Avainsana-arkisto: lippukunnanjohtaja

Tavoite, mittari, toimintasuunnitelma ja mitä näitä nyt on

LPK2030-tapahtumassa lippukunnanjohtajat työskentelivät laatusuunnitelmiensa, ja niiden tiimoilta muun muassa toiminnan arvioinnin parissa. Paljon on puhuttu paremmin tekemisestä, toiminnan kehittämisesta ja laadun tärkeydestä. Vaan mistäpä sitä tietää onnistuneensa? Onnistumisen mittaamista varten tarvitaan muutama sinänsä simppeli asia: tavoitteet, toimintasuunnitelma, mittarit ja arviointia. Koska hyvin johdettu on hauskempi tehdä ja hyvin suunniteltu jo puoliksi valmis, kannattaa jokaisessa lippukunnassa käyttää vähän aivonystyrää tämän teeman äärellä.

toiminnan arviointi ja -suunnittelu

Ensin pitää tietää missä ollaan ja mitä halutaan muuttaa.

Missä mennään? Mikä toimii ja mikä mättää? Kuinka arvioida kriittisesti oman lippukuntansa toimintaa? Apuja on monenlaisia ja mukaan voi pyytää vaikka alueohjaajaa, joka osaa kysellä sopivasti kinkkisiä kysymyksiä.

Työkalujakin on. Lippukuntaviisari on selkein apuväline, se on SP:n tietotuote, joka lähetetään vuosittain lippukunnille, jotka ovat täyttäneet vuosiselosteen. Voitte myös piirtää lippukunnan nykytilaa fläpille tai tehdä unelmointia siitä, minkälaista lippukuntaa haluaisitte johtaa. Niille, jotka haluavat tarkastella lippukunnan tilaa varsin kokonaisvaltaisesti kannattaa pyytää alueohjaajalta muutama ilta Kehittyvä lippukunta” -työkalun parissa.

Useimmista lippukunnista löytyy melko selkeästi joku paikka, joka vaatisi kehittämistä. Vaeltajat eivät ehdi toteuttaa omaa ohjelmaansa, johtajiston välinen viesti kulkee takkuillen, johtajaneuvostoon ei huvita tulla, eikä kukaan tahdo yhtään nakkia lisää, hommat jakautuvat epätasaisesti tai uusia aikuisia ei osata pyytää mukaan.

Kun tiedetään missä mennään, on helppoa asettaa tavoite.

Hyvä tavoite on sellainen, johon kaikki voivat sitoutua. Se on myös sopivasti nälkäinen. Keskustelemalla löytyy varmasti sopiva tavoite jostain tarpeeksi hyvän ja aivan järjettömän suorituksen välimaastoista. Isoja tavoitteita ei kannata olla liian montaa. Aika usein sopivaksi tavoitteiden määräksi ehdotellaan kolmea.

asetettiin tavoite

Toimintasuunnitelma kertoo, miten tavoite saavutetaan

Kun tavoite on asetettu, on päätettävä miten sinne mennään. Kannattaa muistaa, että toiminnan on palveltava tavoitteita. Jos tavoitteeksi on asetettu tähtiä ja kuita, mutta toiminnassa ei muuteta mitään, saa tulokseksi sitä, mitä on aina saanutkin. Muutosta tahtovan on oltava valmis tekemään muutoksia.

Hyvä tavoite ei mene hukkaan, kun sitä mitataan oikeanlaisilla mittareilla

Hyvä mittari on fiksu elikäs SMART:

Specific – Tarkka
Measurable – Mitattava
Achievable – Saavutettavissa
Realistic – Realistinen
Time bound – Aikaan sidottu (eli olennainen juuri tällä hetkellä)

Kunnianhimoisimmat voivat tehdä vieläkin fiksumman (SMARTER) ja lisätä pötköön Ethical – Eettinen sekä Responsible -Vastuullinen. Mittareiden asettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja keskustelua. Usein käy nimittäin niin, että sitä saa, mitä mittaa. Mittarit voivat olla numeroilla mitattavia (osallistujien määrä) tai laadullisesti mitattavia (osallistujilla hyvä mieli). Aika harvaa asiaa on mahdotonta mitata, mutta joidenkin juttujen saattaminen mitattavaan muotoon voi olla kinkkisenpää.

