Avainsana-arkisto: Ko-Gi

Monitoimityökalu toiminnan kehittämiseen

Kuvitellaan tilanne, että olisi lippukunta, jossa olisi jotain kehitettävää. Vaikka pientäkin. Ehkä aikuisten pestaaminen voisi hoitua ryhdikkäämmin? Samoajilla voisi olla hiukan mielekkäämpää ohjelmaa? Lippukunnan viestinnässä voisi koittaa vähän modernimpaa kanavia? Varainhankinta kaipaa buustausta?

Jos tämä kuvitelma kuulosti yhtään todellisuudelta, olet ehkä kiinnostunut kuulemaan, meillä on tarjolla todellinen toiminnan kehittämisen monitoimityökalu. Parempi kuin Leatherman.

Työkalu on Ko-Gi, Kolmiapila-Gilwell-kurssi, eli partiojohtajan jatkokoulutus.

Ko-Gi on yli 22-vuotiaille tarkoitettu koulutuskokonaisuus, jolla kurssilainen pääsee sukeltamaan yhtä aikaa omaan johtajuutensa ja partion syvään ytimeen. Kurssi on mahdollisuus muodostaa verkostoja partiojohtajiin ympäri Suomen ja sekä saada työkaluja partion kehittämiseen. Osana kurssia tehdään vuoden mittainen kehittämistehtävä kurssilaista kiinnostavasta aiheesta. Nimenomaan ”kehittämistehtävä”. Kehittämistehtävän tekemisen tueksi kurssilainen saa ohjaajan, joka kulkee vierellä projektin alusta loppuun asti.

Jos siis omassa lippukunnassasi on asia, joka kaipaisi osaavan käsiparin tekemään sen paremmaksi, lähetä käsipari Ko-Gille. Jos olet kiinnostunut Ko-Gi-koulutuksesta henkilökohtaisesti, juttele muun johtajiston kanssa siitä, millaiseen hankkeeseen voisit kurssisuorituksesi kiinnittää.

Tehdään partio paremmaksi! Yksi projekti kerrallaan.

Lisätietoja Ko-Gi koulutuksesta, sekä ilmoittautumisohjeet löydät täältä.


Kuva Juha Nurmi, omalta Ko-Gi:ltaan nro 89

Perhepartiolla lisää sudenpentuja ja uusia aikuisia?

Mikä perhepartio? Mikaelin Sinikelloissa käynnistettiin keväällä perhepartio-toimintaa yhden johtajan Ko-Gi-tehtävänä. Perhepartion kohderyhmänä ovat alle kouluikäiset lapset, alaikärajaa ei periaatteessa ole. Lapset osallistuvat kaikkiin tapaamisiin yhdessä vanhemman tai vanhempiensa kanssa, mikä helpottaa huomattavasti johtajia ja toiminnan suunnittelua.

Vaikka lippukunta on tyttölippukunta, perhepartioon ovat tervetulleita tytöt ja pojat, isät ja äidit. Ajatuksena on tulevaisuudessa ohjata sudenpentuiän tavoittaneet pojat läheiseen poikalippukuntaan. Tapaamisia on noin kerran kuussa, yleensä tunti kerrallaan sunnuntaisin, joskus lähdetään useammaksi tunniksi retkeilemään. Perhepartiotoimintaa vetää pääasiassa kaksi aikuista johtajaa, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Ensimmäinen puoli vuotta perhepartiossa on ilmainen kokeilu retkiä lukuun ottamatta, jatkossa perhepartiolaisilta peritään lippukunnan omaa jäsenmaksua. Vanhemmat saavat liittyä jäseniksi, mutta sitä ei suoraa edellytetä.

Miten liikkeelle? Perhepartiota mainostettiin Turussa järjestetyillä lapsiperheille suunnatuilla Ipanahipat-messuilla. Messuilta mukaan saatiin 8 perhettä. Lisäksi toimintaa on mainostettu lippukunnan nettisivuilla ja Facebook-sivuilla. Jos ryhmän kokoa halutaan jossain kohdassa kasvattaa, on suunnitelmissa viedä mainoksia lähipäiväkoteihin ja seurakunnan kerhoihin.

