Avainsana-arkisto: kasvu

Olipa kerran kaksi lippukuntaa

Lippukunnassa aloittaa vuosittain 20 sudaria. 10:stä aloittaneesta ehkä 1 on mukana vielä vaeltajanakin, joten tässä lippukunnassa on runsaan 10 vuoden kuluttua vaeltajalla myös samanikäinen kaveri. Muutaman vuoden ikähaitarilla vaeltajia on lippukunnassa ryhmän verran. Muualle muuttaneetkin haluavat käydä kotipaikkakuntansa partiossa, koska siellä tapaa kavereita, joiden kanssa kiva tehdä.

Lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudenpentuja. 8 vuoden kuluttua lippukunta ihmettelee miksei sillä ole samoajaikäisiä johtamaan tarpojaryhmää ja 10 vuoden kuluttua miksei lpk:ssa ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa tai vetämässä sudenpentuja ja seikkailijoita. Ja kas, koska johtajapula, lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudareita. Noidankehä alkaa alusta…


Näistä esimerkeistä suurkiitos kuuluu Mari Sundellille, joka johtaa aluetoiminnanalaa Uudenmaan Partiopiirissä

Yritä jättää lippukuntasi vähän parempana kuin sen löysit

Baden-Powell kehottaa viimeisessä viestissään partiolaisille: ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit”. Sama ajatus pätee myös johtamaasi lippukuntaan. Mutta se, mitä tänä vuonna teet – tai jätät tekemättä, ei välttämättä heti näy lippukunnan toiminnassa. Ole siis kärsivällinen kehittäessäsi ja parantaessasi lippukuntasi toimintaa entisestään.

Tehtyjen asioiden lisäksi myös tekemättä jätetyt asiat saattavat näkyä vasta useamman vuoden päästä lippukunnan arjessa. Uuden sudenpentulauman käynnistämättä jättäminen saattaa sillä hetkellä tuntua hyvältä ja lippukunnan arkea helpottavalta ajatukselta, etenkin jos johtajia laumalle ei helposti löydy. Puuttuvan ikäluokan vaikutus lippukunnan ikärakenteeseen ja nuorten johtajien määrään näkyy kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä: yhtäkkiä lippukunnassa onkin ehkä vain muutamia samoaja- ja vaeltajaikäisiä, jolloin samoajien ja vaeltajien oman ohjelman järjestäminen voi olla hankalaa eivätkä nämä tulevaisuuden lippukunnanjohtajat ehkä enää halua jatkaa toiminnassa mukana. Lisäksi puuttuva ikäluokka voi heijastella myös nuorimpien ikäkausien johtajatilanteeseen.

Millaisen lippukunnan sinä jätät jälkeesi?

Alla on muutama oikean elämän esimerkki siitä, miten muutaman vuoden viiveellä lippukunnassa näkyy se, että joinain vuosina ei lippukuntaan ole otettu yhtään uutta jäsentä (lähde: Kuksa). Liittyneet-pylväät kertovat, onko lpk ottanut jäseniä jonain vuona vai ei. Pylvään arvo ei ole liittyneiden määrä vaan indikaatio siitä, että jäseniä on otettu. Jäsenmäärät ikäkausittain ovat oikeelliset. Materiaali on lähetetty lippukunnanjohtajille paperiversiona lippukunnanjohtajien kesäkirjeen mukana.


Tekstistä kiitokset Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Johanna Junkkarille. Se ilmestyi alun perin täällä.

“Kasvu on kirosana. Nyt pitää laittaa laatu kuntoon!”

Partiotoiminnan laatu ja jäsenmäärä ovat saman asian kaksi erottamatonta puolta. Ilman määrää, eli uudistuvaa ja runsasta johtajistoa, on vaikea tuottaa laadukasta ja monipuolista partiota. Jos ikäkausiryhmillä ei ole riittävästi johtajia eikä ryhmissä jäseniä, laatu kärsii ja joudutaan supistamaan toimintaa. Ilman laadukkuutta (hyvin johdettu lippukunta, jossa kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa partio-ohjelmaa) partiosta erotaan: lpk alkaa kutistua. Kasvutoimenpiteitä pitää tehdä jatkuvasti ja ennakoiden, jotta lippukunnassa on huomennakin riittävästi johtajia toimintaa pyörittämässä. Laadukkaaseen toimintaan halutaan mukaan ja mukana pysytään ja siten jäsenmäärän kasvu on väistämätöntä.

