Avainsana-arkisto: elvytys

Entiset Partiolaiset aktiivisina Alavudella

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Alavudella on sama ongelma kuin monilla muilla maaseutupaikkakunnilla: Nuoret muuttavat opintojen vuoksi pois paikkakunnalta. Seudulle palaavilla nuorilla aikuisilla on puolestaan edessään perheen perustaminen, joten heitä on vaikea saada lippukunnan toimintaan, ja toiminta hiipuu. Näin kävi Alavuden Eräveikkojen toiminnalle reilu 10 vuotta sitten.

”Lippukunnan toiminnassa oli säännöllisesti mukana vain yksi aikuinen. Kun johtoon ei löytynyt muita, kävi lippukunnan johtaminen kolmen pienen lapsen äidille liian raskaaksi ja toiminta loppui”, kertoo silloinen AEV:n lippukunnanjohtaja Ella Nurmi.

Uudestaan toiminta virisi, kun oikeat ihmiset sattuivat kohtaamaan. Muutaman miehen ideasta syntynyt ajatus levisi nelikymppisten, entisten partiolaisten keskuudessa ja noin puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen lippukunta polkaistiin uudelleen pystyyn vuoden 2013 alussa. Toimintaa käynnistettäessä partiosta järjestettiin infotilaisuus ja myös paikallislehdessä oli asiasta juttua. Toiminnan käynnistyessä mukaan saatiin nelisenkymmentä 7 –12-vuotiasta lasta. ”Syksyllä piti markkinointia vähän toppuutellakin, jottei uusien tulijoiden määrä kasvaisi liian suureksi”, kertovat nykyään sihteerinä toimiva Ella sekä lippukunnan nykyinen lippukunnanjohtaja Maarit Kaitola. Tällä hetkellä lippukunnalla on noin 70 jäsentä ja viikoittain kokoontuu yhteensä kuusi ryhmää.

Tätä kirjoittaessa ei syksyn toimintaa ole vielä aloitettu. Tällä hetkellä kaikkien mukana olevien aikuisten työ ja elämäntilanne on sellainen, että vastuuta ryhmistä kantaa useampi, jotta viikoittaiset kokoukset saadaan pyörimään. Naisten mielestä toiminta kannattaa pitää varsin rentona, jotta aikuisten mielenkiinto säilyy. ”Aikuiset eivät saa jäädä partiossa pelkän työmyyrän rooliin, vaan heille pitää antaa mahdollisuus hullutella ja nauttia harrastuksesta. Liian tiukat ohjeet ja säännöt eivät sovi ainakaan meidän porukalle. Esimerkiksi partio-ohjelmaa sovellamme omiin toimintatapoihimme sopivaksi.”

Erityisesti väki on innostunut retkeilemään lippukunnan omistamassa saaressa. Ensimmäiset yöretket sinne tehtiin jo parin kuukauden kuluttua toiminnan käynnistämisestä, ja huhtikuun alussa yli puolet lippukunnan jäsenistä vietti saaressa pääsiäisleiriä ja yöpyi talviteltassa.

Maarit toivoo uusia aikuisia mukaan partiotoimintaan. Vain siten toimintaa on mahdollista laajentaa ja pitää käynnissä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä sekä aikuisilla että lapsilla riittää kuitenkin intoa, joten AEV:n toiminta näyttää turvatulta ainakin lähitulevaisuudessa.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja edellinen osa ”Uudet aikuiset Iinkiertäjien apuna” löytyy täältä.

Kuva: Suomen Partiolaiset.

Uudet aikuiset Illinkiertäjien apuna

Monilla pienemmillä paikkakunnilla partiotoimintaa voi uhata lakkauttaminen, kun johtajistoa tai ryhmäläisiä ei ole riittävästi toiminnan ylläpitämiseen. Illinkiertäjät -lippukunta Iistä kertoo kokemuksensa siitä, kuinka sammuva lippukunta voi löytää uuden hehkunsa.

Iin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla toimii lippukunta Illinkiertäjät. Lippukunnanjohtaja Seppo Kiviniemi oli muutama vuosi sitten tilanteessa, jossa 25-vuotiaan lippukunnan toiminta oli loppua kokonaan. Suurin osa johtajista vaihtoi opiskelun myötä paikkakuntaa ja uudistunut ikäkausiohjelma aiheutti sen, ettei ryhmäläisiä riittänyt kaikkiin ikäkausiin. ”Minusta lakkauttamisajatus tuntui todella pahalta, joten aloin kysellä muutamalta jäljellä olevalta johtajalla, voisivatko he avustaa vielä yhden leirin järjestämisessä ennen lippukunnan lakkauttamista”, Seppo kertoo. Rekry2013-leiri toteutettiin Illinkiertäjien kämpällä, jonne kutsuttiin myös partiosta kiinnostuneita aikuisia. Heitä tuli paikalle runsaasti! Leiri toimi ensiapuna hiipuvalle lippukunnalle, sillä kämpällä käytyjen keskustelujen lopputuloksena oli, ettei toimintaa saa missään tapauksessa lopettaa.

Lippukunnan toiminnan herättäminen eloon samanaikaisesti uuteen työhön siirtymisen kanssa oli haasteellista myös Sepolle itselle. Rekry2013-leirin jälkeen Illinkiertäjien jäsenmäärä lähti kuitenkin nousuun uusien aikuisten arvokkaan panostuksen myötä. ”Oikeastaan olen saanut vain sivusta seurata heidän innokasta touhuaan”, Seppo kiittelee. ”Suuri kiitos kuuluu myös uusien vetäjien kouluttajille, jotka lupautuivat opintojensa lomassa kouluttamaan uutta vetäjäporukkaa.”

