan moni innostui puhumaan aiheesta saadessaan rastiohjeita.

”Hei mä osaan jo viittoa!”

”Toi on sokeiden kirjoitusta.”

”Mun serkku on kehitysvammainen.”

Keskustelunaloittajina toimivat rastilla jaetut pistekirjoitusaakkoset ja viittomavihkot. Osa nappasi materiaalit käsistä, niin paljon ne kiinnostivat. Monelle lapselle viittomat, etenkin sormiaakkoset olivat tuttuja. Myös pistekirjoituksen käyttäjäryhmä tiedettiin.

Rastilla huomasimme, että vammaisuus tai erilaiset kommunikointikeinot kuuluivat myös joidenkin sudenpentujen arkeen. Mieleeni jäi tilanne, jossa nähdessään viittomavihkon eräs tyttö kertoi ensin reippaasti, että hänen pikkuveljensä viittoo. Kaverin kysyttyä miksi, meni tyttö vaitonaiseksi ja vastasi tiukasti ”no siksi”. Tulkitsin, että asia oli hänelle ehkä vaikea selittää. Kysyin, viittooko pikkuveli, koska hänen on vaikea kuulla tai vaikea puhua. Tyttö vastasi, että veljen on vaikea puhua. Totesin, että aivan, joidenkin ihmisten on vaikea puhua ja siksi he käyttävät viittomia.

On tärkeää, että partiossa puhutaan erilaisuudesta ja tuodaan esiin, että vammaisetkin lapset harrastavat partiota. Partiolaisellasi saattaa olla isosisko, serkku tai vanhempi, jolla on jokin vamma. Asiasta puhuminen antaa lapselle mahdollisuuden tuoda tämän esiin ja kertoa omista kokemuksistaan. Keskeistä on, että johtaja käsittelee asiaa myönteisessä hengessä, ei säälien tai häpeillen. Vammaisuus on ihmisen ominaisuus.

Suomen Partiolaisista vain noin 0,7 prosenttia on sisupartiolaisia. Pieni prosenttiosuus tekee sisupartiosta partion marginaalia. Rastimme viestinä oli ”Jos sinun ryhmässäsi olisi sisupartiolainen, nämä kaikki leikit onnistuisivat teiltä hänenkin kanssaan.” Toiveenamme on, että yhä useampi johtaja olisi valmis ottamaan ryhmäänsä sisupartiolaisen – antamaan vammaiselle lapselle tai aikuiselle mahdollisuuden partiokokemuksiin ja yhdenvertaiseen harrastamiseen.

Pääkaupunkiseudun Partiolaisilla sisutoimikunta antaa vammaisuuteen ja mahdollisiin haastaviin tilanteisiin liittyvää koulutusta ja tarjoaa uusille sisupartiolaisten ryhmille kummin tueksi. Tälläkin hetkellä lapsia on jonossa, koska sopivia, avoimia lippukuntia ei ole löytynyt. Partio kuuluu kaikille. Voisiko teidänkin lippukuntanne ottaa sisupartiolaisia? Esimerkiksi omalta alueohjaajaltasi saat tietää, kuka teidän piirissänne voisi auttaa toiminnan aloittamisessa.

Kirjoittajana Anu Autio. Juttu on julkaistu Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirilehdessä Hepussa (4/14).
Kuva SuperSupe -blogista.

Voisiko teidän lippukuntanne laajentaa sisupartioon? Lue lisää toiminnasta.

Opintopisteitä sisuryhmää johtamalla?

Pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä viisi sisupartioryhmää ja sen lisäksi osa sisupartiolaisista toimii tavallisissa ryhmissä. Tulijoita olisi enemmänkin, jos ryhmiin vaan mahtuisi. Niinpä PäPan sisutoimikunnassa syntyi viime syksynä idea oppilaitosyhteistyöstä: Toiveena olisi saada vammaisalaa opiskelevista uusia ryhmänjohtajia opintopisteitä vastaan. Ryhdyttiin tuumasta toimeen ja nyt yhteistyötä on aloitettu niin Diakin kuin myös Metropolian kanssa.

Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Sisutoiminnassa on ohjaajia enemmän kuin muissa ryhmissä ja tarvitaan aikuisen tukea. Partio-ohjelmaa sovelletaan osanottajien tarpeiden mukaan.

