Avainsana-arkisto: lippukunnan perustaminen

Partiokoulutus uusien aikuisten innostajana

Uudenmaan Partiopiiriin perustettiin kesällä pitkästä aikaa uusi meripartiolippukunta. Meripartio Porvoon Pookissa aloittaa syyskuussa kolme sudenpenturyhmää ja yksi seikkailijajoukkue. Se on huikea määrä uusia partiolaisia ja luonnollisesti mukaan on tullut myös merkittävä määrä uusia aikuisia.

Lippukunnalle järjestettiinkin heti elokuussa Tervetuloa partioon -kurssi. ”Kurssi koettiin erittäin hyödylliseksi. Viikkotoimintaamme on tulossa mukaan noin viisitoista aikuista ja suurimmalla osalla ei ole partiotaustaa. Kurssilla sai hyvät perustiedot partioliikkeestä ja ikäkausien ohjelmista. Pyysimme myös konkreettisia ohjeita toiminnan suunnitteluun ja viikkokokousten toteutukseen. Uskon että nyt kurssin jälkeen kaikilla on hyvät lähtökohdat suunnitella viikkotoimintaa”, lippukunnanjohtaja Päivi Laine kertoo.

BeFunky Collage_terkku

Tervetuloa partioon -kurssi johdattaa sisälle harrastukseen ja tutuksi tulevat niin partion käsitteet, arvot kuin tavatkin. Terkkukurssin jälkeen on helppo osallistua muihin koulutuksiin, kun partio ei tunnu enää vieraalta ja puheessa vilisevät termit ovat tuttuja.

Terkkukurssilta moni aikuinen sai kipinän osallistua myös muihin koulutuksiin ja lähes jokaisessa syksyn koulutuksessa pääseekin tapaamaan uusia meripartiolaisia. Viikkotoimintaan mukaan tulevat aikuiset ovat ilmoittautuneet akela-sampo -koulutukseen. Seuraava askel onkin sitten partiojohtajakoulutus! Partion koulutusjärjestelmä on kattava ja jokaiseen pestiin valmistaa oma kurssi. Siksi partion aloittaminen aikuisena on mahdollista.

Uuden lippukunnan vauhdikas alku

Meripartio on herättänyt Porvoossa valtavasti kiinnostusta ja asiat ovat rullanneet eteenpäin hurjaa vauhtia. ”Pookin alku on ollut vauhdikas! Saimme heti toiminnan aluksi lahjoituksena oman aluksen ja pääsemme toteuttamaan meripartiotoimintaa. Viikkotoiminnan pääsemme aloittamaan parin viikon kuluttua kolmella sudenpenturyhmällä ja yhdellä seikkailijaryhmällä. Meillä ei ole omaa koloa, joten toiminta alkaa kolmessa eri paikassa: Gammelbackassa, Kevätkummussa ja Hinthaarassa. Usea kokoontumispaikka tuo varmasti haasteita esimerkiksi materiaalien suhteen, mutta toisaalta harrastus on tällä tavoin lähellä useampia partiolaisia. Ja varsinkin kiireisiä äitejä, jotka ovat viikkotoiminnassa mukana!” Laine summaa lippukunnan alkumetrit.

Myös tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeät ja hyvässä vauhdissa. ”Syyskuussa lähdemme purjehtimaan johtajiston kanssa ja lisäksi järjestämme 11.9. toiminnan aloitustapahtuman koko lippukunnalle. Pyrimme järjestämään saariretken, mutta aikataulu on tiukka ja jos saariretki ei onnistu, järjestämme tapahtuman Porvoon jokirannassa. Huivin ja huivimerkin suunnittelu on loppusuoralla, ja lisäksi tekeillä on kotisivut”, Laine kuvailee lippukunnan selkeitä suunnitelmia.


Kurssi-ilmoittautuminen piireissä on käynnissä. Löydät oman piirisi Terkkukurssit piirin nettisivuilta.

Tekstin on kirjoittanut Petra Valkonen, se ilmestyi alun perin Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla.