Uusilla ryhmänjohtajilla onkin nyt tarvetta, sillä lapsia olisi tulossa enemmän kuin lippukunta voi ottaa. ”Tänä syksynä alkaa jälleen uusi sudenpentulauma. Ryhmä aloittaa muita ryhmiä myöhemmin syyskuun alussa, jotta sudenpennut ovat saaneet ensin tottua koulunkäyntiin. Vanhoihin laumoihin ja joukkueisiin tulee todennäköisesti 1–2 uutta jäsentä. Arvelen, että jäsenmäärämme ylittää 60 rajan ja se tuo osaltaan haastetta pitää toiminta tasokkaana.” Ryhmät ovat suuria, joten ryhmiä päädyttiin johtamaan kahden aikuisen voimin: ”Silloin on aina kaveri, jonka kanssa voi suunnitella ja vetää ryhmän toimintaa. Siten siitä ei tule niin rankkaakaan.”

Illinkiertäjät aikovat aloittaa myös sisupartiotoiminnan, josta on tullut heille toive Iin kunnan kautta. Toiminnan aloittamiseen lippukunta toivoo piiriltä ja muilta lippukunnilta tukea. ”Tarkoitus olisi, että saisimme sisupartioiltoja järjestymään vaikkapa kerran kuussa”, lippukunnanjohtaja miettii. Kaikin puolin lippukunnan tulevaisuus näyttää hyvältä, eikä tehty työ ole mennyt hukkaan.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja toinen osa ”Entiset partiolaiset aktiivisina Alavudella” löytyy täältä.

Kuva: Lounais-Suomen Partiolaiset, Piiru14 -leiri. Kuvaaja Miska Loimaala.

30 painallusta, 2 puhallusta

Kaikkien elvytyskoulutusten aluksi sanotaan, että tärkeintä on estää elvytystilanne. Että potilaasta pitää tunnistaa kriittiset merkit ja hoitaa ne, ennen kuin tila romahtaa. Jos elvytykseen kuitenkin ajaudutaan, sen on oltava tehokasta, eikä sen aloittamista saa viivytellä.

Lippukuntia voi hoitaa ja tarkkailla aika samalla tavalla. Kriittisiä merkkejä on esimerkiksi joidenkin ikäkausien totaalinen puuttuminen. Jos tänä vuonna ei ole tarpojia, viiden vuoden päästä ei ole johtajia. Jos tilinpäätöstä ei hoideta nyt, rahaa ei ole vuoden tai kahden päästä. Jos ei ole yhteishenkeä, ei ole kohta jäseniäkään.

Jos näitä merkkejä ei huomata ajoissa, lippukunta voi romahtaa, ja sitten soitellaankin elvytyskelloja. Monen lippukunnan toiminta hyytyy, kun johtajisto alkaa ensin jostain syystä vähetä, sitten ei jakseta rekrytoida uusia aikuisia, sitten nekään eivät enää jaksa, jotka ovat pari vuotta tehneet kaiken.

Lopulta ei ehkä ole mitään, tai on yksi-kaksi kituvaa ryhmää ja yksi hermoromahduksen tai välinpitämättömyyden aallossa kiikkuva, velvollisuudentuntoinen johtaja.

Sitten alkaa elvytys. Elvyttämässä on usein joku lippukunnan johtaja, uusi tai vanha, ja alueohjaaja. Tällainen elvytysprojekti on meneillään Itä-Vantaallakin kahdessa kaupunginosassa.

Toisessa kaksi lippukuntaa on niin hiipuneita, että toinen todennäköisesti lopetetaan kokonaan. Toisesta tehdään sekalippukunta, ja lopetetun lpk:n jäsenet siirtyvät tähän ”puoliuuteen”. Näin säästytään yhdeltä jokavuotiselta hallintourakalta ja olemassa olevat voimat saadaan yhdistettyä. Täällä tarvitaan lisää aikuisia ja lapsia, joten yhdessä on mietitty, millainen markkinointi olisi tehokasta ja tarpeellista. Ainakin alueen joulupolulle mennään esittäytymään. Lisäksi lippukunnat kaipaavat koulutusta, joten alueohjaaja on kirjoittanut reseptin tarvittavista kursseista.

Toisen lippukunnan ongelma on yhtä lailla lasten ja aikuisten vähyys sekä totaaliväsymys. Se näkyy innottomuutena ja jopa toivottomuutena. Ei tästä tule mitään, ei tällä alueella voi olla partiota. Sielläkin panostettiin näkyvyyteen. Pyydettiin vanhoja partiokamuja mukaan toimintaan. Ensimmäinen arpa ei ollut lottovoitto, mutta keväällä yritetään uudestaan.

Tämä saa alueohjaajan liikuttumaan. Se, että näissä potilaissa on omaa halua parantua. Että pienin askelin mennään eteenpäin. Että itse asiassa meillä kaikilla on ihan sama tavoite. Kohta näissä lippukunnissa veri virtaa sopivalla paineella ja henki kulkee. Ne on elonmerkkejä ne.

Meillä on kohta tosi hyvää partiota, ja sitä on Vantaalla kahden tai kolmen lisälippukunnan verran.

Halkean onnesta!

Leea