Opiskelija sekä mahdollistaa toimintaa että saa ammattiosaamista

”Sisupartiossa on ennen kaikkea kyse yhdenvertaisen harrastamisen mahdollistamisesta. Ei suvaitsevaisuudesta tai hyväntekeväisyydestä, vaan lapsen oikeudesta harrastaa yhdessä muiden kanssa, oppia, saada onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä.” summaa PäPan sisutoimikunnan puheenjohtaja Anu ”Nunu” Autio.

Opiskelija onkin mukana tekemässä erittäin merkittävää vapaaehtoistyötä. Opiskelija saa ryhmänjohtamisesta myös ammatillista pätevyyttä: Mukaan lähteminen antaa arvokasta kokemusta ryhmän ohjaamisesta ja vammaisten lasten kanssa työskentelystä. Ryhmänohjaajat tutustuvat erilaisiin lapsiin ja nuoriin, oppivat soveltamaan partio-ohjelmaa lasten ja nuorten kykyjen ja vahvuuksien mukaan sekä pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan laadukasta lapsi- ja nuorisotoimintaa. Opiskelija pääsee myös mukaan maailmanlaajuiseen vapaaehtoistyöhön ja saa käsityksen, kuinka paljon asioita vapaaehtoistyössä opitaan ja kuinka arvokasta työtä siinä tehdään.

Tammi-helmikuun aikana sisutoimikunta kokoaa kiinnostuneet opiskelijat yhteen ja perehdyttää heitä tarkemmin partioon ja sisupartioryhmän ohjaamiseen. Ryhmien toiminta alkaa kevään lopussa tai syksyn alussa ja opinnot päättyvät toukokuussa 2015.

Lue lisää sisupartiosta täältä.

Tämän tekstin kirjoitti Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piiritoimiston Hanna, johon kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: hanna.hietikko@partio.fi

Lapsen oikeuksien päivänä suitsutamme sisupartiota!

Vuoden 2013 lapsen oikeuksien päivän teemana koko Suomessa on vammaisten lasten oikeudet. Aiemmin tällä viikolla Suomen Unicef palkitsi sisupartiotoiminnan Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksella.

”Mielekäs vapaa-aika ja kaveruussuhteet ovat tärkeitä kaikille lapsille. Siksi tarvitaan sellaista vapaa-ajan toimintaa, johon kaikki voivat osallistua. Sisupartio on esimerkki juuri tällaisesta toiminnasta”, Suomen UNICEFin kotimaan vaikuttamistyön päällikkö Mirella Huttunen sanoo.

”Partio on kaikille avoin harrastus, joten kannustamme myös erityistukea tarvitsevia lapsia mukaan partiotoimintaan. Tänään palkittu sisupartiotoimintamme mahdollistaa partioharrastamisen myös aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille. Kun sisupartiolaiset toimivat yhdessä muiden partiolaisten kanssa omassa ikäryhmässään, erilaisuuden kohtaaminen rikastuttaa myös lippukuntien toimintaa”, Suomen Partiolaisten kasvatusjohtaja Timo Sinivuori kertoo.

Sisupartion hienous on nostettu tänään esiin myös Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa ”Sisupartiolaisista on syytä ottaa mallia” ja Lastensuojelun keskusliiton blogissa.

Hurraahuuto sispupartiolle myös täältä! Ja kiitokset kaikille sisujohtajille, joiden ansiosta niin moni sisupartiolainen pääsee osaksi partiota, maailman parasta harrastusta!

Eduskuntatalollakin nähtiin tänään sisupartiolaisten suorittama juhlava lipunnosto. Kuva Riina Aspila
sisupartiolaiset lipunnosto lapsen oikeuksien päivä riina aspila

Yksinkertainen on kaunista – onnistumistarinoita lippukunnista

Tässäpä pieni kattaus onnistumisia, idiksiä ja ratkaisuja lippukunnissa. Mitä teillä tehtiin? Lisää oma tarinasi kommenttikenttään.