Kuva: Mari Sundell

Tallenna

Herttoniemeläinen-lehtikin sen kertoo, partioon pääsee myös aikuisena

Herttoniemeläinen 2013 -lehti kertoo Hertsikan rantaan perustettavasta lippukunnasta ja siitä, että partioon pääsee mukaan myös aikuisena:

Herttoniemeläinen 2013 -lehti, sivu 30

 

30 painallusta, 2 puhallusta

Kaikkien elvytyskoulutusten aluksi sanotaan, että tärkeintä on estää elvytystilanne. Että potilaasta pitää tunnistaa kriittiset merkit ja hoitaa ne, ennen kuin tila romahtaa. Jos elvytykseen kuitenkin ajaudutaan, sen on oltava tehokasta, eikä sen aloittamista saa viivytellä.

Lippukuntia voi hoitaa ja tarkkailla aika samalla tavalla. Kriittisiä merkkejä on esimerkiksi joidenkin ikäkausien totaalinen puuttuminen. Jos tänä vuonna ei ole tarpojia, viiden vuoden päästä ei ole johtajia. Jos tilinpäätöstä ei hoideta nyt, rahaa ei ole vuoden tai kahden päästä. Jos ei ole yhteishenkeä, ei ole kohta jäseniäkään.

Jos näitä merkkejä ei huomata ajoissa, lippukunta voi romahtaa, ja sitten soitellaankin elvytyskelloja. Monen lippukunnan toiminta hyytyy, kun johtajisto alkaa ensin jostain syystä vähetä, sitten ei jakseta rekrytoida uusia aikuisia, sitten nekään eivät enää jaksa, jotka ovat pari vuotta tehneet kaiken.

Lopulta ei ehkä ole mitään, tai on yksi-kaksi kituvaa ryhmää ja yksi hermoromahduksen tai välinpitämättömyyden aallossa kiikkuva, velvollisuudentuntoinen johtaja.

Sitten alkaa elvytys. Elvyttämässä on usein joku lippukunnan johtaja, uusi tai vanha, ja alueohjaaja. Tällainen elvytysprojekti on meneillään Itä-Vantaallakin kahdessa kaupunginosassa.

Toisessa kaksi lippukuntaa on niin hiipuneita, että toinen todennäköisesti lopetetaan kokonaan. Toisesta tehdään sekalippukunta, ja lopetetun lpk:n jäsenet siirtyvät tähän ”puoliuuteen”. Näin säästytään yhdeltä jokavuotiselta hallintourakalta ja olemassa olevat voimat saadaan yhdistettyä. Täällä tarvitaan lisää aikuisia ja lapsia, joten yhdessä on mietitty, millainen markkinointi olisi tehokasta ja tarpeellista. Ainakin alueen joulupolulle mennään esittäytymään. Lisäksi lippukunnat kaipaavat koulutusta, joten alueohjaaja on kirjoittanut reseptin tarvittavista kursseista.

Toisen lippukunnan ongelma on yhtä lailla lasten ja aikuisten vähyys sekä totaaliväsymys. Se näkyy innottomuutena ja jopa toivottomuutena. Ei tästä tule mitään, ei tällä alueella voi olla partiota. Sielläkin panostettiin näkyvyyteen. Pyydettiin vanhoja partiokamuja mukaan toimintaan. Ensimmäinen arpa ei ollut lottovoitto, mutta keväällä yritetään uudestaan.

Tämä saa alueohjaajan liikuttumaan. Se, että näissä potilaissa on omaa halua parantua. Että pienin askelin mennään eteenpäin. Että itse asiassa meillä kaikilla on ihan sama tavoite. Kohta näissä lippukunnissa veri virtaa sopivalla paineella ja henki kulkee. Ne on elonmerkkejä ne.

Meillä on kohta tosi hyvää partiota, ja sitä on Vantaalla kahden tai kolmen lisälippukunnan verran.

Halkean onnesta!

Leea