Avainsana-arkisto: kasvu

Kasvu on valinta, joka jokaisen lippukunnan on tehtävä

Tiesitkö, että partiossa vaeltajia on vain kolmannes sudenpentujen määrästä? Jos lippukunnassasi on tällä hetkellä kuusi kahdeksan sudenpennun laumaa, muutaman vuoden päästä nämä nuoriksi kasvaneet lapset muodostavat vain muutaman vaeltajavartion. Jos lippukuntasi on pieni ja teillä on kaksi kuuden sudenpennun laumaa, vaeltajiksi heistä jatkaa vain muutama yksittäinen tyyppi. Näistä pitäisi löytää tekijät useampaan johtopestiin, monta hallituksen jäsentä ja ehkä myös lippukunnanjohtaja. Osa on ehtinyt jo ”karata” piirin tai SP:n hommiin.

Koska partiosta myös vuosittain eroaa tuhansia nuoria eri syistä, et voi luottaa siihen, että nuo muutamat vaeltajat tulevat täyteen nykyisistä sudenpennuista. Hyvällä tuurilla saatte toimintaan uusia lapsia ja nuoria paikkaamaan katoa. Siksi kasvu on pakollista, eikä tuurilla itse asiassa ole sen kanssa mitään tekemistä. Kasvu on ongelmanratkaisua, toimintaa, johtamista ja hauskanpitoa, kuten kaikki muukin partiossa.

Perustakaa uusia ryhmiä säännöllisesti

Uusia laumoja, joukkueita ja vartioita on perustettava, jos lippukunta aikoo säilyttää elinvoimansa. Jotta jäsenmäärä säilyy, täytyy jokainen ikäkaudesta seuraavaan siirtyvä ryhmä korvata joko alemmasta ikäkaudesta siirtyvällä tai kokonaan uudella ryhmällä. Jotta jäsenmäärä lisäksi kasvaa, täytyy näiden lisäksi kasvattaa ryhmäkokoja (niin kauan kuin se on järkevää) tai kasvattaa ryhmien määrää.

Perustakaa rohkeasti uusia ryhmiä kaikkiin ikäkausiin! Jos vanha leiriheilasi ei innostu laumanjohtajuudesta, voi luotsina toimiminen kuitenkin kiinnostaa häntä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa partioharrastusta, ja lippukunnan hyvä meininki kiirii viidakkorumpua pitkin myös teinien keskuudessa. Pienellä vaivalla tämä voi hyvin konkretisoitua uusiksi jäseniksi.

Eikö kolon ympäristöstä löydy riittävästi partiosta kiinnostuneita lapsia? En usko – Suomessa vain viisi ihmistä sadasta kuuluu partioon. Kerrottehan partiosta riittävän konkreettisesti ja näkyvästi? Tsekatkaa lippukunnan nettisivut ja kiinnittäkää huomiota sosiaalisen median päivityksiin. Käyttäkää paljon kuvia, esimerkkejä ja selkeää kieltä ilman partioslangia! Viekää mainoksia lähikouluille tai järjestäkää kaikille avoin partiotapahtuma.

Jos kotikolo ei siltikään vedä uusia jäseniä tai varauskalenteri on jo vanhoista ryhmistä täynnä, etsikää lisää tilaa tai perustakaa ryhmä toiselle asuinalueelle. Kokoontumistiloja voi kysellä esimerkiksi kunnasta, seurakunnasta ja asukasyhdistyksistä, jolloin suurta koloinvestointia ei vaadita. Scouting is outing, eikä joka viikko ole myöskään pakko (tai edes suotavaa) kokoontua kololla. Ensiapuna voitte jakaa kokoontumisajan kahden ryhmän kesken ja vuorotella sisätiloista.