“Eihän se ketään haittaa, että me ei perusteta uutta ryhmää tänä syksynä.”

Haittaapas! Jos lippukunta ei vuoden aikana ota uusia lapsia mukaan toimintaan, kokonainen ikäluokka jää alueella vaille mahdollisuutta partion aloittamiseen. Kahdeksan vuoden kuluttua sama lippukunta tuskailee, mistä löytää tarpojille samoajaikäisiä vartionjohtajia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua mietitään miksei lippukunnassa ole vaeltajaikäisiä lippukunnanjohtajaksi tai myöhemmin akeloiksi. Joka ikäkaudessa osa lopettaa partion. Kymmenestä sudarista ehkä yksi on aktiivisesti partiossa vielä vaeltajanakin. Tarvitaan siis noin 20 aloittavaa sudaria, jotta heillä vaeltajana olisi samanikäinen kaveri lippukunnassa. Lippukunnan elinvoimaisuus tulevaisuudessa on turvattu vain, kun riittävän kokoiset ikäluokat ovat kasvamassa huomisen johtajistoksi. Jokainen aloittava ryhmä voi sisältää tulevan lippukunnanjohtajan.

Uusien ryhmien perustamattomuus on ongelmien siirtämistä tuleville polville sen sijaan, että etsimme ratkaisuja ja ylittämme esteet, joiden vuoksi uusia ryhmiä ei saada käynnistettyä. Lippukunnan jäsenmäärän säilyttäminen ennallaan edellyttää peukalosääntönä vuosittain yhtä monen ryhmän perustamista kuin ikäkausiryhmiä poistuu ja yhtä monen uuden jäsenen rekrytoimista kuin jäseniä lopettaa. Lippukunnan kasvu edellyttää tämän poistuman korvaamisen lisäksi jotakin enemmän — uusia ikäkausiryhmiä, uusia aikuisia, uusia toimitiloja, uusia toimintamuotoja — ja siksi markkinointia ja rekrytointia on tehtävä jatkuvasti.

“Ei me voida kirjoittaa juttua lehteen, koska sitten tulee taas lisää lapsia ja me ei voida ottaa uusia, kun meillä ei ole aikuisia vetämään ryhmiä.”

Kun lippukunta näkyy positiivisena ja aktiivisena paikkakunnalla, on partio houkutteleva harrastusvaihtoehto: kiinnostava paikka tehdä vapaaehtoistyötä ja iloinen yhteisö, johon olisi kiva kuulua. Innostava viestintä ja ulospäin näkyvä avoimuus saa niin aikuiset kuin lapsetkin haluamaan partioon ja siten kynnys tulla mukaan on matalampi kuin niissä lippukunnissa, joissa toiminta on näkymätöntä ja vain omille jäsenille suuntautunutta, ikäänkuin piilossa tapahtuvaa.

Aikuisetkaan eivät löydä partiota, jos lippukunta ei näy. Jos toiminta vaikuttaa nuutuneelta ja puheissa korostuu “johtajapula” ja väsymys, on inhimillistä miettiä kahteen kertaan uskaltaako lähteä mukaan. Ulkoisen viestin tulee olla lämpimästi tervetuloa toivottava, innostava ja selkeä. Esimerkiksi tapahtumasta kertovaan lehtijuttuun kannattaa kirjoittaa aina myös, että tarvitsemme uusia aikuisia ja kuinka partioon voi tulla mukaan. Aikuisia kyllä löytyy ryhmien vetäjäksi, jos on lapsiakin. Eivät ne lapset yksikseen asu.

“Lähetin sähköpostia sinne lippukuntaan viime vuonna, mutta kukaan ei vastannut.”

On sydäntä särkevää kuulla ihan liian usein kuinka aikuinen on ottanut yhteyttä lippukuntaan, mutta syystä tai toisesta ei ole päässyt toimintaan mukaan. Samaan aikaan lapsia ja nuoria on jonossa haluamassa partioon, mutta eivät ole päässeet, koska “aikuisia ei ole”. Partio ei ole avointa kaikille, jos emme osaa ottaa kaikkia halukkaita mukaan. Partio ei ole vaikuttavaa, jos vain marginaalinen osa kuuluu partioon. Uudellamaalla partioprosentti on 4,2. Se tarkoittaa, että sadasta lapsesta ja nuoresta 96 ei kuulu partioon. Partio on monilla alueilla vain harvojen ja valittujen herkkua.

