Avainsana-arkisto: rekrytointi

8 askelta onnistuneeseen rekrytointiin -vko19 treenivinkki

Viikon 19 #partiokuntoon2016 treenivinkki:

Vanha (ja ehkä jo ihan tuttu) kuva Vapaaehtoiseksi partioon -vihkosta (2009) toimii hyvänä muistilistana uusien aikuisten rekrytoinnissa. Parasta on, ettei kahdeksan askelta pääty vaikka aikuinen on jo saatu mukaan vaan jatkuu partiotaipaleen alkuun.

Näihin kaikkiin askeliin tulette saamaan lisää ohjeita, neuvoja ja vinkkejä #partiokuntoon2016 aikana. Ensimmäiseen askeleeseen, partion näkyvyyteen ja myönteiseen imagoon voit hakea inspiraatiota Näkyvyys tunnisteen alta. Sieltä löytyy sekä somevinkkejä, että onnistumistarinoita.

Ensiviikolla panostamme toisen askeleen aiheisiin: mitä tehtäviä lippukunnassa on syksyllä? Miten ne muotoillaan houkutteleviksi?

Pysy siis kuulolla!

PS: Onhan lippukuntanne ilmoittautunut jo mukaan ja saa nämä sähköpostiinsa?

Lähteet: Suoemen Partiolaiset 2009. Vapaaehtoiseksi partioon – vinkkejä rekrytointiin ja toimintaan mukaan saamiseen.

Mitä odotamme uudelta aikuiselta?

Ratkaistaan partion suurin ongelma –tapahtuman työpajassa mietimme millaisia ominaisuuksia toivomme ja ehkä jopa vaadimme uudelta partioon tulevalta aikuiselta. Erilaisia kriteeteitä, pienempiä ja suurempia, löytyi monia. Kun rekrytoidaan partioon aikuisia, voidaan odottaa joitain tiettyjä ominaisuuksia, kuten halukkuutta ja motivaatiota tulla partioon. Kun rekrytoidaan jotain tiettyä pestiä varten voi ja kannattaakin miettiä soveltuvan henkilön ominaisuuksia vähän tarkemmin.

Kaikki listaamamme kriteerit eivät siis ole välttämättömiä tai edes tarpeellisia kaikissa hommissa (esimerkiksi sihteerille erätaidot eivät ole välttämätön ominaisuus).

– luonnossa liikkumista
– positiivista asennetta
– oma-aloitteisuus
– kyselevä, selvittäjä
– rohkeus astua epämukavuusalueelle
– Uskaltaa pyytää apua
– Sitoutuminen, tekee mitä lupaa
– pienikin asia riittää
– osaa olla aikuinen
– ajanhallinta hallussa, antaa omaa aikaa
– sosiaalinen, kommunikaatiotaito
– Suomen lain noudattaminen
– huumori
– joustavuus
– halu/taito toimia yhdessä
– ei ylisuojeleva, kyky sietää partiomenetelmää
– oma lapsi kuin muut lapset
– maalaisjärki
– oman motivaation tiedostaminen

Työstimme näiden pohjalta uusille aikuisille suunnattua #partiokuntoon2016 treeniohjelmaa ja mietimme mitkä ominaisuudet ovat partioaikuiselle välttämättömiä ja mitä kannattaisi kehittää alkutaipaleella. Keksimme neljä teemaa (vähän niinkuin lihasryhmää), joiden kehittämiseen aikuisten treeniohjelma rakentuu:

– Partiotaidot, eli käytännön tekeminen ja erätaidot.

– “Kyky sietää partiomenetelmää”, eli kuinka annetaan lasten kokeilla ja oppia, päättää itse ja epäonnistuakin ja muutenkin partiomenetelmän sisäistäminen.

– Halu kehittyä, oppia ja poistua mukavuusalueelta.

– Lippukuntaan integroituminen, joka ei varsinaisesti tullut aikuisten kriteereiden kautta, mutta on meidän mielestämme ehdottoman tärkeää, että lippukunta tulee tutuksi ja sieltä löytyy oma paikka.

Näistä teemoista rakentuu siis aikuisten #partiokuntoon2016, joka alkaa elokuussa. Kannattaa pysyä kuulolla ja rekrytoida aikuisia mukaan!

Perhepartiolla lisää sudenpentuja ja uusia aikuisia?

Mikä perhepartio? Mikaelin Sinikelloissa käynnistettiin keväällä perhepartio-toimintaa yhden johtajan Ko-Gi-tehtävänä. Perhepartion kohderyhmänä ovat alle kouluikäiset lapset, alaikärajaa ei periaatteessa ole. Lapset osallistuvat kaikkiin tapaamisiin yhdessä vanhemman tai vanhempiensa kanssa, mikä helpottaa huomattavasti johtajia ja toiminnan suunnittelua.

