Avainsana-arkisto: avoin partio

Kuinka luontoharrastus voi tavoittaa uusia kohderyhmiä – vinkkejä naapurimaista

Göteborgissa järjestettiin 9.2. yhteispohjoismaisen ulkoiluhankkeen työpaja, jossa pohdittiin sitä kuinka tavoittaa mukaan toimintaan uusia kohderyhmiä. Osallistujia oli Suomesta, Ruotsista, Norjasta sekä Tanskasta.

Kuva: Hanna Suomi


Suurimpia ongelmia kaikkialla tuntuivat olevan pula toiminnan vapaaehtoisista vetäjistä, uusien kohderyhmien pitäminen mukana toiminnassa sekä ihmisten ennakkoasenteet uusia tulijoita kohtaan. Johtajaerekryyn emme tässä tekstissä paneudu, mutta kannattaa lukea esimerkiksi Tiinan ja Lotan teksti siitä, kuinka he innostuivat aikuisiällä mukaan partioon nimenomaan luontotoiminnan kautta.

Tässä hyvä harjoitus kaikille alkuun. Viiden kysymyksen avulla voi arvioida oman toiminnan avoimutta. (Scouternan sivuilta lisää tietoa ruotsiksi)

  1. Keitä me tavoitamme?
  2. Kuka tulee mukaan?
  3. Kuka organisoi toiminnan?
  4. Kuka päättää mitä tehdään?
  5. Kuka lopettaa missäkin vaiheessa?

Vinkki: Käykää kysymykset läpi omassa lippukunnassanne! Pääsevätkö kaikki vaikuttamaan siihen mitä tehdään? Ketkä lopettavat?


Tässä työpajasta esiin nousseita vinkkejä ja näkökulmia:

1. Anna uusille tulijoille myös mahdollisuus päättää mitä tehdään

On tärkeää antaa uusien tulijoiden kertoa suoraan, mitä he itse haluaisivat tehdä luonnossa. Toiminnassa on lähdettävä nuorista liikkeelle – ei yritetä pakottaa heitä tiettyyn tekemiseen, vaan kysytään ensin mitä he haluavat tehdä ja sen jälkeen viedään tämä tekeminen luontoon.  Joskus nuoret eivät osaa hahmottaa mitä kaikkea luonnossa voisi tehdä, jolloin voi antaa ideoita nuorille tai vaihtoehtoja joista valita.

2. Huolehdi siitä, että kaikki voivat olla sellaisia kuin ovat

Toiminnan pitää olla sellaista johon nuori voi tulla omana itsenään. Ei siis meille konkareille turhia oletuksia siitä, ketkä voivat käydä ja olla mukana. Ei haittaa jos ei esimerkiksi retkillä mukana ole tietynlaisia välineitä. Luontoon voi mennä pitkien kynsien, lenkkareiden ja lippisten kanssa.  Tärkeää on myös mennä sinne missä kohderyhmäkin on ja tutustua yhteisön mielipidevaikuttajiin. Tällä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joita kohderyhmä kuuntelee ja joihin nuoret luottavat. Tämä voi olla esimerkiksi opettaja, imaami tai isoveli. 

Natruskyddsförening järjesti luontotoimintaa lähiönuorille, lisätietoa projektista täältä.

3. Toimitaan tässä ajassa

Ruotsalainen retkeilyjärjestö (Svenska Turistföreningen) puolestaan oli kehittänyt eräänlaista ”LuontoTinderiä”. Mobiiliapplikaation avulla retkeilystä kiinnostuneet ihmiset pystyivät löytämään toisensa ja näin lähteä yhdessä retkelle, tai löytää henkilön opettamaan hiihtämistä tai muuta vastaavaa. Internet, puhelinapplikaatiot ja muut uudet digitaaliset mahdollisuudet helpottavat ihmisten löytämistä, ja ne tarjoavat alustoja tekemisen markkinoinnille. Yleisesti tärkeää oli myös, että käytetään sellaista kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Ei puhuta oman järjestön salakielellä tai lyhenteillä, jotka vain esimerkiksi partiolainen ymmärtää.