“Mä käyn vain satunnaisesti retkillä, niin mun ei tarvi maksaa jäsenmaksua.”

Jäsenmäärään lasketaan mukaan partiolaiset. Jäsenmaksu on lisenssimaksu sille, että voi sanoa olevansa partiolainen ja siksi jäsenmäärään huomioidaan vain jäsenmaksun maksaneet. Jäsenmaksuvaroilla kehitetään lippukuntiin päivittyvää ja korkeatasoista, kasvattavaa partio-ohjelmaa, tuotetaan vetäjille materiaaleja, laaditaan partion ulkopuolellakin arvostettuja koulutuksia ja lippukuntien toimintaa tukevia ohjelmatapahtumia, huolehditaan partion asujen, logojen yms. ajanmukaisuudesta ja edunvalvonnasta, eli esimerkiksi retkeilypaikkojen saatavuudesta, markkinoidaan partiota valtakunnallisesti ja piiritasoisesti sekä tuotetaan lippukunnille markkinointimateriaaleja ja kampanjoita eskarikamppiksista aikuisrekrysetteihin sekä autetaan ja palvellaan lippukuntia ja yksittäisiä partiolaisia suurella sydämellä esimerkiksi piiritoimiston ja aluetyön toimesta. Piiriltä saa tukea kun vaikkapa kolo on menossa alta, tai lippukunnassa tapahtuu muita ikäviä asioita.

Jos laitat huivin kaulaasi, olet partiolainen, ja silloin sinun kuuluu maksaa partion jäsenmaksu. Partiolaisuus ei ole vain mielentila. Jäsenmaksusta voi saada vapautuksen taloudellisin ja sosiaalisin perustein lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen piirin toiminnanjohtaja Tea Hurmeelle sähköpostilla.

“Mutkun meillä ei ole yhtään aikuisia. Ei tosin olla kysyttykään vanhaa jengiä mukaan.”

Aikuisia on, kun vain katsoo ympärilleen. Uudellamaalla jäsenmaksun maksaneiden aikuisten määrä on yhtä suuri kuin sudenpentujen (tai seikkailijoiden, tarpojien), joten kärjistettynä jokaiselle sudarille riittää olemassa olevistakin partioaikuisista henkilökohtainen akela. Saati kun muistamme lpk:ien vanhat jengit, joille partio on edelleen tärkeää. Keitä voisimme rekrytoida? Kuka lähtee ensi syksynä vetämään ryhmää kolmen parhaan kaverin kanssa kimpassa, jolloin vastuukertoja on vain yksi per kuukausi? Mennään ja laitetaan lippukunnat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme!

Kaikki ympärilläsi olevat ihmiset ovat hyviä rekrykohteita. Älä oleta muiden puolesta, vaan kysy laajasti, ole avoin mahdollisuuksille ja erilaisille tavoille. Rekrytointi edellyttää viestintää, näkymistä, kohtaamista ja keskustelua, mutta maksaa itsensä nopeasti takaisin.

“Emme halua vaarantaa laatua rekrytoimalla uusia ei-vielä-partiolaisaikuisia.”

Oman ryhmän toimintaa pidetään yleensä parhaana, mutta harva on oikeasti miettinyt mitkä ovat laadukkaan toiminnan kriteerit. Laatu ei riipu aiemmasta partiokokemuksesta. Aikuisen huolellinen perehdyttäminen, lippukunnan yhteisöön mukaanottaminen ja pestinmukainen koulutus tasaavat kokemuseroja, luovat laadukkuutta ja myös parantavat aikuisen pysyvyyttä lippukunnassa. Mitä enemmän laatu kehittyy, sitä vähemmän partiota lopetetaan. Ryhmistä eroamiset, toiminnasta poisjäämiset ja siten jäsenmäärän lasku ovat selkeä oire laatuongelmista.

