Avainsana-arkisto: lippukunnan johtaminen

8 askelta onnistuneeseen rekrytointiin -vko19 treenivinkki

Viikon 19 #partiokuntoon2016 treenivinkki:

Vanha (ja ehkä jo ihan tuttu) kuva Vapaaehtoiseksi partioon -vihkosta (2009) toimii hyvänä muistilistana uusien aikuisten rekrytoinnissa. Parasta on, ettei kahdeksan askelta pääty vaikka aikuinen on jo saatu mukaan vaan jatkuu partiotaipaleen alkuun.

Näihin kaikkiin askeliin tulette saamaan lisää ohjeita, neuvoja ja vinkkejä #partiokuntoon2016 aikana. Ensimmäiseen askeleeseen, partion näkyvyyteen ja myönteiseen imagoon voit hakea inspiraatiota Näkyvyys tunnisteen alta. Sieltä löytyy sekä somevinkkejä, että onnistumistarinoita.

Ensiviikolla panostamme toisen askeleen aiheisiin: mitä tehtäviä lippukunnassa on syksyllä? Miten ne muotoillaan houkutteleviksi?

Pysy siis kuulolla!

PS: Onhan lippukuntanne ilmoittautunut jo mukaan ja saa nämä sähköpostiinsa?

Lähteet: Suoemen Partiolaiset 2009. Vapaaehtoiseksi partioon – vinkkejä rekrytointiin ja toimintaan mukaan saamiseen.

Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kerrotteko kuvien avulla toiminnastanne esimerkiksi lippukuntanne nettisivuilla, Facebook-sivulla tai Flickrissä? Siis siitä ihan oikeasta viikkotoiminnasta, kisoista, retkistä ja leireistä? Jos ette, niin kannattaisi kertoa!

Uutta harrastusta itselleen (tai lapselleen) etsivä surffailee netissä ja yrittää ympäripyöreistä kuvauksista haravoida just sen itseä sykähdyttävän ja innostavan jutun. Tässä vaiheessa kuvat pesevät tekstit mennen tullen. Vai miten kuvaisit lyhyesti sanoin sen ilon, mikä porukalla on yhdessä puuhatessa? Tai sen, miten monipuolisia juttuja sun lippukunnassa tehdään? Entä sen, mitä se oikeasti tarkoittaa, että ”viikonloppuretkellä temmelletään metsässä ja opitaan uusia taitoja”? Sen, että partio ei todellakaan ole vain solmuja ja nuotioita? Ja että partiossa pärjää ihan hyvin ilman kaikkia viimeisimmän malliston haglöfssejä? Ja tietenkin sen, että partion voi aloittaa myös sudari-iän mentyä ohi (ja että toiminnassa on mukana myös muita kuin 7–9-vuotiaita!). Niinpä. Ja vaikka onnistuisit sen sanoin kuvaamaan, jaksaisiko kukaan lukea niin pitkää tekstiä?

Kuvat myös helpottavat ihan käytännön tasolla niitä vanhempia, jotka eivät itse ole tai ole olleet partiossa. Epämääräisten mielikuvien varassa esimerkiksi varusteiden pakkaaminen lippukunnan retkelle voi olla vaikeaa, kun ei ole mitään käsitystä siitä, mihin lapsi on oikeasti menossa ja mitä tekemään. Kuvat eivät tokikaan ole tähän ainoa eivätkä riittävä ratkaisu  – retki- ja leirikirjeet, vanhempainillat ja muu lippukunnan sisäinen viestintä toimivat paremmin (vinkkejä hyvän vanhempainillan pitämiseen on muuten tulossa tähän blogiin lähiaikoina). Mutta kuvia kannattaa ehdottomasti hyödyntää konkreettisesta toiminnasta kertomisessa – vaikkapa silloin, kun yhteistä kieltä lapsen vanhempien kanssa ei ole!

Ja kuinka mukavaa onkaan kotijoukoille, jos esimerkiksi retken jälkeen voi kuvista katsella, mitä kaikkea siellä tehtiinkään! (Ainakaan oman 7-vuotiaan sudarini jutuista ei minkäänlaista tolkullista kokonaiskuvaa ole millään mittareilla mitattuna mahdollista saada.)

Lisätietoa kuvien käyttämisestä löytyy muun muassa Partion viestintäoppaan sivulta 14.  Vinkkejä kuvien käyttöön ja julkaisuun kannattaa kysyä myös oman piirisi viestintäryhmältä.

Kirjoittajana Jonska Junkkari, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten tiedottaja ja sudarin äiti.