Jos ajattelet, ettei lippukuntaasi tarvitse perustaa uusia ryhmiä, olet väärässä. Jos vetoat johtajapulaan, työnnät pääsi pensaaseen. Aikuisiakin saa kyllä lisää, kun näkee vaivaa! (Linkkivinkit: tästä tekstistä vinkit siihen, miten otat vanhemmat mukaan ja lippukuntasivulta löydät mm. aikuisrekryn to do -listan)

Täydentäkää vanhat ryhmät

Erosiko jostain ryhmästä lapsi tai nuori, koska jalkapallo oli sittenkin hänen ykkösvalintansa? Yllätä Kuksa-jonon ensimmäinen iloisesti heti. Jos lippukunnassasi on enemmänkin vajaita ryhmiä, mainostakaa vapaita paikkoja tai pyytäkää lapsia ja nuoria tuomaan kaveritkin partioon. Puolityhjien ryhmien pyörittäminen on johtajaresurssien hukkakäyttöä!

Uudet kohderyhmät ennakkoluulottomasti mukaan

Lippukunnan jäsenmäärää voi kasvattaa ja toimintaa monipuolistaa myös uusilla avauksilla. Perustakaa sisuryhmä, tarjotkaa perhepartiota tai viekää partiota läheiseen vastaanottokeskukseen. Hyviä vinkkejä voit lukea 100 uutta tapaa tehdä partiota -projektin sivuilta.

Älä enää odota, vaan tartu toimeen! Valmentajasi auttaa kyllä.


Tämän kolumnin kirjoitti Sonja Miettinen, Suomen Partiolaisten hallituksen aluetyöstä vastaava jäsen.

Kuva: Janne Seppänen

 

 

 

Kasvun materiaaleja lippukunnille

Aina on oikea aika miettiä kasvua. Se on uusia ryhmiä, aikuisrekryä, jäsenten mukana pitämistä. Kasvu varmistaa, että lippukunta porskuttaa vielä tulevaisuudessakin.

Lippukuntasivuilla:

Lippukuntasivuille on koottu erilaisia vinkkejä muun muassa tempausten, kaverikokousten ja kolon avoimien ovien järjestämiseen. Kannattaa käydä katsomassa:

Materiaalipankissa:

Partion materiaalipankista löytyy runsaasti erilaista materiaalia, jotka ovat vapaasti lippukuntien käytettävissä.

Olipa kerran kaksi lippukuntaa

Lippukunnassa aloittaa vuosittain 20 sudaria. 10:stä aloittaneesta ehkä 1 on mukana vielä vaeltajanakin, joten tässä lippukunnassa on runsaan 10 vuoden kuluttua vaeltajalla myös samanikäinen kaveri. Muutaman vuoden ikähaitarilla vaeltajia on lippukunnassa ryhmän verran. Muualle muuttaneetkin haluavat käydä kotipaikkakuntansa partiossa, koska siellä tapaa kavereita, joiden kanssa kiva tehdä.

Lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudenpentuja. 8 vuoden kuluttua lippukunta ihmettelee miksei sillä ole samoajaikäisiä johtamaan tarpojaryhmää ja 10 vuoden kuluttua miksei lpk:ssa ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa tai vetämässä sudenpentuja ja seikkailijoita. Ja kas, koska johtajapula, lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudareita. Noidankehä alkaa alusta…


Näistä esimerkeistä suurkiitos kuuluu Mari Sundellille, joka johtaa aluetoiminnanalaa Uudenmaan Partiopiirissä

Yritä jättää lippukuntasi vähän parempana kuin sen löysit

Baden-Powell kehottaa viimeisessä viestissään partiolaisille: ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit”. Sama ajatus pätee myös johtamaasi lippukuntaan. Mutta se, mitä tänä vuonna teet – tai jätät tekemättä, ei välttämättä heti näy lippukunnan toiminnassa. Ole siis kärsivällinen kehittäessäsi ja parantaessasi lippukuntasi toimintaa entisestään.