Vaikka lippukunta on tyttölippukunta, perhepartioon ovat tervetulleita tytöt ja pojat, isät ja äidit. Ajatuksena on tulevaisuudessa ohjata sudenpentuiän tavoittaneet pojat läheiseen poikalippukuntaan. Tapaamisia on noin kerran kuussa, yleensä tunti kerrallaan sunnuntaisin, joskus lähdetään useammaksi tunniksi retkeilemään. Perhepartiotoimintaa vetää pääasiassa kaksi aikuista johtajaa, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Ensimmäinen puoli vuotta perhepartiossa on ilmainen kokeilu retkiä lukuun ottamatta, jatkossa perhepartiolaisilta peritään lippukunnan omaa jäsenmaksua. Vanhemmat saavat liittyä jäseniksi, mutta sitä ei suoraa edellytetä.

Miten liikkeelle? Perhepartiota mainostettiin Turussa järjestetyillä lapsiperheille suunnatuilla Ipanahipat-messuilla. Messuilta mukaan saatiin 8 perhettä. Lisäksi toimintaa on mainostettu lippukunnan nettisivuilla ja Facebook-sivuilla. Jos ryhmän kokoa halutaan jossain kohdassa kasvattaa, on suunnitelmissa viedä mainoksia lähipäiväkoteihin ja seurakunnan kerhoihin.

Miksi? Monipuolisesta ja aktiivisesta rekrytoinnista huolimatta uusia sudenpentuja tulee lippukuntaan toivottua vähemmän. Usein syynä tuntuu olevan se, että lapsilla on jo 7-vuotiaina niin monta harrastusta, ettei partio mahdu enää kalenteriin. Perhepartiolla yritetään houkutella lapset partion pariin jo aiemmin ja siten perhepartio toimisi yhtenä lisärekrytointivälineenä. Koska vanhemmat ovat lastensa mukana perhepartiossa, voi jostain vanhemmasta saada innostettua uuden johtajan tai ainakin apukäden. Tai vähintään vanhemmille muodostuu parempi käsitys siitä, mitä partio on, jolloin lapsen harrastuksen tukeminen on helpompaa.

Kuvassa perhepartiolaisia mukana lippukunnan retkellä. Perhepartion perusteista on kerrottu aiemmin julkaistussa tekstissä. Kaikki jutut aiheesta löydät perhepartio avainsanan takaa.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.

Entiset Partiolaiset aktiivisina Alavudella

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Alavudella on sama ongelma kuin monilla muilla maaseutupaikkakunnilla: Nuoret muuttavat opintojen vuoksi pois paikkakunnalta. Seudulle palaavilla nuorilla aikuisilla on puolestaan edessään perheen perustaminen, joten heitä on vaikea saada lippukunnan toimintaan, ja toiminta hiipuu. Näin kävi Alavuden Eräveikkojen toiminnalle reilu 10 vuotta sitten.

”Lippukunnan toiminnassa oli säännöllisesti mukana vain yksi aikuinen. Kun johtoon ei löytynyt muita, kävi lippukunnan johtaminen kolmen pienen lapsen äidille liian raskaaksi ja toiminta loppui”, kertoo silloinen AEV:n lippukunnanjohtaja Ella Nurmi.

Uudestaan toiminta virisi, kun oikeat ihmiset sattuivat kohtaamaan. Muutaman miehen ideasta syntynyt ajatus levisi nelikymppisten, entisten partiolaisten keskuudessa ja noin puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen lippukunta polkaistiin uudelleen pystyyn vuoden 2013 alussa. Toimintaa käynnistettäessä partiosta järjestettiin infotilaisuus ja myös paikallislehdessä oli asiasta juttua. Toiminnan käynnistyessä mukaan saatiin nelisenkymmentä 7 –12-vuotiasta lasta. ”Syksyllä piti markkinointia vähän toppuutellakin, jottei uusien tulijoiden määrä kasvaisi liian suureksi”, kertovat nykyään sihteerinä toimiva Ella sekä lippukunnan nykyinen lippukunnanjohtaja Maarit Kaitola. Tällä hetkellä lippukunnalla on noin 70 jäsentä ja viikoittain kokoontuu yhteensä kuusi ryhmää.

Tätä kirjoittaessa ei syksyn toimintaa ole vielä aloitettu. Tällä hetkellä kaikkien mukana olevien aikuisten työ ja elämäntilanne on sellainen, että vastuuta ryhmistä kantaa useampi, jotta viikoittaiset kokoukset saadaan pyörimään. Naisten mielestä toiminta kannattaa pitää varsin rentona, jotta aikuisten mielenkiinto säilyy. ”Aikuiset eivät saa jäädä partiossa pelkän työmyyrän rooliin, vaan heille pitää antaa mahdollisuus hullutella ja nauttia harrastuksesta. Liian tiukat ohjeet ja säännöt eivät sovi ainakaan meidän porukalle. Esimerkiksi partio-ohjelmaa sovellamme omiin toimintatapoihimme sopivaksi.”