4. Mennään sinne missä lapset ovat – eli kouluun!

Ruotsin partiolaiset Göteborgissa ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset Mellunkylän lapset –toiminnassa keskittyvät yhden asuinalueen lasten ja nuorten mukaan ottamiseen. Aktiivinen yhteistyö koulun kanssa voi olla avain alueen lasten ja nuorten tavoittamiseen. Koululle voi myös tarjota opetussuunnitelmaan suoraan sujahtavia opetuspaketteja, joita järjestön edustaja tulee vetämään. Koululaisten kanssa voi esimerkiksi mennä lähimetsään rakentamaan majoja ja oppimaan kasveja. Projekteissa saatiin hyviä tuloksia siitä että toiminnan pyörittyä jonkin aikaa mukaan lasten vanhemmat, joille lapset opettivat vanhemmilleen ne asiat, jotka olivat itse oppineet. 

5. Tehdään asiat helpoksi. Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. 

Uusien kohderyhmien kanssa toimiessa on tärkeää muistaa olla olettamatta että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Norjalainen ulkoilujärjestö, Norsk Friluftsliv, on tehnyt erittäin selkeitä materiaaleja joilla kerrotaan norjalaisesta ulkoilukulttuurista. Heillä on esimerkiksi pukeutumisjuliste, joka neuvoo siinä miten varustaudutaan. Toinen hauska julkaisu oli esite, jossa kerrottiin selkeästi kävelykulttuurista. Miksi kävelylle metsään mennään ja kuinka siellä esimerkiksi on tapana tervehtiä vastaantulijoita.

On myös hyvä pysähtyä miettimään mikä omassa toiminnassa voi olla vaikeaa. Monen nuoren on helpompaa osallistua päiväleirille, kuin yön yli kestävälle retkelle. Esimerkiksi monet maahanmuuttajataustaiset tytöt ovat päässeet mukaan päiväretkelle kun yön yli yöpyminen olisi ollut vaikeaa.

Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Cykelframjändet Ruotsissa opettaa nuoria ja aikuisia polkemaan polkupyörällä. Katso video toiminnasta täällä. Inspiroivaa!


Lopuksi kokosimme vielä tiivistelmänä listan vinkeistä ja asioista, jotka kannattaa huomioida kun mukaan partioon tavoitellaan uusia kohderyhmiä:

  • Kaikille kannattaa antaa mahdollisuus ensin kokeilla, onko harrastus oma juttu
  • Älä tee oletuksia siitä minkä näköinen nuori voi innostua luonnosta ja partiosta, partiossa voi käydä vaikkei pukeutuisi kuten muut
  • Älä muutenkaan oleta mitä kohderyhmä ajattelee, helpointa on kysyä suoraan ja pyytää mukaan päättämään ja tekemään
  • Miettikää, missä ja miten mainostatte toimintaa. Ketkä mainonnan näkevät ja kokevat?
  • Koulu on paras paikka tavoittaa lapset ja nuoret, etenkin ne joiden vanhemmat eivät partiosta välttämättä tiedä.
  • Anna lasten itse esitellä luontoa ja partiotoimintaa vanhemmilleen: mitä lapsi on oppinut ja oivaltanut
  • Tee yhteistyötä muiden kanssa
  • Common third: kaksi toisilleen vierasta ihmistä kun tekee kummallekin tuttua asiaa, voi yhdessä oleminen olla helpompaa erilaisista taustoista huolimatta. Tämä pätee myös toisin päin, on äärimmäisen ryhmäyttävää, kun itselleen vieraat ihmiset kokoavat vaikka trangiaa tai pystyttävät telttaa ensimmäistä kertaa. Tässä tietysti tärkeää, ettei ketään nolata.

Tekstin ovat laatineet Metsäkoordinaattori Jaakko sekä 100 tapaa projektipäällikkö Saara SP:n toimistolta, Riikka Päpan Mellunkylän lapset -projektista ja Riikka Kasari SP:n moninaisuusryhmästä. 

Partiota iltapäiväkerhona ja kansainvälisesti

Olarin Eräkotkat aloittaa Espoo International Schoolilla koulun vanhempainyhdistyksen ja rehtorin vinkkaamana yhden sudenpentulauman ja yhden seikkailijavartion kanssa. Pyyntö ja idea syntyi kesällä ja lyhyen selvittelyn jälkeen saimme sovituksi koulun kanssa englanninkielisten ryhmien perustamisesta koululle. Sudarit kokoontuvat iltapäivällä koulun jälkeen kolmesta neljään ja seikkailijat heti perään.

Koulu tarjosi meille tilat toiminnalle ja ryhmien tavaroille. Onnistuimme rekryämään ryhmiin aikuisia ja lippukunnan omia vaeltajia. Kellonaika on haastava, mutta sovittelemalla ja kalenterirumballa on saatu kokousajat miehitettyä riittävällä määrällä aikuisia.