Tehtyjen asioiden lisäksi myös tekemättä jätetyt asiat saattavat näkyä vasta useamman vuoden päästä lippukunnan arjessa. Uuden sudenpentulauman käynnistämättä jättäminen saattaa sillä hetkellä tuntua hyvältä ja lippukunnan arkea helpottavalta ajatukselta, etenkin jos johtajia laumalle ei helposti löydy. Puuttuvan ikäluokan vaikutus lippukunnan ikärakenteeseen ja nuorten johtajien määrään näkyy kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä: yhtäkkiä lippukunnassa onkin ehkä vain muutamia samoaja- ja vaeltajaikäisiä, jolloin samoajien ja vaeltajien oman ohjelman järjestäminen voi olla hankalaa eivätkä nämä tulevaisuuden lippukunnanjohtajat ehkä enää halua jatkaa toiminnassa mukana. Lisäksi puuttuva ikäluokka voi heijastella myös nuorimpien ikäkausien johtajatilanteeseen.

Millaisen lippukunnan sinä jätät jälkeesi?

Alla on muutama oikean elämän esimerkki siitä, miten muutaman vuoden viiveellä lippukunnassa näkyy se, että joinain vuosina ei lippukuntaan ole otettu yhtään uutta jäsentä (lähde: Kuksa). Liittyneet-pylväät kertovat, onko lpk ottanut jäseniä jonain vuona vai ei. Pylvään arvo ei ole liittyneiden määrä vaan indikaatio siitä, että jäseniä on otettu. Jäsenmäärät ikäkausittain ovat oikeelliset. Materiaali on lähetetty lippukunnanjohtajille paperiversiona lippukunnanjohtajien kesäkirjeen mukana.


Tekstistä kiitokset Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Johanna Junkkarille. Se ilmestyi alun perin täällä.

“Kasvu on kirosana. Nyt pitää laittaa laatu kuntoon!”

Partiotoiminnan laatu ja jäsenmäärä ovat saman asian kaksi erottamatonta puolta. Ilman määrää, eli uudistuvaa ja runsasta johtajistoa, on vaikea tuottaa laadukasta ja monipuolista partiota. Jos ikäkausiryhmillä ei ole riittävästi johtajia eikä ryhmissä jäseniä, laatu kärsii ja joudutaan supistamaan toimintaa. Ilman laadukkuutta (hyvin johdettu lippukunta, jossa kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa partio-ohjelmaa) partiosta erotaan: lpk alkaa kutistua. Kasvutoimenpiteitä pitää tehdä jatkuvasti ja ennakoiden, jotta lippukunnassa on huomennakin riittävästi johtajia toimintaa pyörittämässä. Laadukkaaseen toimintaan halutaan mukaan ja mukana pysytään ja siten jäsenmäärän kasvu on väistämätöntä.

“Eihän se ketään haittaa, että me ei perusteta uutta ryhmää tänä syksynä.”

Haittaapas! Jos lippukunta ei vuoden aikana ota uusia lapsia mukaan toimintaan, kokonainen ikäluokka jää alueella vaille mahdollisuutta partion aloittamiseen. Kahdeksan vuoden kuluttua sama lippukunta tuskailee, mistä löytää tarpojille samoajaikäisiä vartionjohtajia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua mietitään miksei lippukunnassa ole vaeltajaikäisiä lippukunnanjohtajaksi tai myöhemmin akeloiksi. Joka ikäkaudessa osa lopettaa partion. Kymmenestä sudarista ehkä yksi on aktiivisesti partiossa vielä vaeltajanakin. Tarvitaan siis noin 20 aloittavaa sudaria, jotta heillä vaeltajana olisi samanikäinen kaveri lippukunnassa. Lippukunnan elinvoimaisuus tulevaisuudessa on turvattu vain, kun riittävän kokoiset ikäluokat ovat kasvamassa huomisen johtajistoksi. Jokainen aloittava ryhmä voi sisältää tulevan lippukunnanjohtajan.

Uusien ryhmien perustamattomuus on ongelmien siirtämistä tuleville polville sen sijaan, että etsimme ratkaisuja ja ylittämme esteet, joiden vuoksi uusia ryhmiä ei saada käynnistettyä. Lippukunnan jäsenmäärän säilyttäminen ennallaan edellyttää peukalosääntönä vuosittain yhtä monen ryhmän perustamista kuin ikäkausiryhmiä poistuu ja yhtä monen uuden jäsenen rekrytoimista kuin jäseniä lopettaa. Lippukunnan kasvu edellyttää tämän poistuman korvaamisen lisäksi jotakin enemmän — uusia ikäkausiryhmiä, uusia aikuisia, uusia toimitiloja, uusia toimintamuotoja — ja siksi markkinointia ja rekrytointia on tehtävä jatkuvasti.