ACTION!

Kädet mutaan, saappaat saveen, tämä on tärkein vaihe!

Aika arvioida ja makustella

Palautelomakkeet maailmaan, mittarit esiin, kissat pöydälle. Käytetään hetki ja katsotaan tuloksia. Nääditään ja ihmetellään. Ja tehdään päätöksiä. Jatketaanko valitulla tiellä ja valituilla menetelmillä vai onko aika muuttaa toimintasuunnitelmaa? Mitä halutaan muuttaa ensi kertaan?

Ja aloitetaan alusta taas

Kehittyvässä, hyvinvoivassa lippukunnassa toiminnan suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin rinkula pyörii mutkattomasti, jatkuvasti ja ilman älytöntä vaivannäköä ja suunnattoman pitkiä blogitekstejä. Aika moni lippukunta suunnittelee ja arvioi toimintaansa esi-isien jalanjäljissä copy paste -menetelmällä. Suosittelen lämpimästi asioiden ottamista omiin käsiin!

lpkjt hommissa lpk2030

Tämän tekstin pohjalla alueohjaaja Annen muistiinpanot LPK2030:n keskustelusta, ohjeet LPK2030:n settien pitäjille, välipaloja Annan käymän Quality -evaluation and monitoring -setistä ja vähän maalaisjärkeä.

Hyvä lippukunnanjohtaja, ajattelin sinua eilen.

Oikeastaan ajattelen sinua jotakuinkin jokaisena työpäivänäni, mutta eilen aivan erityisesti. Palasin pitkältä kesälomalta ja rupesin miettimään, että mitäs tässä oikein.

Piirsin kuvasi fläpille ja kirjoitin ympärillesi kaikkia asioita, joita sinun täytyy nyt ajatella. Tulihan niitä, alkaen leirillä käytettyjen telttojen kuivauksesta johtajarekryihin, syksyn tapahtumien alullepanoon ja koululaisten Seikkailuviikkoon. Tuli aika selväksi, että asioita on tosi paljon, ne ovat kaikki hyviä ja tärkeitä. Vein fläpin sitten tiimikokoukseemme. Tiimin kokoukseen osallistuvat täältä toimistolta kaikki ne, jotka työskentelevät teidän lippukuntien asioiden parissa. Katselimme fläppiä, luimme vielä uudestaan sitä kirjettä, jonka sinulle lähetimme ja mietimme, että yksi lippukunnanjohtajan tärkeimpiä hommia on osata priorisoida. Mikäpä siis olisi tärkeämpää kuin muut asiat?

Meinasimmme, että koulujen ja opiskelun alun, leiriltä paluun ja mahdollisen perhe-elämän tai muun ei-partiollisen elämäsi lisäksi sinun on mukava handlata noin kolme asiaa. Että mikä tässä on nyt sitten tärkeintä. (Tähän kohtaan tietty kaikki ne lauseet siitä, miten jokaisen lippukunnan ja lippukunnanjohtajan tilanne on IHAN erilainen ja silleen, ja että meidän listalla kaikki lippukunnan omat hommat muodostivat vain muutaman kohdan.)

pate ja sen prioriteetit

Jos mä oisin sä kyl mäki oisin munkaa ja näin päin pois, me valitsimme seuraavat kolme tärkeintä asiaa. Jos siis päässäsi velloo näin kauden alkuun, keskity näihin:

Ryhmien aloitus.

Jos lippukunnassa on hyvä ohjelmavastaava (tahi muu vastaava pesti) lippukunnanjohtaja pääsee tässä helpolla. Tämä on kuitenkin tärkeintä. Että ryhmät pääsevät alkamaan, että niille on johtajat ja kokousajat ja -tilat, ryhmän jäseniä on tarpeeksi, ja kaikilla on hommassa vieläpä mukavaa. Jotta ryhmät voivat alkaa on tarvitaan siis johtajat ja tiedotusta, jotta vanhemmat osaavat laittaa lapsensa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Delegointi.