Kansallisuuksien kirjo on kohtuullisen suuri, uskontoja tuntui olevan lähes kaikki valtauskonnot ja yhteinen kieli tulee olemaan englanti. Hankkeemme päävastuullinen OEK:ssa on pyörittänyt partiota Englannissa ja Sveitsissä. Ja mitä parasta, hän on lippukunnan entisiä laumanjohtajia eli OEK on tuttu. Toiminta alkaa 15.9.

Koko lippukuntamme muuntautuu tämän myötä kaksikieliseksi ja nimemme muuttuu Olarin Eräkotkat – Wild Eagles muotoon. Muutos on iso, sitä on turha vähätellä. Viestintä, materiaalit ja puhe muuttuu kahdelle kielelle. Suomi toki säilyy virallisena kielenä, mutta varustaudumme puhumaan ja toimimaan kahdella kielellä. Periaate tulee olemaan, että omaa kieltään saa aina puhua, mutta me suomenkieliset yritämme parhaamme mukaan puhua englantia. Uskon, että opimme toisiltamme tulevaisuudessa paljon.

Juttu ja kuvat: Timo Muttonen. Jos haluat kuulla lisää toiminnasta tai tulla siihen mukaan, niin ole yhteydessä: timo.muttonen(a)erakotkat.fi Lisää löydät myös OEK:n nettisivuilta ja facebookista.   

Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kerrotteko kuvien avulla toiminnastanne esimerkiksi lippukuntanne nettisivuilla, Facebook-sivulla tai Flickrissä? Siis siitä ihan oikeasta viikkotoiminnasta, kisoista, retkistä ja leireistä? Jos ette, niin kannattaisi kertoa!

Uutta harrastusta itselleen (tai lapselleen) etsivä surffailee netissä ja yrittää ympäripyöreistä kuvauksista haravoida just sen itseä sykähdyttävän ja innostavan jutun. Tässä vaiheessa kuvat pesevät tekstit mennen tullen. Vai miten kuvaisit lyhyesti sanoin sen ilon, mikä porukalla on yhdessä puuhatessa? Tai sen, miten monipuolisia juttuja sun lippukunnassa tehdään? Entä sen, mitä se oikeasti tarkoittaa, että ”viikonloppuretkellä temmelletään metsässä ja opitaan uusia taitoja”? Sen, että partio ei todellakaan ole vain solmuja ja nuotioita? Ja että partiossa pärjää ihan hyvin ilman kaikkia viimeisimmän malliston haglöfssejä? Ja tietenkin sen, että partion voi aloittaa myös sudari-iän mentyä ohi (ja että toiminnassa on mukana myös muita kuin 7–9-vuotiaita!). Niinpä. Ja vaikka onnistuisit sen sanoin kuvaamaan, jaksaisiko kukaan lukea niin pitkää tekstiä?

Kuvat myös helpottavat ihan käytännön tasolla niitä vanhempia, jotka eivät itse ole tai ole olleet partiossa. Epämääräisten mielikuvien varassa esimerkiksi varusteiden pakkaaminen lippukunnan retkelle voi olla vaikeaa, kun ei ole mitään käsitystä siitä, mihin lapsi on oikeasti menossa ja mitä tekemään. Kuvat eivät tokikaan ole tähän ainoa eivätkä riittävä ratkaisu  – retki- ja leirikirjeet, vanhempainillat ja muu lippukunnan sisäinen viestintä toimivat paremmin (vinkkejä hyvän vanhempainillan pitämiseen on muuten tulossa tähän blogiin lähiaikoina). Mutta kuvia kannattaa ehdottomasti hyödyntää konkreettisesta toiminnasta kertomisessa – vaikkapa silloin, kun yhteistä kieltä lapsen vanhempien kanssa ei ole!

Ja kuinka mukavaa onkaan kotijoukoille, jos esimerkiksi retken jälkeen voi kuvista katsella, mitä kaikkea siellä tehtiinkään! (Ainakaan oman 7-vuotiaan sudarini jutuista ei minkäänlaista tolkullista kokonaiskuvaa ole millään mittareilla mitattuna mahdollista saada.)

Lisätietoa kuvien käyttämisestä löytyy muun muassa Partion viestintäoppaan sivulta 14.  Vinkkejä kuvien käyttöön ja julkaisuun kannattaa kysyä myös oman piirisi viestintäryhmältä.

