Avainsana-arkisto: EVP

Vuoroin vieraissa: Littoisten Pirtapiiat listasivat sen, mikä partiossa sytyttää.

Lähestyvän partioviikon kynnyksellä on hyvä taas katsoa sillä silmällä työkaveria ja puhelinmuistiota ja pyytää partioon mukaan evp-kaveria. Partioviikolla on monenlaista tapahtumaa, jossa ei-vielä-partiolainenkin viihtyy ja kesäleirillekin ehtii vielä!

Littoisten Pirtapiiat ovat mukana Lounais-Suomen Partiopiirin kasvuhankkeessa Syty Partioon ja kirjasivat blogiinsa More than cookies sen, mikä heitä partiossa sytyttää. Tarpeeksi hyviä syitä kertoa eteenpäin vaikka Unicafen lounaspöydässä!

Mikä on sun lippukunnassa ja sun partiossa se, mikä sytyttää palaamaan kololle ja kämpälle yhä uudelleen?

Perusta ekstraryhmä! On muuten helpompaa ja nopeampaa kuin laihduttaminen.

Alistuitteko jo siihen, ettei uusia ryhmiä saada tänä(kään) syksynä perustettua? Tuntuuko uuden ryhmän käynnistäminen hankalalta?

Eipä hätää – ehditte vielä aivan mainiosti! Parasta uusien lippukuntalaisten hankkimisessa ja paremman partion tekemisessä on nimittäin se, että vaikeaa on vain hommaan ryhtyminen. Kun olet saanut otettua itseäsi niskasta kiinni, rullaa muu aika iisisti. Koitapas vaikka näitä ohjeita:

Kolmessakymmenessä minuutissa ehdit

  1. Soittaa ainakin kahdelle vanhalle partiokaverille ja kysyä, lähtisivätkö he vetämään sudarilaumaa. Älä yhtään mutise siellä – et voi tietää vastausta, ennen kuin kysyt.
  2. Kirjoittaa lippukuntasi sähköpostilistalle, vanhempainlistalle, Facebook-seinälle ja nettisivuille ilmoituksen: “Syyskuun alussa aloittavaan laumaan mahtuvat vielä nopeimmat vuonna 2005 syntyneet tytöt ja pojat!”. Kiinnostuneita pikkusisaruksia, naapureita ja kavereita löytyy aina.
  3. Pyydä jokaista lippukuntanne ryhmänjohtajaa laittamaan lapsilleen ja heidän vanhemmilleen viesti, jossa kerrotaan että ryhmässä on vielä tilaa muutamalle tyypille, ottakaa innostuneet kaverit mukaan seuraavaan kokoukseen!
  4. Jos halukkaita sudareita seisoo kolon ovella jonossa, mutta johtajia ei ole riittävästi, lähetä rekryviesti samalla jakelulla kuin kohdassa kaksi. Kokeile myös niiden jonossa olevien lasten vanhempia. Lähtisikö joku heistä vetämään uutta sudarilaumaa? Muista, että joka viides suomalainen on joskus ollut partiossa. Todennäköisesti entisiä partiolaisia löytyy siis myös vanhemmista!