Asioita on paljon. Nääntyneitä ovat ne lpkj:t, jotka tekevät kaiken itse. Hommia kantsii siis jakaa. Delegoinnin jälkeen on tärkeää, että tyypit pestataan, ja, että heidän pestinsä merkitään myös Polkuun. Tällöin käy niin, että he myös saavat kaiken pestinsä kannalta olennaisen tiedon piiristä.

Hyvä fiilis.

Partiossa pitää olla kivaa. Lippukunnanjohtaja on etunenän iloisuuden soturi, ja sinulla onkin iso homma siinä, että partio olisi kaikille (myös sinulle itsellesi) mielekästä ja mukavaa. Hyvä fiilis on seurausta monesta pikkuasiasta. Siitä, että ihmiset tietävät, mitä heiltä odotetaan, siitä, etteivät pestikasat ole liian suuria, siitä, että JN:ssä on mukava tunnelma ja ehkä karkkia ja vielä monista muista.

***

Lippukunnan vuosikelloa voit käyttää suunnittelun apuna.

 

terkut täältä kuumasta piiritoimistosta!

Anna Kolehmainen, täältä käytävän perältä.

Lippukunnanjohtajan pestin uudet kymmenen käskyä

Lippukunnan johtamisessa on paljon puuhaa, ja hyväksi johtajaksi kasvaa ja kehittyy hiljalleen. Kehittymisen tueksi laadin uudistetut lippukunnanjohtajan käskyt. Ne on tehty kevyesti kieli poskessa, mutta niissä kyllä itää totuuden siemen.

Täältä pesee:

1. Sinä olet tämän lippukunnan johtaja. Siksi sinun vastuullasi on katsoa kokonaisuutta, ja suunnitella toimintaa pitkällä tähtäimellä. Uskalla ottaa kantaa ja pidä huoli siitä, että pitelet lankoja käsissäsi. Joskus löyhemmin, joskus tiukemmin.

2. Sijoita oikeat tyypit oikeisiin tehtäviin. Pohtikaa ajoittain porukalla, tekeekö jokainen sitä, jossa on hyvä ja josta tykkää. Aina ei tarvitse tehdä kuten ennen, pestejä voi jakaa ja yhdistellä uudelleen aivan sillä tavalla, kuin haluatte.

3. Älä odota turhaan kauniin sanan lausumista. Kiitä sitä, joka tekee hyvin. Kaikkein tärkeintä on sanallinen, henkilökohtainen kiitos. Kiitä ja kehu myös selän takana, se lämmittää yhtä lailla! Anna rakentavaa palautetta silloin, kun on aihetta.

4. Muista pyhittää lepopäivä. Huolla siis johtajistoasi: levätkää välillä. Miettikää ajoittain, mikä on oikeasti tarpeen ja mikä ei. Älä tee partiota joka päivä.

5. Kunnioita taustayhteisöäsi. Pidä yllä hyviä suhteita vanhempiin, saatat saada sieltä apua varainhankintaan, nettisivuihin tai kaluston hoitoon. Pidä yllä erityisen hyviä suhteita niihin, jotka tarjoavat teille kolon, rahaa ja kalustoa. Heidän ei ole pakko tehdä niin.

6. Pitäkää hauskaa. Aikuiset ovat partiossa siksi, että partiossa on hauskaa. Järjestäkää iltanuotioita, opetelkaa yhdessä soittamaan kitaraa, vetäkää naapurisavun kattilankansi lipputankoon.

7. Älä unohda. Kun johtaja lopettaa pestissään, älä katkaise yhteyksiä. Lähetä jatkossakin lippukunnan lehti hänelle ja sopikaa, voiko osoitteen pitää vielä sähköpostilistalla.

8. Ole rehellinen, kun pestaat. Kerro suoraselkäisesti, mitä haluat aikuiselta. Jos ryhmän johtaminen on liikaa, räätälöikää pestiä pienemmäksi. Pohtikaa yhdessä, millaisia pieniä, yksinkertaisia juttuja lippukunnassasi pitää tehdä. Myy niitä.

9. Älä tavoittele kaikkea kerralla. Partio jatkuu myös ensi vuonna. Ja seuraavana. Siksi olisikin tärkeää nähdä myös vähän eteenpäin: onko meillä muutaman vuoden päästä sudareita, samoajia, aikuisia? Koloa? Alueen suurin lippukunta?