“Ei me voida kirjoittaa juttua lehteen, koska sitten tulee taas lisää lapsia ja me ei voida ottaa uusia, kun meillä ei ole aikuisia vetämään ryhmiä.”

Kun lippukunta näkyy positiivisena ja aktiivisena paikkakunnalla, on partio houkutteleva harrastusvaihtoehto: kiinnostava paikka tehdä vapaaehtoistyötä ja iloinen yhteisö, johon olisi kiva kuulua. Innostava viestintä ja ulospäin näkyvä avoimuus saa niin aikuiset kuin lapsetkin haluamaan partioon ja siten kynnys tulla mukaan on matalampi kuin niissä lippukunnissa, joissa toiminta on näkymätöntä ja vain omille jäsenille suuntautunutta, ikäänkuin piilossa tapahtuvaa.

Aikuisetkaan eivät löydä partiota, jos lippukunta ei näy. Jos toiminta vaikuttaa nuutuneelta ja puheissa korostuu “johtajapula” ja väsymys, on inhimillistä miettiä kahteen kertaan uskaltaako lähteä mukaan. Ulkoisen viestin tulee olla lämpimästi tervetuloa toivottava, innostava ja selkeä. Esimerkiksi tapahtumasta kertovaan lehtijuttuun kannattaa kirjoittaa aina myös, että tarvitsemme uusia aikuisia ja kuinka partioon voi tulla mukaan. Aikuisia kyllä löytyy ryhmien vetäjäksi, jos on lapsiakin. Eivät ne lapset yksikseen asu.

“Lähetin sähköpostia sinne lippukuntaan viime vuonna, mutta kukaan ei vastannut.”

On sydäntä särkevää kuulla ihan liian usein kuinka aikuinen on ottanut yhteyttä lippukuntaan, mutta syystä tai toisesta ei ole päässyt toimintaan mukaan. Samaan aikaan lapsia ja nuoria on jonossa haluamassa partioon, mutta eivät ole päässeet, koska “aikuisia ei ole”. Partio ei ole avointa kaikille, jos emme osaa ottaa kaikkia halukkaita mukaan. Partio ei ole vaikuttavaa, jos vain marginaalinen osa kuuluu partioon. Uudellamaalla partioprosentti on 4,2. Se tarkoittaa, että sadasta lapsesta ja nuoresta 96 ei kuulu partioon. Partio on monilla alueilla vain harvojen ja valittujen herkkua.

“Mä käyn vain satunnaisesti retkillä, niin mun ei tarvi maksaa jäsenmaksua.”

Jäsenmäärään lasketaan mukaan partiolaiset. Jäsenmaksu on lisenssimaksu sille, että voi sanoa olevansa partiolainen ja siksi jäsenmäärään huomioidaan vain jäsenmaksun maksaneet. Jäsenmaksuvaroilla kehitetään lippukuntiin päivittyvää ja korkeatasoista, kasvattavaa partio-ohjelmaa, tuotetaan vetäjille materiaaleja, laaditaan partion ulkopuolellakin arvostettuja koulutuksia ja lippukuntien toimintaa tukevia ohjelmatapahtumia, huolehditaan partion asujen, logojen yms. ajanmukaisuudesta ja edunvalvonnasta, eli esimerkiksi retkeilypaikkojen saatavuudesta, markkinoidaan partiota valtakunnallisesti ja piiritasoisesti sekä tuotetaan lippukunnille markkinointimateriaaleja ja kampanjoita eskarikamppiksista aikuisrekrysetteihin sekä autetaan ja palvellaan lippukuntia ja yksittäisiä partiolaisia suurella sydämellä esimerkiksi piiritoimiston ja aluetyön toimesta. Piiriltä saa tukea kun vaikkapa kolo on menossa alta, tai lippukunnassa tapahtuu muita ikäviä asioita.