Laadun mittaaminen on vaikeampaa kuin määrän. Laadullistakin arviointia kannattaa silti tehdä: Miten hyvin lippukunnassa johdetaan yhdistystä, johtajistoa ja ikäkausiryhmien lapsia ja nuoria? Miten eri ryhmät toimivat? Ovatko kaikki ikäkaudet edustettuna? Miten hyvin kasvatustavoitteet, partiomenetelmä ja partio-ohjelma toteutuvat ryhmien toiminnassa? Miten huolehditaan johtajien jaksamisesta ja kiitetään? Onko rekrytointi, uusien ryhmien ja toimintamuotojen käynnistäminen suunnitelmallista? Kerätäänkö palautetta ja ideoidaanko uutta? Miten hyvin tieto tavoittaa lippukunnan jäsenet, sidosryhmät ja esim. lasten vanhemmat erilaisissa tilanteissa? Millainen on koko lippukunnan yhteishenki?

“Me olemme sopivan pieni lippukunta nykyisellään. Emme halua kasvaa.”

Kasvava lippukunta on onnellinen lippukunta. Kun lippukuntaan tulee mukaan uusia ihmisiä, niin samalla lippukunta saa uusia resursseja, uusia osaamisia, uusia ideoita ja uutta virtaa. Kasvua ja muutosta ei pidä pelätä vaan sitä pitää tavoitella.


Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Partiopiirin aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen Mari Sundell, ja se on ilmestynyt alun perin täällä.

Kasvavassa lippukunnassa on kivaa!

Olen saanut toimia suurimman osan niistä vuosista kun olen ollut partiossa lippukunnassa joka on kasvanut. Emme kasvaneet joka vuosi paljon, mutta joka vuoden päätteeksi totesimme, että jälleen olemme yhdessä tehneet enemmän kuin edellisenä vuotena. Monet parhaista partiomuistoistani liittyvät kasvuun ja siihen kun ollaan yhdessä tehty hulluna töitä ja saavutettu enemmän kuin aloittaessa osasimme vakavissamme haaveillakaan.

Kun puhun kasvusta en tarkoita vain jäsenmäärän kasvua, vaikkakin se on myös yksi kelpo mittari. Kasvu on sitä, että pystymme tekemään enemmän ja monipuolisempaa partiota. Kasvu on sitä, että jokainen voi keskittyä lippukunnassa tekemään juuri sitä mitä haluaa. Kasvu on toimintaa kaikille ikäkausille, ja että aina pääsee mukaan. Kasvu on sitä, että voi tuoda uuden aikuisen kaverin partioon tietäen, että hänelle on tarjolla laumanjohtamisen lisäksi oma yhteisö johon kuulua. Kasvu on sitä, että olen aina saanut pestejä ja haasteita joissa olen voinut kehittää itseäni partiolaisena. Kasvu on sitä, että kun meinaa luhistua omien pestien alle on lippukunnassa on kaveri joka tarjoaa apua. Kasvu on sitä, että jokaiseen lippukunnan pestiin löytyy innokas tekijä ja parhaista pesteistä jopa kisataan.

Kasvua haaveiden, ei numeroiden vuoksi

Kasvu voi olla lippukunnalle tavoite, mutta ennen kaikkea se on keino saavuttaa tavoitteet ja haaveet lippukunnassa. Jos lippukunnan tavoite on taittaa ’’johtajapula’’, on mahdollinen toimenpide perustaa uusi aikuisryhmä. Jos lippukunnan tavoitteena on oman talvileiriperinteen käynnistäminen, auttavat uudet aikuiset. Esimerkiksi lasten vanhemmat tulevat usein mielellään auttamaan jos heitä vain kysyy. Lisäksi lasten kaverit tulevat innoissaan mukaan partioon, kun ovat kuulleet jännittäviä tarinoita kipinämikkovuoroista yön pimeydessä.

Kasvavassa ja kehittyvässä lippukunnassa kaikilla on paikka ja jokainen vapaaehtoinen saa juuri hänelle sopivia pestejä ja haasteita. Lisäksi jokainen saa osallistua laadukkaaseen oman ikäkautensa mukaiseen partio-ohjelmaan. Kasvu ei kuitenkaan tapahdu itsestään, se pitää tehdä. Ja kun partiossa tehdään, tehdään yhdessä. Eli kasvu tehdään yhdessä.

Uudet aikuiset mukaan kesäleirille

Monen lippukunnan vuoden suurin tapahtuma on kesäleiri. Lippukunnan kesäleiri on myös oiva työkalu monien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmoittautumisohjeissa tai leirikirjeessä voi olla myös ohjeet, miten vanhemmat voivat osallistua leirille. Leirillä voidaan esimerkiksi myös keskittyä samoajien ja vaeltajien oman ohjelman tekemiseen – se lisää varmasti heidän sitoutumistansa partioon. Siksi me PäPassa aiomme koota ohjeet siitä, miten kesäleiriä voi hyödyntää lippukunnan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tehdään kasvu yhdessä!