Kolmessa tunnissa ehdit

  1. Kirjoittaa ja taittaa (ihan sama, vaikka Wordilla) lippukunnallesi mainoksen ja soittaa toiminta-alueenne rehtoreille, josko saisit tuoda niitä kouluille jaettavaksi. Laita mainokseen ainakin nämä: Mitä partio on, Miksi kannattaa tulla mukaan ja Näin pääset mukaan. Mainoksen tekstejä voit kopioida härskisti valmiista partioesitteistä ja netistä, kuvina voit käyttää vaikkapa Sarasteella napattuja vauhdikkaita fotoja. Pyörää ei aina kannata keksiä uudestaan.
  2. Hakea Partioasemalta siistejä partiojulisteita, ostaa Tiimarista nastoja ja fillaroida toiminta-alueenne kauppojen, seurakuntatilojen, puistojen ja kahviloiden ilmoitustaulut läpi. Muistathan, että valmiita julisteita löytyy sekä aikuisille että lapsille suunnattuja versioita.
  3. Pyytää hyvän ei-vielä-partiolaisen kaverisi kahville ja kertoa partiomeiningeistäsi niin houkuttelevasti, että hän suostuu mielellään aloittamaan kanssasi laumanjohtajana jo ensi viikolla. Huolehdi myös siitä, että uusi partiolainen pääsee alusta asti mukaan lippukuntanne sisäpiiriin ja ilmoittautuu esimerkiksi akela- ja Tervetuloa partioon -kursseille.
  4. Kartoittaa alueenne syystempaukset. Löytyykö kyläyhdistykseltä, kouluilta, ostarilta tai vaikka urheilukeskuksesta sopiva tapahtuma, johon voisitte mennä mainostamaan partiota? Pistä järjestäjille meiliä ja kysäise mahdollisuutta mennä mukaan. Varaa piirin toimistolta markkinointipaketti ja buukkaa päivä johtajiston kalenteriin.

Helppo homma, eikö? Unohdetaan myös kaikki muka kiveen hakatut käytännöt. Uuden lauman voi aloittaa aivan hyvin vaikka lokakuun alussa, jollei homma ole ihan hanskassa vielä elokuussa.

Keksitkö parempia vinkkejä? Heitä kommenttiboksiin!

Kyllä kannatti: Mankkaan Eräsusien kaverikokouksista saatiin heti innokkaita uusia jäseniä

Mankkaan Eräsusien ystävänpäiväviikon kaverikokouksissa riitti vauhtia, kun liki 30 uutta lasta kävi tutustumassa partiotoimintaan. Vaikka lapset aivan aluksi kummastelivat ja oudoksuivat kaverien tuomista partioon, saatiin kaikki kokoukset kuitenkin vietyä kunnialla läpi.

Suurin haaste kaverikokousten järjestämisessä oli itse kavereiden saaminen paikalle, sillä pienet sudenpennut ja seikkailijat eivät kehdanneet, halunneet tai uskaltaneet pyytää kavereitaan kokouksiin.
Aktiivisen mainostuksen ja hehkutuksen tuloksena kuitenkin lähes puolet lapsista toi kaverin kokoukseen. Palkitsimme kaikki paikalle tulleet kaverit ja heidät tuoneet partiolaiset hienoilla Partio-heijastimilla! Muutama lapsi tokaisikin, että olisi pitänyt sittenkin tuoda kaveri.

Kaverikokousten järjestäminen kuitenkin kannatti: iso nippu mainoslappuja lähti eteenpäin, kourallinen kavereita kiinnostui heti liittymään ja muutama jopa innostui Sarasteesta 🙂

Tekstin kirjoitti Ville Vuorenmaa, Mankkaan Eräsudet

Yksinkertainen on kaunista – onnistumistarinoita lippukunnista

Tässäpä pieni kattaus onnistumisia, idiksiä ja ratkaisuja lippukunnissa. Mitä teillä tehtiin? Lisää oma tarinasi kommenttikenttään.

Anna Cajanus, Kelotytöt:
”Tää on ehkä yksinkertaisuudessaan erittäin helposti aliarvioitavissa oleva keino saada lisää lapsia, mutta jaanpas juuri siksi. Kirjotin ennen joulua “kiitos syksystä, kevään eka laumailta on silloin ja silloin” -mailin sudareiden vanhemmille. Mailin alussa mainitsin, että mukaan mahtuu vielä lisää lapsia. Seuraus – kevään ekassa kokouksessa 4 uutta ja taas yksi kysyi, että vieläkö pääsee. Jee!”

Mikko Pöri, Korven Koukkaajat:
”Kirkkopiirimme projektijohtaja lupaili, että voisimme käyttää ev. lut. jäsenten väestorekisteriä profiloituun ja kohdennettuun rekrykirjeiden lähettämiseen pro bono. Samaa kannattanee kysyä myös muissa seurakunnissa/kirkkopiireissä?”