Jos laitat huivin kaulaasi, olet partiolainen, ja silloin sinun kuuluu maksaa partion jäsenmaksu. Partiolaisuus ei ole vain mielentila. Jäsenmaksusta voi saada vapautuksen taloudellisin ja sosiaalisin perustein lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen piirin toiminnanjohtaja Tea Hurmeelle sähköpostilla.

“Mutkun meillä ei ole yhtään aikuisia. Ei tosin olla kysyttykään vanhaa jengiä mukaan.”

Aikuisia on, kun vain katsoo ympärilleen. Uudellamaalla jäsenmaksun maksaneiden aikuisten määrä on yhtä suuri kuin sudenpentujen (tai seikkailijoiden, tarpojien), joten kärjistettynä jokaiselle sudarille riittää olemassa olevistakin partioaikuisista henkilökohtainen akela. Saati kun muistamme lpk:ien vanhat jengit, joille partio on edelleen tärkeää. Keitä voisimme rekrytoida? Kuka lähtee ensi syksynä vetämään ryhmää kolmen parhaan kaverin kanssa kimpassa, jolloin vastuukertoja on vain yksi per kuukausi? Mennään ja laitetaan lippukunnat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme!

Kaikki ympärilläsi olevat ihmiset ovat hyviä rekrykohteita. Älä oleta muiden puolesta, vaan kysy laajasti, ole avoin mahdollisuuksille ja erilaisille tavoille. Rekrytointi edellyttää viestintää, näkymistä, kohtaamista ja keskustelua, mutta maksaa itsensä nopeasti takaisin.

“Emme halua vaarantaa laatua rekrytoimalla uusia ei-vielä-partiolaisaikuisia.”

Oman ryhmän toimintaa pidetään yleensä parhaana, mutta harva on oikeasti miettinyt mitkä ovat laadukkaan toiminnan kriteerit. Laatu ei riipu aiemmasta partiokokemuksesta. Aikuisen huolellinen perehdyttäminen, lippukunnan yhteisöön mukaanottaminen ja pestinmukainen koulutus tasaavat kokemuseroja, luovat laadukkuutta ja myös parantavat aikuisen pysyvyyttä lippukunnassa. Mitä enemmän laatu kehittyy, sitä vähemmän partiota lopetetaan. Ryhmistä eroamiset, toiminnasta poisjäämiset ja siten jäsenmäärän lasku ovat selkeä oire laatuongelmista.

Laadun mittaaminen on vaikeampaa kuin määrän. Laadullistakin arviointia kannattaa silti tehdä: Miten hyvin lippukunnassa johdetaan yhdistystä, johtajistoa ja ikäkausiryhmien lapsia ja nuoria? Miten eri ryhmät toimivat? Ovatko kaikki ikäkaudet edustettuna? Miten hyvin kasvatustavoitteet, partiomenetelmä ja partio-ohjelma toteutuvat ryhmien toiminnassa? Miten huolehditaan johtajien jaksamisesta ja kiitetään? Onko rekrytointi, uusien ryhmien ja toimintamuotojen käynnistäminen suunnitelmallista? Kerätäänkö palautetta ja ideoidaanko uutta? Miten hyvin tieto tavoittaa lippukunnan jäsenet, sidosryhmät ja esim. lasten vanhemmat erilaisissa tilanteissa? Millainen on koko lippukunnan yhteishenki?

“Me olemme sopivan pieni lippukunta nykyisellään. Emme halua kasvaa.”

Kasvava lippukunta on onnellinen lippukunta. Kun lippukuntaan tulee mukaan uusia ihmisiä, niin samalla lippukunta saa uusia resursseja, uusia osaamisia, uusia ideoita ja uutta virtaa. Kasvua ja muutosta ei pidä pelätä vaan sitä pitää tavoitella.


Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Partiopiirin aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen Mari Sundell, ja se on ilmestynyt alun perin täällä.