Kuva Pääkaupunkiseudun Partiolaisten SuperSupe 2015 sudenpentutapahtumasta, kuvaajana Mikko Jalo.

Pystymettästä partiolaiseksi

Partiolaisten vanhemmat päättivät Kolarissa, että hyvä harrastus ei lopu vetäjien puutteeseen.

– Meille tulee vauva.
– Ihanaa, niin meillekin.
– Mahtavaa… Entä partio?

Kolarilaislippukunta Ylläs-Partio oli viime keväänä haastavassa tilanteessa. Pienellä paikkakunnalla partioryhmiä veti kaksi johtajaa, joista kummastakin tuli kesän aikana äiti. Tauko partiotoiminnasta tuntui hyvältä ajatukselta, mutta kuka jatkaisi innokkaiden sudenpentu- ja seikkailijaryhmien kanssa?

Vaihtoehtoja oli yksi: vanhemmat. Apuun saatiin myös Lapin Partiolaiset, josta luvattiin ensiapukoulutus aloittaville vetäjille. Elokuisena lauantaina kolon pihalle saapui kymmenen äitiä ja isää, joukossa ylläsjärveläinen Leena Palovaara-Pelttari. Pitikö mukaan tuloa harkita?

”Te jotenkin ovelasti sanoitte sen. Että lapsilta loppuu harrastus”, Leena nauraa.

Hän oli tutustunut partioon Kittilän Kätkän Kävijöiden aikuispartiossa. Leena ja kolme muuta Ylläksellä asuvaa lupasivat alkaa vetäjiksi, jos tunturiin saataisiin oma ryhmä.

”Kaikki me sanottiin, että kyllä me voidaan kaverina olla. Ja yhteensähän se on jo aika paljon.”

Päivän päätteeksi paperilla oli kaksi hienoa toimintasuunnitelmaa ja pöydän ympärillä joukko innolla tulevaa syksyä suunnittelevia äitejä ja isiä.

”Varsinkin syksy meni hyvin. Laitettiin paperille tarkat suunnitelmat ja vetovastuut, ja ne piti. Nyt keväällä homma on kieltämättä enemmän levällään”, Leena kertoo.

Ideoita kevätkaudelle koottiin pikkujouluissa niin, että ruudut loppuivat paperista. Kiireisenä sesonkina toteuttajia on vaikeampi löytää. Seuraavaksi ryhmä suuntaa lumileirille Lainion lumikylään. Tunturin tarjoamia mahdollisuuksia onkin käytetty tehokkaasti hyväksi.

Syksyyn mahtui muun muassa täysikuun lumikenkäretki, suunnistusradan suunnittelu Äkäslompolon koululaisille, sekä kotiseudun perinteisiin tutustumista.

Leenan mielestä jaettu vetovastuu on toiminut hyvin.

”Kellekään ei ole ollut liian rankkaa.”

Vetäjiä ei hänestä kuitenkaan kannata haalia joka perheestä. Neljällä aikuisella koloillat saatiin vedettyä ja pelivaraakin jäi.

”Jos on liian monta aikuista, homma hajoaa.”

Miten voisit neuvoa muita samassa tilanteessa olevia?

”Ei kannata arkailla, vaikka ei olisi partiotaustaa. Mutta jos lähtee ihan pystymettästä, olisi hyvä käydä kurssilla. Että partion rituaalit pysyy matkassa. Joskus mekin mietimme, että oliko tämä partiota.”

”Rohkeasti mukaan, maalaisjärjellä tästä selviää!”

Kirjoittajana ja kuvaajana Milla Salo.

Millainen lippukunta on hyvä aikuisrekryssä?

Toisessa työpajassa ratkaistaan partion suurin ongelma -tapahtumassa mietimme, millainen lippukunnan on oltava jotta se saa toimintaansa mukaan uusia aikuisia ja saa vielä pidettyäkin heidät toiminnassa.

Hyvien keskusteluiden, monien ominaisuuksien, äänestämisen ja pienen muotoilun perusteella pääsimme näihin: (järjestys allekirjoittaneen mielipide)

1. Avoin asenne aikuisiin!

2. Lippukunnan organisaatio ja viestintä toimii

3. Lippukunnassa on käytössä toimiva pestijärjestelmä ja pestikuvaukset.

4. Lippukunnassa toimii aikuisluotsi tai joku muu aikuisista vastaava henkilö (esim. kummi tai mentori). Uudet aikuiset saavat suunnitelmallista ja henkilökohtaista tukea.