Anna Evilä, Eräkamut:
”Meillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaista ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin.”

Simo Pynnönen, Pitkäjärven Vaeltajat:

“Alueen lippukunnanjohtajat kokivat tärkeäksi, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden partiotoimintaan erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille ja nuorille. Pitkään mielissä kytenyt sisupartiotoiminta olikin oiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja näin kevään toisen aluetapaamisen innostamina lpkj:t päättivät tarttua yhdessä toimeen.

Sammakkovasat-lauman perustamiskokous pidettiin saman kevään aikana. Siellä sovittiin kaikista käytännön pelisäännöistä lauman suhteen, ja lippukunnat sitoutuivat olemaan mukana lauman toiminnassa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Toiminta päästiin aloittamaan seuraavana syksynä ja lauman kokoukset ovat jo saaneet useamman kokouksissa avustaneen johtajan innostumaan toiminnasta!”

Anna Munsterhjelm, Olarinmäen Samoojat:
” OMS:n jäsenmäärä oli tippunut viidessä vuodessa 180:sta sataan. Uusia hallituksen jäseniä ja ryhmänjohtajia ei tuntunut löytyvän. Juteltuamme lippukunnanjohtaja Anssin ja muutamien kaltaisteni reserviläisten kanssa päätimme kutsua koolle kriisikokouksen, jossa pelastettaisiin OMSn tulevaisuus. Facebookin ja sähköpostin kautta kerättiin sitten kololle kolmisenkymmentä entistä ja nykyistä aktiiviomssia. Anssi kertoi nykytilasta, ikäkausien tuesta Ko-Gi-työtään tekevä Räpy esitteli nykyistä ikäkausijakoa ja mietimme, mitä ihannetilan saavuttamiseksi tarvitaan. Lisää ryhmänjohtajia, luotseja, koulutusta ja retkiapua. Lopuksi ideoimme, mitä konkreettista lippukunnan hyväksi voisi tehdä, jos aikaa on pari tuntia viikossa, yksi ilta kuukaudessa tai viikonloppu vuodessa. Lappuleikin seurauksena löysimme kymmenisen halukasta ryhmänjohtajaa ja luotsia, kourallisen kokoustuuraajia ja kaikille talven ja kevään tapahtumille johtajat. Hallituksen avuksi ilmoittautui rahastonhoitaja ja tilintarkastajia. Kaksi entistä lippukunnanjohtajaa lupautui byrokratiatueksi esimerkiksi avustusasioissa.

Jaettiin Olarin ala-asteille parisataa partiomainosta – alle viikossa 21 lasta ilmoittautui meidän uuteen laumaan! Kahden viikon kuluttua pidimme ekan kokouksen, ja silloin tuoreita sudareita oli jo niin paljon, että päätimme jakautua kahdeksi laumaksi. Meitä uusia laumanjohtajia ilmoittautui lippukunnan reservistä kuusi. Lisää lapsia tupsahtelee mukaan joka maanantai, kun sana uusista laumoista on levinnyt kavereillekin.”

Oulunkylän Virkkujen ja Vuokkojen johtajattaria Mågelilla 2004, Kuvaajana Suski Oksanen

Mieti keitä lippukunnassa oli mukana 5 tai 10 vuotta sitten. Vieläkö samat naamat näkyy? Tulisivatko he taas mukaan jos kysyisi? Löytyisikö heille tämän hetken elämäntilanteeseen sopiva pesti?

“Me ei osata sanoa ääneen, että partio on maailman paras harrastus”

Pyydä vanha partiokaveri mukaan heti seuraavaan kokoukseen, ehdottaa Tuikku-Tyttöjen Siiri Kihlström. Tai houkuttele heidät ensi kevään suurimpaan partiopäivään Kohtaamiseen. Silloin Kohtaamisen johtajana toimiva Siiri lupaa Helsingin keskustan täydeltä kaikille avointa partiomeininkiä.