Kirjoittajana Jonska Junkkari, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten tiedottaja ja sudarin äiti.

Kuva Pääkaupunkiseudun Partiolaisten SuperSupe 2015 sudenpentutapahtumasta, kuvaajana Mikko Jalo.

Kolmen K:n monikulttuurisuuskoulutus

PäPan Helmisemmassa monesti vaikeana pidetty monikulttuurisuus nostettiin pöydälle tarkoituksena löytää konkreettisia toimia kulttuurien monimuotoisuuden lisäämiseksi lippukunnissa sekä kaataa kuviteltuja raja-aitoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ja hei löytyi ja kaatui!

Hedelmällisen keskustelun päätelmäksi tuli, että monikulttuurisuuden lisääminen on itse asiassa äärimmäisen yksinkertaista. Pienetkin arkipäiväiset teot voivat kantaa pitkälle. Erityistä koulutusta ei tarvita, vaan asennerohkaisua ja tervettä uteliaisuutta. Kulttuurieroja helposti suurennellaan kun kyse on “monikulttuurisuudesta” tai “maahanmuuttajista”. Niin kuin yksi työpajan osallistuja sanoi: “Suomalaisilla teinitytöillä voi olla vaikeemmat dieetit kuin maahanmuuttajilla”.

Kiteytettäköön pajan keskustelun tuotos kolmeksi K:ksi:
Kohtaa-Kutsu-Kysy.

Kohtaa. Kohtaat ihmisiä päivittäin niin partiossa kuin sen ulkopuolellakin. Ole siis yksinkertaisesti läsnä avoimin mielin siellä missä tapahtuu. Lasten ja nuorten kaveripiirit ovat jo monesti monikulttuurisia. Mitä enemmän meillä on mukana myös eri taustaisia aikuisia, sitä helpompi lastenkin on lähteä mukaan. Kartoita lähialueesi mielenkiintoisia tapahtumia tai järjestä omia avoimia tapahtumia. Lähdetkö vaikka Moni-Heli ry:n ystävänpäiväjuhliin 14.2. tai 1.3 järjestettäviin Colorful Espoon synttärijuhliin Olariin?

Kutsu. Pyydä kohtaamiasi mielenkiintoisia tyyppejä mukaan partioon. Kutsun saaneen kynnys osallistua madaltuu. Harrastusten kautta ihmisille syntyy helposti yhteisiä kokemuksia ja keskustelunaiheita. Pyydä uusi tuttavuus mukaan vaikka partioviikon tapahtumiin tai kesäleirille. Jos suomi ei vielä suju, voit myös ehdottaa englanninkielistä Tervetuloa partioon -kurssia.

Kysy. Ihmisiähän me kaikki olemme. Kulttuurieroista selviää avoimin mielin ja rohkeasti kysymällä. Olettamalla asioita usein vain vahvistetaan stereotypioita, joten älä epäröi myöntää uudelle tuttavuudelle jos et tiedä hänen tapaansa toimia. Jos retken nukkumisjärjestelyt mietityttävät, voi vanhemmilta kysyä: “meillä on totuttu tekemään näin. Onko tämä tapa teille ok, vai mitä ehdottaisitte?” Valmiista monikulttuurisuusmateriaaleista voi olla apua ja piirin puoleen voi aina myös kääntyä kinkkisissä tilanteissa.

Monikulttuurisuus ei ole kieli- tai uskontokysymys. Se on asennekysymys. Heitetään siis ennakkoluulot ja arkuus romukoppaan ja ryhdytään sanoista tekoihin.

Tässä sinulle esimerkkejä lippukuntien ja osallistujien tekemistä lupauksista:

• Susiveikot aikovat pyytää venäläistaustaisia nuoria ja lapsia mukaan toimintaansa ja kesäleirille. Suomalais-venäläisessä koulussa nuoret ovatkin jo kavereita
• Käpytytöt käyvät vierailulla Pasilan Islam-keskuksessa kertomassa partioharrastuksesta ja kutsuvat mukaan tutustumaan.
• Kulosaaren Meripartio ja Toimen pojat perustavat englanninkielisen lauman
• Huipunvaltaajat järjestävät johtajistolle kolmen kohdan koulutuksen, jossa kiteytyy eri taustaisten mukaan ottaminen.
• Anna Cajanus lupasi lähteä mukaan perustamaan Leppävaaraan monikulttuurista partiolippukuntaa. Kavereita hän onkin jo löytänyt mukaan Colourful Espoon tapahtumista.