5. Lippukunnassa annetaan palautetta ja kiitetään säännöllisesti.

+ bonussijoille pääsivät vielä perehdytys ja aikuisten oma ohjelma.

Nyt alkava lippukuntien #partiokuntoon2016 ohjelma tähtää näitä kohti. Tarjoamme lippukunnille viikottain ohjeita, vinkkejä tai tehtäviä, joiden avulla lippukunta pääsee lähemmäksi näitä tavoitteita. Ja syksyllä uusien aikuisten ohjelman alkaessa lippukunta saa apua heidän tukemiseen, kouluttamiseen ja perehdyttämiseen.

Seuratkaa siis sivuja aktiivisesti ja ilmottautukaa mukaan!

Ko-Gi – avain lippukunnan kehitykseen

“Parhaimmillaan se tuntuu palkinnolta, missä toimintaa kehitetään määrätietoisesti, oikeilla työkaluilla ja ohjatusti. Pään hakkaaminen seinään vähenee.”

Kolmiapila-Gilwell -koulutus pitää olla jokaisen lippukunnan työkalupakkiin kuuluva vakiovarustse. PJ-PK-koulutus on jo tässä asemassa ja huomattavan suuri osa ikäkaudesta käy kyseisen koulutuksen läpi. PJ-PK on kuitenkin vain peruskoulutus, eikä se riitä vielä lippukunnan toiminnan kehittämiseen, ellei kurssilaisella ole poikkeuksellisen kova henkilökohtainen motivaatio.

Oman mutu-tuntuman perusteella uskon, että Ko-Gille osallistuvat usein ne, joilla on suuri sisäinen motivaatio partiota kohtaan. Se on hyvä asia. Olisi kuitenkin parempi, jos Ko-Gista tulisi lippukunnissa yhtä arkinen osa johtajakoulutusta kuin PJ-PK-koulutuksesta: Ko-Gi-tietoutta tulee antaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Yhdenkin johtajan Ko-Gi-kouluttautuminen on mahdollisuus koko lippukunnalle.

Lippukunnissa Ko-Gi-koulutuksen tulisi käydä kaikkien ikäkausivastaavien, luotsien ja lippukunnanjohtajan. Toisin sanoen kaikki aikuiset, jotka toimivat vastuullisissa pesteissä, tulisi olla koulutettuja Ko-Gi-tasoisesti. Tämä helpottaa erityisesti lippukunnanjohtajan työtaakkaa. Ilman Ko-Giakin pärjää, mutta oma näkemykseni ja kokemukseni pohjalta koulutus antaa vankan pohjan erityisesti nuorille aikuisille toiminnan kehittämiseen. Tehdään niin kuin aina ennenkin -mentaliteetti joutaa romukoppaan. Ei sillä tavalla saa jäsenmäärää nousuun ja johtajiston hyvinvointia paremmaksi. Jos lippukunnassa on tiedostettu ongelma, mutta ongelmaa ei ole korjattu tietotaitoon liittyvien seikkojen takia, Ko-Gi on väylä saada koko lippukuntaan kunnollinen korjaussarja. Koulutus antaa näkemyksiä, motivaatiota, toimintatapaideoita, työkaluja toiminnan kehtittämiseen, ystäviä sekä vertaistukea.

Yksi työkalu toiminnan kehittämiseen on ymmärrys toiminnan tavoitteellisuudesta ja toiminnan kehittämiseen liittyvistä mittareista.

Annan esimerkin: lippukunnassamme meripartiotoiminta on tavoittanut aikaisempia vuosia enemmän ihmisiä. Mailejakin on tullut normaalia enemmän. Miksi? Vanhat lokikirjat käytiin läpi ja niistä havaittiin muun muassa, että mitä pidempi purjehduskausi on, sitä enemmän purjehtijoita on. Samalla kipparistossa on ollut aktiiveja, jotka ovat esimerkillisesti mahdollistaneet pitkän purjehduskauden. Nykyään laitamme yhä tarkemmin veneen lasku- ja nostoajat toimintasuunnitelmaamme ja toimimme sen mukaisesti. Samalla vene on pyritty ottamaan osaksi kevään toimintaa siten, että jokaiselle tarjotaan purjehdusmahdollisuus ennen viikkotoiminnan päättymistä. Olemme onnistuneet ottamaan askelen parempaan meripartiotoimintaan.

Kirjoittajana Axu. Kuva Lasse Roiha.

Tietoa tämän vuoden Ko-Gi-kursseista. HUOM! Ilmoittautuminen päättyy jo 31.1.!