10. Tavoittele naapurilippukunnan suuntaan. Siinä muutaman kilometrin säteellä on monta muutakin lippukunnanjohtajaa. Tehkää ristiinvierailuja johtajiston kokouksissa. Pohtikaa yhdessä, mihin alueen tapahtumiin osallistutte. Jakakaa tekemistä: lähtekää yhteisretkille ja -vaelluksille.

 

Yhdestoista käsky: Nyt nautitaan kevätauringosta!

-Leea Seppänen
alueministeri, Pääkaupuniseudun Partiolaiset ry

Tsekkaa myös virallinen lpkj:n pestikuvaus (päpa):
pestikuvaus_lippukunnanjohtaja_26_1_2013

30 painallusta, 2 puhallusta

Kaikkien elvytyskoulutusten aluksi sanotaan, että tärkeintä on estää elvytystilanne. Että potilaasta pitää tunnistaa kriittiset merkit ja hoitaa ne, ennen kuin tila romahtaa. Jos elvytykseen kuitenkin ajaudutaan, sen on oltava tehokasta, eikä sen aloittamista saa viivytellä.

Lippukuntia voi hoitaa ja tarkkailla aika samalla tavalla. Kriittisiä merkkejä on esimerkiksi joidenkin ikäkausien totaalinen puuttuminen. Jos tänä vuonna ei ole tarpojia, viiden vuoden päästä ei ole johtajia. Jos tilinpäätöstä ei hoideta nyt, rahaa ei ole vuoden tai kahden päästä. Jos ei ole yhteishenkeä, ei ole kohta jäseniäkään.

Jos näitä merkkejä ei huomata ajoissa, lippukunta voi romahtaa, ja sitten soitellaankin elvytyskelloja. Monen lippukunnan toiminta hyytyy, kun johtajisto alkaa ensin jostain syystä vähetä, sitten ei jakseta rekrytoida uusia aikuisia, sitten nekään eivät enää jaksa, jotka ovat pari vuotta tehneet kaiken.

Lopulta ei ehkä ole mitään, tai on yksi-kaksi kituvaa ryhmää ja yksi hermoromahduksen tai välinpitämättömyyden aallossa kiikkuva, velvollisuudentuntoinen johtaja.

Sitten alkaa elvytys. Elvyttämässä on usein joku lippukunnan johtaja, uusi tai vanha, ja alueohjaaja. Tällainen elvytysprojekti on meneillään Itä-Vantaallakin kahdessa kaupunginosassa.

Toisessa kaksi lippukuntaa on niin hiipuneita, että toinen todennäköisesti lopetetaan kokonaan. Toisesta tehdään sekalippukunta, ja lopetetun lpk:n jäsenet siirtyvät tähän ”puoliuuteen”. Näin säästytään yhdeltä jokavuotiselta hallintourakalta ja olemassa olevat voimat saadaan yhdistettyä. Täällä tarvitaan lisää aikuisia ja lapsia, joten yhdessä on mietitty, millainen markkinointi olisi tehokasta ja tarpeellista. Ainakin alueen joulupolulle mennään esittäytymään. Lisäksi lippukunnat kaipaavat koulutusta, joten alueohjaaja on kirjoittanut reseptin tarvittavista kursseista.

Toisen lippukunnan ongelma on yhtä lailla lasten ja aikuisten vähyys sekä totaaliväsymys. Se näkyy innottomuutena ja jopa toivottomuutena. Ei tästä tule mitään, ei tällä alueella voi olla partiota. Sielläkin panostettiin näkyvyyteen. Pyydettiin vanhoja partiokamuja mukaan toimintaan. Ensimmäinen arpa ei ollut lottovoitto, mutta keväällä yritetään uudestaan.

Tämä saa alueohjaajan liikuttumaan. Se, että näissä potilaissa on omaa halua parantua. Että pienin askelin mennään eteenpäin. Että itse asiassa meillä kaikilla on ihan sama tavoite. Kohta näissä lippukunnissa veri virtaa sopivalla paineella ja henki kulkee. Ne on elonmerkkejä ne.

Meillä on kohta tosi hyvää partiota, ja sitä on Vantaalla kahden tai kolmen lisälippukunnan verran.

Halkean onnesta!

Leea