Mihin tekoihin sinä sitoudut? Me rekrytoidaan jäsenhankintaryhmään eri taustaisia aikuisia mukaan!

Helkku ja Viivi, PäPa:n jäsenhankintaryhmä

PS. Lisäapua aiheeseen löydät Purkista.

PÄÄSEEKÖ MUKAAN? – avoimuuden tarkistuslista lippukunnille

”Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioonottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.” (Suomen Partiolaisten peruskirja 2008).

Avoimuus on toimintaperiaate, joka lähtee jokaisesta partiolaisesta itsestään. Avoimuus tarkoittaa sitä, että jokainen, joka hyväksyy partion päämäärän ja arvopohjan, on tervetullut mukaan toimintaan.

Avoimuus tarkoittaa konkreettisia toimenpiteitä avoimuuden eteen. Avoimuuden tarkistuslista on tarkoitettu lippukuntatoimijoille välineeksi lisätä monimuotoisuutta ja avoimuutta omassa toiminnassa.

Avoimuuden esteiden tunnistaminen on jo iso askel kohti monimuotoisuuden toteuttamisessa lippukunnan toiminnassa. Siksi alla olevien kysymysten läpikäyminen keskustellen vie monimuotoista partiota eteenpäin.

Kysymyksiä koskien jo partiossa olevia:

• Miten meidän lippukunnassa keskustellaan avoimuudesta jäsentemme kesken?
• Miten varmistamme, että kaikki kokevat turvalliseksi ja mahdolliseksi osallistua toimintaamme omana itsenään?
• Tunnistammeko syrjinnän ja kiusaamisen riittävän luotettavasti?
• Miten puutumme syrjintään tai kiusaamiseen lippukunnassamme?
• Miten huomioimme toiminnassamme erilaiset uskontokunnat ja elämänkatsomukselliset vakaumukset?
• Miten edistämme sitä, että toiminnassamme voivat halutessaan olla samoilla ehdoilla mukana kaikki sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta?
• Millä tavoilla lippukuntatoiminnan arjessa vältämme stereotyyppisiä käsityksiä siitä, millaisia tyttöjen ja poikien kuuluisi olla tai mitä heidän kuuluisi tehdä?
• Miten toimimme, jos toiminnassamme on mukana jäsen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä?
• Tunnemmeko lippukuntamme säännöt? Mitä yhdenvertaisuuteen liittyvää niihin on kirjattu?

Kysymyksiä koskien uusia tulijoita:

• Millä tavalla tuemme etniseltä tai kulttuuriselta taustaltaan vähemmistöön kuuluvia henkilöitä, jotta he kokevat olevansa tervetulleita mukaan toimintaan?
• Millaisia mahdollisuuksia meillä on poistaa erilaisia esteitä, jotta toimintaan voisi tulla mukaan vaikka olisikin joku vamma, esimerkiksi liikuntaeste?
• Miten lippukuntamme tiedotus tavoittaa sellaisia lapsia ja nuoria sekä näiden vanhempia, jotka eivät tule toimeen hyvin suomen tai ruotsin kielellä?
• Ovatko myös aikuiset tervetulleita toimintaan vaikka eivät tunnekaan lippukuntamme perinteitä tai vaikka heillä ei olisi partiotaustaa?
• Kutsummeko vanhempia tutustumaan lippukuntamme toimintaan yhdessä lastensa kanssa?
• Onko lippukunnan johtajaneuvosto suljettu vai avoin foorumi? Sallitaanko siellä erilaisia mielipiteitä?

Kysymyksiä koskien ympäröivää yhteisöä

• Millainen rooli taustayhteisöllä (esimerkiksi seurakunta, kunta tai kaupunki, yritys) on toiminnassamme? Miten tiedotamme siitä kaikille, myös uusille jäsenille?
• Miten lippukunnan asioista tiedotetaan ympäröivälle yhteisölle: partiolaisten vanhemmille, seurakunnalle, koululle ja muille lasten asioita hoitaville tahoille paikkakunnallamme?

Lähde: Suomen partiolaisten monimuotoisuuslinjaukset

Toimintavinkit rasisminvastaiselle viikolle täältä!

Tämä kirjoitus julkaistiin blogissa lähes täsmälleen vuosi sitten. Asia ei kuitenkaan ole yhtään vähemmän tärkä tänäkään vuonna. Hyvää tasa-arvon päivää!