Kirjoittajan arkistot: partioanna

Tammikuu on uusi elokuu!

ekstralaumakuvat

Vuodesta alkaen 2014 partio alkaa syksyn lisäksi vuodenvaihteessa. Tammikuussa on helppo täydentää olemassaolevia ryhmiä ja perustaa uusia, kun koulunaloitushässäkkää ei ole ja lippukunnan muu toiminta pyörii jo sujuvammin kuin alkukaudesta. Lisäksi pääkaupunkiseudulle muuttaa jatkuvasti lisää väkeä ja sudenpentuja on jo jonossa Partioaseman oven takana. Kasvupotentiaalia on! Sudarilauman perustaminen takaa myös sen, että lippukuntasi toimii ja menestyy tulevaisuudessakin. Perustattehan siis tekin tammikuussa ekstralauman?

Tärkein keino partion ja lippukuntien elämänmenon ja jatkuvuuden varmistamiseksi on jokaisessa lippukunnassa aloittava ekstralauma. Ekstralauma on sellainen lauma, joka perustetaan olemassa olevien lisäksi, ei niiden tilalle. Kaava on näennäisen simppeli: pari akelaa + uusia sudareita + oma vuoro kololta.

ekstralaumakuvat2

Miksi sudarilauma? Samoajia on paljon vähemmän!

Vahva panostus juuri sudari-ikäisiin on herättänyt myös kysymyksiä ja kritiikkiä. Kyseessä on kuitenkin ihan tietoinen valinta, johon ovat vaikuttaneet muun muassa seuraavat syyt:

  • 64 % uusista jäsenistä liittyy partioon sudenpentuikäisenä.
  • Sudari- ja seikkailijaikäisissä on suurin pudotus jäsenmäärässä. Laskua 7-9 -vuotiaissa on jopa 25 % ja 10-12 -vuotiaissa on jopa 33 %.
  • Viisi vuotta sitten laumoja oli 254, viime vuonna laumoja oli 181. Tämä on radikaali pudotus.
  • Sudareista on helppo aloittaa. Se on tuttu ja hyvin toimiva ikäkausi, eikä lauman vetäminen vaadi partiokokemusta tai muitakaan järeän luokan taitoja.
  • Laskennallisesti ja todellisuudessakin tietty määrä jäseniä lopettaa partion. Jotta lippukunta voisi säilyttää jäsenmääränsä ja johtajia olisi tulevaisuudessakin:
  • 85-henkinen lippukunta tarvitsee joka vuosi kaksi uutta laumaa – 24 sudaria.
  • 140-henkinen tarvitsee joka vuosi 40 uutta sudaria.
  • 170-henkinen tarvitsee joka vuosi 50 uutta sudaria.
  • “Tuleehan niitä muualtakin” ja muut kriittiset huomiot tästä: 64 % aloittavista on sudareita. Niin huomattava osa, ettei tätä voi jättää huomiotta.

Sudenpentuihin panostaminen ei tee muiden ikäkausien tukemisesta ja niihin panostamisesta vähemmän tärkeää. Se ei vähennä myöskään hyvän ja laadukkaan toiminnan tärkeyttä. Mutta siitä on hyvä aloittaa.

Mistä ne akelat saadaan?

Ihmisten rekrytointi voi tuntua rankalta. Kannattaa kuitenkin karistaa vaikeuden tuntu harteiltaan ja muistaa kaksi asiaa:

1) ihmisiä ON

2) ihmiset tulevat mukaan pyytämällä ja mukaan ottamalla

Hommaa helpottaa, kun ihmisille on tarjota apua. Näytä johtajakansiota. Toimintavinkit.fistä löytyy valmiita kokousohjelmia. Piirin kursseilla oppii lisää.

Kerro piiritoimistolle uuden lauman johtajat ja varmista, että hänet merkitään Polkuun akelaksi. Tällöin vinkkipaketit ja muut viestit tavoittavat hänet.

Ja muuten: jokaisella uudella sudarilla on keskimäärin kaksi vanhempaa, joilla on oma lehmä ojassa lapsen hyvän harrastuksen varmistamiseksi. Pyydä mukaan!

ekstralaumakuvat3

Mistä ne sudarit saadaan?