Erityisesti väki on innostunut retkeilemään lippukunnan omistamassa saaressa. Ensimmäiset yöretket sinne tehtiin jo parin kuukauden kuluttua toiminnan käynnistämisestä, ja huhtikuun alussa yli puolet lippukunnan jäsenistä vietti saaressa pääsiäisleiriä ja yöpyi talviteltassa.

Maarit toivoo uusia aikuisia mukaan partiotoimintaan. Vain siten toimintaa on mahdollista laajentaa ja pitää käynnissä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä sekä aikuisilla että lapsilla riittää kuitenkin intoa, joten AEV:n toiminta näyttää turvatulta ainakin lähitulevaisuudessa.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja edellinen osa “Uudet aikuiset Iinkiertäjien apuna” löytyy täältä.

Kuva: Suomen Partiolaiset.

Uudet aikuiset Illinkiertäjien apuna

Monilla pienemmillä paikkakunnilla partiotoimintaa voi uhata lakkauttaminen, kun johtajistoa tai ryhmäläisiä ei ole riittävästi toiminnan ylläpitämiseen. Illinkiertäjät -lippukunta Iistä kertoo kokemuksensa siitä, kuinka sammuva lippukunta voi löytää uuden hehkunsa.

Iin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla toimii lippukunta Illinkiertäjät. Lippukunnanjohtaja Seppo Kiviniemi oli muutama vuosi sitten tilanteessa, jossa 25-vuotiaan lippukunnan toiminta oli loppua kokonaan. Suurin osa johtajista vaihtoi opiskelun myötä paikkakuntaa ja uudistunut ikäkausiohjelma aiheutti sen, ettei ryhmäläisiä riittänyt kaikkiin ikäkausiin. ”Minusta lakkauttamisajatus tuntui todella pahalta, joten aloin kysellä muutamalta jäljellä olevalta johtajalla, voisivatko he avustaa vielä yhden leirin järjestämisessä ennen lippukunnan lakkauttamista”, Seppo kertoo. Rekry2013-leiri toteutettiin Illinkiertäjien kämpällä, jonne kutsuttiin myös partiosta kiinnostuneita aikuisia. Heitä tuli paikalle runsaasti! Leiri toimi ensiapuna hiipuvalle lippukunnalle, sillä kämpällä käytyjen keskustelujen lopputuloksena oli, ettei toimintaa saa missään tapauksessa lopettaa.

Lippukunnan toiminnan herättäminen eloon samanaikaisesti uuteen työhön siirtymisen kanssa oli haasteellista myös Sepolle itselle. Rekry2013-leirin jälkeen Illinkiertäjien jäsenmäärä lähti kuitenkin nousuun uusien aikuisten arvokkaan panostuksen myötä. ”Oikeastaan olen saanut vain sivusta seurata heidän innokasta touhuaan”, Seppo kiittelee. ”Suuri kiitos kuuluu myös uusien vetäjien kouluttajille, jotka lupautuivat opintojensa lomassa kouluttamaan uutta vetäjäporukkaa.”

Uusilla ryhmänjohtajilla onkin nyt tarvetta, sillä lapsia olisi tulossa enemmän kuin lippukunta voi ottaa. ”Tänä syksynä alkaa jälleen uusi sudenpentulauma. Ryhmä aloittaa muita ryhmiä myöhemmin syyskuun alussa, jotta sudenpennut ovat saaneet ensin tottua koulunkäyntiin. Vanhoihin laumoihin ja joukkueisiin tulee todennäköisesti 1–2 uutta jäsentä. Arvelen, että jäsenmäärämme ylittää 60 rajan ja se tuo osaltaan haastetta pitää toiminta tasokkaana.” Ryhmät ovat suuria, joten ryhmiä päädyttiin johtamaan kahden aikuisen voimin: ”Silloin on aina kaveri, jonka kanssa voi suunnitella ja vetää ryhmän toimintaa. Siten siitä ei tule niin rankkaakaan.”

Illinkiertäjät aikovat aloittaa myös sisupartiotoiminnan, josta on tullut heille toive Iin kunnan kautta. Toiminnan aloittamiseen lippukunta toivoo piiriltä ja muilta lippukunnilta tukea. ”Tarkoitus olisi, että saisimme sisupartioiltoja järjestymään vaikkapa kerran kuussa”, lippukunnanjohtaja miettii. Kaikin puolin lippukunnan tulevaisuus näyttää hyvältä, eikä tehty työ ole mennyt hukkaan.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja toinen osa “Entiset partiolaiset aktiivisina Alavudella” löytyy täältä.

Kuva: Lounais-Suomen Partiolaiset, Piiru14 -leiri. Kuvaaja Miska Loimaala.