1. Jos toisit evp-kaverisi partioon, mihin veisit hänet ensimmäiseksi ja miksi? 

Luulen, että ihan ensimmäiseksi pyytäisin kaverin kanssani päiväretkelle. Luonnon helmassa nuotion äärellä olisi mieleenpainuvaa jutella partiosta. Silloin olisi myös hyvä mahdollisuus selvittää, onko luonnossa toimiminen hänelle tuttu asia myös käytännössä. Lisäksi aion ehdottomasti pyytää evp-kavereitani Kohtaamiseen 28.4.2012, sillä se on loistava keino tutustuttaa evp kuin evp partiomeininkiin ilman korkeaa kynnystä. Tapahtuma on nimittäin ihan Helsingin keskustassa, tutussa ympäristössä. Neljälle kaupunkirastille saa kuka vain tulla vaikka vain käväisemään, mutta niiden kanssa saa kulumaan myös koko iltapäivän. Partiofiilis on taattu!

2. Mikä on partion pahin virhe ja miten se pitäisi korjata?

Se, ettei partiosta puhuta. Hyssytellään ja vähän nolostellaankin harrastusta – ja täysin turhaan. Luulen, että suurin syy puhumattomuuteen on se, ettei sitä osata tehdä. Tiedetään, että partio on maailman paras harrastus, mutta ei kyetä pukemaan sitä sanoiksi. Tässä kohtaa SP:n tai piirien pitäisi tulla vastaan. SP:n tasolla on tajuttu, että olisi hyvä, että mediassa partiosta puhuvat ihmiset puhuisivat partiosta niin kuin se on. Niinpä on koulutettu Medialähettiläitä, nuoria, joiden suusta kuultuna partio on juuri niin siistiä kuin se todellisuudessakin on. Hienoa. Mutta tämä ei riitä. Mielestäni jokaisen lippukuntatasolla toimivan johtajan tulisi saada vinkkejä siihen, kuinka kertoa toiminnasta esimerkiksi vanhemmille, taustajärjestön edustajille tai naapurilleen. Tässä on paikka uudelle pj-kurssimoduulille ”Kuinka puhua partiosta”! Moduulissa sitten opastettaisiin jakamaan tietoa nuoremmillekin. 

3. Minkä pienen jutun kuka tahansa partiolainen voi tehdä kasvun eteen jo tänään?

Kysy kaveriasi, joka vielä muutama vuosi sitten oli mukana toiminnassa, mukaan seuraavaan kokoukseen. Kerro, mitä kaikkea olette tehneet sinä aikana, kun hän ei ole ollut partiossa mukana ja – mikä tärkeintä – innosta hänet mukaan uudelleen. Meidän lippukuntamme Tuikku-Tytöt aikoo ottaa tämän strategian käyttöön ensi kesän piirileiri Sarasteen toimiessa houkuttimena!

4. Millainen on ollut toimivin tapa saada sinut tarttumaan johonkin pestiin partiourasi aikana?

Olen aina ollut hyvin helppo rekryttävä. Kiinnostun asioista nopeasti, eteenkin jos tiedän mukana olevan kivoja tyyppejä. Viime keväänä sain soiton, jossa pyydettiin lähtemään juontamaan Elä enemmän -leiribileitä päivän varoitusajalla. Kalenteri näytti tyhjää ja juontajaparina olisi eräs helsinkiläinen mukava veikko. No kyllähän minä siihen hommaan lähdin mielelläni. Mitä tästä opimme? Jos tarvitset tekijöitä, hanki kivoja tyyppejä houkuttimeksi!

5. Minkä partioon liittyvän oivalluksesi tahtoisit kaikkien ei-vielä-partiolaistenkin saavan tietää?

Sen, että mikä vain on mahdollista. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että partiossa vain taivas olisi rajana, vaan että minulla itselläni on vain taivas rajana.  Se on aika siisti tunne.