Miksi? Monipuolisesta ja aktiivisesta rekrytoinnista huolimatta uusia sudenpentuja tulee lippukuntaan toivottua vähemmän. Usein syynä tuntuu olevan se, että lapsilla on jo 7-vuotiaina niin monta harrastusta, ettei partio mahdu enää kalenteriin. Perhepartiolla yritetään houkutella lapset partion pariin jo aiemmin ja siten perhepartio toimisi yhtenä lisärekrytointivälineenä. Koska vanhemmat ovat lastensa mukana perhepartiossa, voi jostain vanhemmasta saada innostettua uuden johtajan tai ainakin apukäden. Tai vähintään vanhemmille muodostuu parempi käsitys siitä, mitä partio on, jolloin lapsen harrastuksen tukeminen on helpompaa.

Kuvassa perhepartiolaisia mukana lippukunnan retkellä. Perhepartion perusteista on kerrottu aiemmin julkaistussa tekstissä. Kaikki jutut aiheesta löydät perhepartio avainsanan takaa.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.

Ko-Gi – avain lippukunnan kehitykseen

”Parhaimmillaan se tuntuu palkinnolta, missä toimintaa kehitetään määrätietoisesti, oikeilla työkaluilla ja ohjatusti. Pään hakkaaminen seinään vähenee.”

Kolmiapila-Gilwell -koulutus pitää olla jokaisen lippukunnan työkalupakkiin kuuluva vakiovarustse. PJ-PK-koulutus on jo tässä asemassa ja huomattavan suuri osa ikäkaudesta käy kyseisen koulutuksen läpi. PJ-PK on kuitenkin vain peruskoulutus, eikä se riitä vielä lippukunnan toiminnan kehittämiseen, ellei kurssilaisella ole poikkeuksellisen kova henkilökohtainen motivaatio.

Oman mutu-tuntuman perusteella uskon, että Ko-Gille osallistuvat usein ne, joilla on suuri sisäinen motivaatio partiota kohtaan. Se on hyvä asia. Olisi kuitenkin parempi, jos Ko-Gista tulisi lippukunnissa yhtä arkinen osa johtajakoulutusta kuin PJ-PK-koulutuksesta: Ko-Gi-tietoutta tulee antaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Yhdenkin johtajan Ko-Gi-kouluttautuminen on mahdollisuus koko lippukunnalle.

Lippukunnissa Ko-Gi-koulutuksen tulisi käydä kaikkien ikäkausivastaavien, luotsien ja lippukunnanjohtajan. Toisin sanoen kaikki aikuiset, jotka toimivat vastuullisissa pesteissä, tulisi olla koulutettuja Ko-Gi-tasoisesti. Tämä helpottaa erityisesti lippukunnanjohtajan työtaakkaa. Ilman Ko-Giakin pärjää, mutta oma näkemykseni ja kokemukseni pohjalta koulutus antaa vankan pohjan erityisesti nuorille aikuisille toiminnan kehittämiseen. Tehdään niin kuin aina ennenkin -mentaliteetti joutaa romukoppaan. Ei sillä tavalla saa jäsenmäärää nousuun ja johtajiston hyvinvointia paremmaksi. Jos lippukunnassa on tiedostettu ongelma, mutta ongelmaa ei ole korjattu tietotaitoon liittyvien seikkojen takia, Ko-Gi on väylä saada koko lippukuntaan kunnollinen korjaussarja. Koulutus antaa näkemyksiä, motivaatiota, toimintatapaideoita, työkaluja toiminnan kehtittämiseen, ystäviä sekä vertaistukea.

Yksi työkalu toiminnan kehittämiseen on ymmärrys toiminnan tavoitteellisuudesta ja toiminnan kehittämiseen liittyvistä mittareista.

Annan esimerkin: lippukunnassamme meripartiotoiminta on tavoittanut aikaisempia vuosia enemmän ihmisiä. Mailejakin on tullut normaalia enemmän. Miksi? Vanhat lokikirjat käytiin läpi ja niistä havaittiin muun muassa, että mitä pidempi purjehduskausi on, sitä enemmän purjehtijoita on. Samalla kipparistossa on ollut aktiiveja, jotka ovat esimerkillisesti mahdollistaneet pitkän purjehduskauden. Nykyään laitamme yhä tarkemmin veneen lasku- ja nostoajat toimintasuunnitelmaamme ja toimimme sen mukaisesti. Samalla vene on pyritty ottamaan osaksi kevään toimintaa siten, että jokaiselle tarjotaan purjehdusmahdollisuus ennen viikkotoiminnan päättymistä. Olemme onnistuneet ottamaan askelen parempaan meripartiotoimintaan.

Kirjoittajana Axu. Kuva Lasse Roiha.

Tietoa tämän vuoden Ko-Gi-kursseista. HUOM! Ilmoittautuminen päättyy jo 31.1.!