_____________________________________________________________________

Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten varajohtaja Elias Herva. Elias johtaa piirin uutta kasvuhanketta, jossa tähdätään kohti paremmin toimivia lippukuntia ja uutta jäsenmäärätuhatta.

Kuvaa Eliaksen lippukunnasta Kuksista ei löytynyt, joten kuvassa naapurilippukunnan kavereita. Kuva Mikko Jalo.

Kuinka luontoharrastus voi tavoittaa uusia kohderyhmiä – vinkkejä naapurimaista

Göteborgissa järjestettiin 9.2. yhteispohjoismaisen ulkoiluhankkeen työpaja, jossa pohdittiin sitä kuinka tavoittaa mukaan toimintaan uusia kohderyhmiä. Osallistujia oli Suomesta, Ruotsista, Norjasta sekä Tanskasta.

Kuva: Hanna Suomi


Suurimpia ongelmia kaikkialla tuntuivat olevan pula toiminnan vapaaehtoisista vetäjistä, uusien kohderyhmien pitäminen mukana toiminnassa sekä ihmisten ennakkoasenteet uusia tulijoita kohtaan. Johtajaerekryyn emme tässä tekstissä paneudu, mutta kannattaa lukea esimerkiksi Tiinan ja Lotan teksti siitä, kuinka he innostuivat aikuisiällä mukaan partioon nimenomaan luontotoiminnan kautta.

Tässä hyvä harjoitus kaikille alkuun. Viiden kysymyksen avulla voi arvioida oman toiminnan avoimutta. (Scouternan sivuilta lisää tietoa ruotsiksi)

  1. Keitä me tavoitamme?
  2. Kuka tulee mukaan?
  3. Kuka organisoi toiminnan?
  4. Kuka päättää mitä tehdään?
  5. Kuka lopettaa missäkin vaiheessa?

Vinkki: Käykää kysymykset läpi omassa lippukunnassanne! Pääsevätkö kaikki vaikuttamaan siihen mitä tehdään? Ketkä lopettavat?


Tässä työpajasta esiin nousseita vinkkejä ja näkökulmia:

1. Anna uusille tulijoille myös mahdollisuus päättää mitä tehdään

On tärkeää antaa uusien tulijoiden kertoa suoraan, mitä he itse haluaisivat tehdä luonnossa. Toiminnassa on lähdettävä nuorista liikkeelle – ei yritetä pakottaa heitä tiettyyn tekemiseen, vaan kysytään ensin mitä he haluavat tehdä ja sen jälkeen viedään tämä tekeminen luontoon.  Joskus nuoret eivät osaa hahmottaa mitä kaikkea luonnossa voisi tehdä, jolloin voi antaa ideoita nuorille tai vaihtoehtoja joista valita.

2. Huolehdi siitä, että kaikki voivat olla sellaisia kuin ovat

Toiminnan pitää olla sellaista johon nuori voi tulla omana itsenään. Ei siis meille konkareille turhia oletuksia siitä, ketkä voivat käydä ja olla mukana. Ei haittaa jos ei esimerkiksi retkillä mukana ole tietynlaisia välineitä. Luontoon voi mennä pitkien kynsien, lenkkareiden ja lippisten kanssa.  Tärkeää on myös mennä sinne missä kohderyhmäkin on ja tutustua yhteisön mielipidevaikuttajiin. Tällä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joita kohderyhmä kuuntelee ja joihin nuoret luottavat. Tämä voi olla esimerkiksi opettaja, imaami tai isoveli. 

Natruskyddsförening järjesti luontotoimintaa lähiönuorille, lisätietoa projektista täältä.

3. Toimitaan tässä ajassa

Ruotsalainen retkeilyjärjestö (Svenska Turistföreningen) puolestaan oli kehittänyt eräänlaista ”LuontoTinderiä”. Mobiiliapplikaation avulla retkeilystä kiinnostuneet ihmiset pystyivät löytämään toisensa ja näin lähteä yhdessä retkelle, tai löytää henkilön opettamaan hiihtämistä tai muuta vastaavaa. Internet, puhelinapplikaatiot ja muut uudet digitaaliset mahdollisuudet helpottavat ihmisten löytämistä, ja ne tarjoavat alustoja tekemisen markkinoinnille. Yleisesti tärkeää oli myös, että käytetään sellaista kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Ei puhuta oman järjestön salakielellä tai lyhenteillä, jotka vain esimerkiksi partiolainen ymmärtää.