Anna Cajanus, Kelotytöt:
”Tää on ehkä yksinkertaisuudessaan erittäin helposti aliarvioitavissa oleva keino saada lisää lapsia, mutta jaanpas juuri siksi. Kirjotin ennen joulua ”kiitos syksystä, kevään eka laumailta on silloin ja silloin” -mailin sudareiden vanhemmille. Mailin alussa mainitsin, että mukaan mahtuu vielä lisää lapsia. Seuraus – kevään ekassa kokouksessa 4 uutta ja taas yksi kysyi, että vieläkö pääsee. Jee!”

Mikko Pöri, Korven Koukkaajat:
”Kirkkopiirimme projektijohtaja lupaili, että voisimme käyttää ev. lut. jäsenten väestorekisteriä profiloituun ja kohdennettuun rekrykirjeiden lähettämiseen pro bono. Samaa kannattanee kysyä myös muissa seurakunnissa/kirkkopiireissä?”

Anna Evilä, Eräkamut:
”Meillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaista ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin.”

Simo Pynnönen, Pitkäjärven Vaeltajat:

”Alueen lippukunnanjohtajat kokivat tärkeäksi, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden partiotoimintaan erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille ja nuorille. Pitkään mielissä kytenyt sisupartiotoiminta olikin oiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja näin kevään toisen aluetapaamisen innostamina lpkj:t päättivät tarttua yhdessä toimeen.

Sammakkovasat-lauman perustamiskokous pidettiin saman kevään aikana. Siellä sovittiin kaikista käytännön pelisäännöistä lauman suhteen, ja lippukunnat sitoutuivat olemaan mukana lauman toiminnassa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Toiminta päästiin aloittamaan seuraavana syksynä ja lauman kokoukset ovat jo saaneet useamman kokouksissa avustaneen johtajan innostumaan toiminnasta!”

Anna Munsterhjelm, Olarinmäen Samoojat:
” OMS:n jäsenmäärä oli tippunut viidessä vuodessa 180:sta sataan. Uusia hallituksen jäseniä ja ryhmänjohtajia ei tuntunut löytyvän. Juteltuamme lippukunnanjohtaja Anssin ja muutamien kaltaisteni reserviläisten kanssa päätimme kutsua koolle kriisikokouksen, jossa pelastettaisiin OMSn tulevaisuus. Facebookin ja sähköpostin kautta kerättiin sitten kololle kolmisenkymmentä entistä ja nykyistä aktiiviomssia. Anssi kertoi nykytilasta, ikäkausien tuesta Ko-Gi-työtään tekevä Räpy esitteli nykyistä ikäkausijakoa ja mietimme, mitä ihannetilan saavuttamiseksi tarvitaan. Lisää ryhmänjohtajia, luotseja, koulutusta ja retkiapua. Lopuksi ideoimme, mitä konkreettista lippukunnan hyväksi voisi tehdä, jos aikaa on pari tuntia viikossa, yksi ilta kuukaudessa tai viikonloppu vuodessa. Lappuleikin seurauksena löysimme kymmenisen halukasta ryhmänjohtajaa ja luotsia, kourallisen kokoustuuraajia ja kaikille talven ja kevään tapahtumille johtajat. Hallituksen avuksi ilmoittautui rahastonhoitaja ja tilintarkastajia. Kaksi entistä lippukunnanjohtajaa lupautui byrokratiatueksi esimerkiksi avustusasioissa.

Jaettiin Olarin ala-asteille parisataa partiomainosta – alle viikossa 21 lasta ilmoittautui meidän uuteen laumaan! Kahden viikon kuluttua pidimme ekan kokouksen, ja silloin tuoreita sudareita oli jo niin paljon, että päätimme jakautua kahdeksi laumaksi. Meitä uusia laumanjohtajia ilmoittautui lippukunnan reservistä kuusi. Lisää lapsia tupsahtelee mukaan joka maanantai, kun sana uusista laumoista on levinnyt kavereillekin.”

Oulunkylän Virkkujen ja Vuokkojen johtajattaria Mågelilla 2004, Kuvaajana Suski Oksanen

Mieti keitä lippukunnassa oli mukana 5 tai 10 vuotta sitten. Vieläkö samat naamat näkyy? Tulisivatko he taas mukaan jos kysyisi? Löytyisikö heille tämän hetken elämäntilanteeseen sopiva pesti?