Avainsana-arkisto: Miksi kasvu

Kasvu on valinta, joka jokaisen lippukunnan on tehtävä

Tiesitkö, että partiossa vaeltajia on vain kolmannes sudenpentujen määrästä? Jos lippukunnassasi on tällä hetkellä kuusi kahdeksan sudenpennun laumaa, muutaman vuoden päästä nämä nuoriksi kasvaneet lapset muodostavat vain muutaman vaeltajavartion. Jos lippukuntasi on pieni ja teillä on kaksi kuuden sudenpennun laumaa, vaeltajiksi heistä jatkaa vain muutama yksittäinen tyyppi. Näistä pitäisi löytää tekijät useampaan johtopestiin, monta hallituksen jäsentä ja ehkä myös lippukunnanjohtaja. Osa on ehtinyt jo ”karata” piirin tai SP:n hommiin.

Koska partiosta myös vuosittain eroaa tuhansia nuoria eri syistä, et voi luottaa siihen, että nuo muutamat vaeltajat tulevat täyteen nykyisistä sudenpennuista. Hyvällä tuurilla saatte toimintaan uusia lapsia ja nuoria paikkaamaan katoa. Siksi kasvu on pakollista, eikä tuurilla itse asiassa ole sen kanssa mitään tekemistä. Kasvu on ongelmanratkaisua, toimintaa, johtamista ja hauskanpitoa, kuten kaikki muukin partiossa.

Perustakaa uusia ryhmiä säännöllisesti

Uusia laumoja, joukkueita ja vartioita on perustettava, jos lippukunta aikoo säilyttää elinvoimansa. Jotta jäsenmäärä säilyy, täytyy jokainen ikäkaudesta seuraavaan siirtyvä ryhmä korvata joko alemmasta ikäkaudesta siirtyvällä tai kokonaan uudella ryhmällä. Jotta jäsenmäärä lisäksi kasvaa, täytyy näiden lisäksi kasvattaa ryhmäkokoja (niin kauan kuin se on järkevää) tai kasvattaa ryhmien määrää.

Perustakaa rohkeasti uusia ryhmiä kaikkiin ikäkausiin! Jos vanha leiriheilasi ei innostu laumanjohtajuudesta, voi luotsina toimiminen kuitenkin kiinnostaa häntä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa partioharrastusta, ja lippukunnan hyvä meininki kiirii viidakkorumpua pitkin myös teinien keskuudessa. Pienellä vaivalla tämä voi hyvin konkretisoitua uusiksi jäseniksi.

Eikö kolon ympäristöstä löydy riittävästi partiosta kiinnostuneita lapsia? En usko – Suomessa vain viisi ihmistä sadasta kuuluu partioon. Kerrottehan partiosta riittävän konkreettisesti ja näkyvästi? Tsekatkaa lippukunnan nettisivut ja kiinnittäkää huomiota sosiaalisen median päivityksiin. Käyttäkää paljon kuvia, esimerkkejä ja selkeää kieltä ilman partioslangia! Viekää mainoksia lähikouluille tai järjestäkää kaikille avoin partiotapahtuma.

Jos kotikolo ei siltikään vedä uusia jäseniä tai varauskalenteri on jo vanhoista ryhmistä täynnä, etsikää lisää tilaa tai perustakaa ryhmä toiselle asuinalueelle. Kokoontumistiloja voi kysellä esimerkiksi kunnasta, seurakunnasta ja asukasyhdistyksistä, jolloin suurta koloinvestointia ei vaadita. Scouting is outing, eikä joka viikko ole myöskään pakko (tai edes suotavaa) kokoontua kololla. Ensiapuna voitte jakaa kokoontumisajan kahden ryhmän kesken ja vuorotella sisätiloista.

Jos ajattelet, ettei lippukuntaasi tarvitse perustaa uusia ryhmiä, olet väärässä. Jos vetoat johtajapulaan, työnnät pääsi pensaaseen. Aikuisiakin saa kyllä lisää, kun näkee vaivaa! (Linkkivinkit: tästä tekstistä vinkit siihen, miten otat vanhemmat mukaan ja lippukuntasivulta löydät mm. aikuisrekryn to do -listan)

Täydentäkää vanhat ryhmät

Erosiko jostain ryhmästä lapsi tai nuori, koska jalkapallo oli sittenkin hänen ykkösvalintansa? Yllätä Kuksa-jonon ensimmäinen iloisesti heti. Jos lippukunnassasi on enemmänkin vajaita ryhmiä, mainostakaa vapaita paikkoja tai pyytäkää lapsia ja nuoria tuomaan kaveritkin partioon. Puolityhjien ryhmien pyörittäminen on johtajaresurssien hukkakäyttöä!

Uudet kohderyhmät ennakkoluulottomasti mukaan

Lippukunnan jäsenmäärää voi kasvattaa ja toimintaa monipuolistaa myös uusilla avauksilla. Perustakaa sisuryhmä, tarjotkaa perhepartiota tai viekää partiota läheiseen vastaanottokeskukseen. Hyviä vinkkejä voit lukea 100 uutta tapaa tehdä partiota -projektin sivuilta.

Älä enää odota, vaan tartu toimeen! Valmentajasi auttaa kyllä.


Tämän kolumnin kirjoitti Sonja Miettinen, Suomen Partiolaisten hallituksen aluetyöstä vastaava jäsen.

Kuva: Janne Seppänen