4. Mennään sinne missä lapset ovat – eli kouluun!

Ruotsin partiolaiset Göteborgissa ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset Mellunkylän lapset –toiminnassa keskittyvät yhden asuinalueen lasten ja nuorten mukaan ottamiseen. Aktiivinen yhteistyö koulun kanssa voi olla avain alueen lasten ja nuorten tavoittamiseen. Koululle voi myös tarjota opetussuunnitelmaan suoraan sujahtavia opetuspaketteja, joita järjestön edustaja tulee vetämään. Koululaisten kanssa voi esimerkiksi mennä lähimetsään rakentamaan majoja ja oppimaan kasveja. Projekteissa saatiin hyviä tuloksia siitä että toiminnan pyörittyä jonkin aikaa mukaan lasten vanhemmat, joille lapset opettivat vanhemmilleen ne asiat, jotka olivat itse oppineet. 

5. Tehdään asiat helpoksi. Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. 

Uusien kohderyhmien kanssa toimiessa on tärkeää muistaa olla olettamatta että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Norjalainen ulkoilujärjestö, Norsk Friluftsliv, on tehnyt erittäin selkeitä materiaaleja joilla kerrotaan norjalaisesta ulkoilukulttuurista. Heillä on esimerkiksi pukeutumisjuliste, joka neuvoo siinä miten varustaudutaan. Toinen hauska julkaisu oli esite, jossa kerrottiin selkeästi kävelykulttuurista. Miksi kävelylle metsään mennään ja kuinka siellä esimerkiksi on tapana tervehtiä vastaantulijoita.

On myös hyvä pysähtyä miettimään mikä omassa toiminnassa voi olla vaikeaa. Monen nuoren on helpompaa osallistua päiväleirille, kuin yön yli kestävälle retkelle. Esimerkiksi monet maahanmuuttajataustaiset tytöt ovat päässeet mukaan päiväretkelle kun yön yli yöpyminen olisi ollut vaikeaa.

Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Cykelframjändet Ruotsissa opettaa nuoria ja aikuisia polkemaan polkupyörällä. Katso video toiminnasta täällä. Inspiroivaa!


Lopuksi kokosimme vielä tiivistelmänä listan vinkeistä ja asioista, jotka kannattaa huomioida kun mukaan partioon tavoitellaan uusia kohderyhmiä:

  • Kaikille kannattaa antaa mahdollisuus ensin kokeilla, onko harrastus oma juttu
  • Älä tee oletuksia siitä minkä näköinen nuori voi innostua luonnosta ja partiosta, partiossa voi käydä vaikkei pukeutuisi kuten muut
  • Älä muutenkaan oleta mitä kohderyhmä ajattelee, helpointa on kysyä suoraan ja pyytää mukaan päättämään ja tekemään
  • Miettikää, missä ja miten mainostatte toimintaa. Ketkä mainonnan näkevät ja kokevat?
  • Koulu on paras paikka tavoittaa lapset ja nuoret, etenkin ne joiden vanhemmat eivät partiosta välttämättä tiedä.
  • Anna lasten itse esitellä luontoa ja partiotoimintaa vanhemmilleen: mitä lapsi on oppinut ja oivaltanut
  • Tee yhteistyötä muiden kanssa
  • Common third: kaksi toisilleen vierasta ihmistä kun tekee kummallekin tuttua asiaa, voi yhdessä oleminen olla helpompaa erilaisista taustoista huolimatta. Tämä pätee myös toisin päin, on äärimmäisen ryhmäyttävää, kun itselleen vieraat ihmiset kokoavat vaikka trangiaa tai pystyttävät telttaa ensimmäistä kertaa. Tässä tietysti tärkeää, ettei ketään nolata.

Tekstin ovat laatineet Metsäkoordinaattori Jaakko sekä 100 tapaa projektipäällikkö Saara SP:n toimistolta, Riikka Päpan Mellunkylän lapset -projektista ja Riikka Kasari SP:n moninaisuusryhmästä.