Maata on jo möyritty sudenpenturekryn ympäriltä. Piirin eskarikampanja tavoittaa vuosittain 20 % ensi syksyn ekaluokkalaisista. Syksyn eka Heppu suunnataan ja lähetetään kaikille ekaluokkalaisille. Lippukuntien omia markkinointitapahtumia on järjestetty viime vuosina ennätysmäärä. Uudesta materiaalipalvelusta pääsee kohta tilamaan uusia markkinointijulisteita juuri teidän tarpeisiin. Monet lippukunnat käyvät kouluissa, leikkipuistoissa ja iltapäiväkerhoissa markkinoimassa toimintaansa.

Miten se kolovuoro järkätään?

Kolovuoroa kannattaa hetki miettiä. Kokoontuvatko kaikki alueen lippukuntien laumat maanantaisin? Olisko järkevää jakaa tätä? Jos alueella olisi joka päivä tarjolla partiota 7-vuotiaille, pääsisivät aktiiviset fudiksenpelaajatkin mukaan.

Yksi iso syy partion lopettamiseen on se, että ikäkauden vaihtuessa myös kokouspäivä vaihtuu. Kannattaa pyrkiä siihen, että ekan vuoden seikkailijajoukkueen kokouspäivä olisi sama, kuin heidän edellisen kevään laumansa kokouspäivä oli. Näin partio voi jatkua saumattomasti.

Mitä aiemmin kokousaika on tiedossa, sitä helpompi on vanhempien suunnitella perheen kaikkien lasten ja aikuisten viikottaiset harrastukset, kuskaukset ja muut yksityiskohdat. Kerro kokousajat hyvissä ajoin lippukunnan nettisivulla ja ilmianna ne myös piirin nettisivuille laitettavaksi. Lippukunnassa kannattaa pyrkiä siihen, että syksyn kokousajat sovitaan jo kevään lopuksi ja toisinpäin. Jos tieto kokousajasta tulee vasta kahta päivää ennen kuin kokoukset syyskuussa alkavat, on moni jo buukannut muksunsa johonkin toiseen harrastukseen.

Joidenkin lippukuntien kohdalla tilanne on se, että kololle ei mahdu. Tällöin kannattaa tarkastella tilannetta kokonaisuudessaan. Olisiko viereisessä lähiössä partiolle tarvetta? Kannattaisiko sinne perustaa kolo ja tarjota vielä useammalle lapselle mahdollisuus partioon? Saako nykyistä koloa laajennettua? Jos lippukunta toimii seurakunnan tai esimerkiksi kaupungin tiloissa, kannattaa kysäistä suoraan, josko tarjolla olisi isompi tai kaksihuoneinen tila.

Koloasioissa auttavat myös piirin kaupunkityöntekijät.

Nyt on juuri sopiva hetki ryhtyä ekstralauman perustamispuuhiin! Just do it.

Lisää vinkkejä rekrytointiin, markkinointiin ja ekstraryhmiin liittyen löydät tästä blogista.

Perusta ekstraryhmä! On muuten helpompaa ja nopeampaa kuin laihduttaminen.

Alistuitteko jo siihen, ettei uusia ryhmiä saada tänä(kään) syksynä perustettua? Tuntuuko uuden ryhmän käynnistäminen hankalalta?

Eipä hätää – ehditte vielä aivan mainiosti! Parasta uusien lippukuntalaisten hankkimisessa ja paremman partion tekemisessä on nimittäin se, että vaikeaa on vain hommaan ryhtyminen. Kun olet saanut otettua itseäsi niskasta kiinni, rullaa muu aika iisisti. Koitapas vaikka näitä ohjeita:

Kolmessakymmenessä minuutissa ehdit

  1. Soittaa ainakin kahdelle vanhalle partiokaverille ja kysyä, lähtisivätkö he vetämään sudarilaumaa. Älä yhtään mutise siellä – et voi tietää vastausta, ennen kuin kysyt.
  2. Kirjoittaa lippukuntasi sähköpostilistalle, vanhempainlistalle, Facebook-seinälle ja nettisivuille ilmoituksen: ”Syyskuun alussa aloittavaan laumaan mahtuvat vielä nopeimmat vuonna 2005 syntyneet tytöt ja pojat!”. Kiinnostuneita pikkusisaruksia, naapureita ja kavereita löytyy aina.
  3. Pyydä jokaista lippukuntanne ryhmänjohtajaa laittamaan lapsilleen ja heidän vanhemmilleen viesti, jossa kerrotaan että ryhmässä on vielä tilaa muutamalle tyypille, ottakaa innostuneet kaverit mukaan seuraavaan kokoukseen!
  4. Jos halukkaita sudareita seisoo kolon ovella jonossa, mutta johtajia ei ole riittävästi, lähetä rekryviesti samalla jakelulla kuin kohdassa kaksi. Kokeile myös niiden jonossa olevien lasten vanhempia. Lähtisikö joku heistä vetämään uutta sudarilaumaa? Muista, että joka viides suomalainen on joskus ollut partiossa. Todennäköisesti entisiä partiolaisia löytyy siis myös vanhemmista!

Kolmessa tunnissa ehdit

  1. Kirjoittaa ja taittaa (ihan sama, vaikka Wordilla) lippukunnallesi mainoksen ja soittaa toiminta-alueenne rehtoreille, josko saisit tuoda niitä kouluille jaettavaksi. Laita mainokseen ainakin nämä: Mitä partio on, Miksi kannattaa tulla mukaan ja Näin pääset mukaan. Mainoksen tekstejä voit kopioida härskisti valmiista partioesitteistä ja netistä, kuvina voit käyttää vaikkapa Sarasteella napattuja vauhdikkaita fotoja. Pyörää ei aina kannata keksiä uudestaan.
  2. Hakea Partioasemalta siistejä partiojulisteita, ostaa Tiimarista nastoja ja fillaroida toiminta-alueenne kauppojen, seurakuntatilojen, puistojen ja kahviloiden ilmoitustaulut läpi. Muistathan, että valmiita julisteita löytyy sekä aikuisille että lapsille suunnattuja versioita.
  3. Pyytää hyvän ei-vielä-partiolaisen kaverisi kahville ja kertoa partiomeiningeistäsi niin houkuttelevasti, että hän suostuu mielellään aloittamaan kanssasi laumanjohtajana jo ensi viikolla. Huolehdi myös siitä, että uusi partiolainen pääsee alusta asti mukaan lippukuntanne sisäpiiriin ja ilmoittautuu esimerkiksi akela- ja Tervetuloa partioon -kursseille.
  4. Kartoittaa alueenne syystempaukset. Löytyykö kyläyhdistykseltä, kouluilta, ostarilta tai vaikka urheilukeskuksesta sopiva tapahtuma, johon voisitte mennä mainostamaan partiota? Pistä järjestäjille meiliä ja kysäise mahdollisuutta mennä mukaan. Varaa piirin toimistolta markkinointipaketti ja buukkaa päivä johtajiston kalenteriin.

Helppo homma, eikö? Unohdetaan myös kaikki muka kiveen hakatut käytännöt. Uuden lauman voi aloittaa aivan hyvin vaikka lokakuun alussa, jollei homma ole ihan hanskassa vielä elokuussa.

Keksitkö parempia vinkkejä? Heitä kommenttiboksiin!

Koulutusvastaava komppaa kasvua

Lippukunnan rytmiryhmään mahtuu monta ääntä ja kaikilla on oma tehtävänsä kasvun edessä, välissä ja takana. Koulutusvastaava ei tule mieleen ensimmäisenä kasvun starttaajana, mutta pysyvän kasvun tekijänä hän on suurten avainten kantaja. Lippukunnan toiminnan pyörittäminen on nimittäin mielekästä ja hauskaa, kun kukin on tehtäviensä tasalla ja saa oikeat eväät oman pestinsä hoitamiseen. Lisäksi tarvitaan jatkuvasti uutta ”inputtia” ja virikettä mieleen, jotta vauhti pysyy päällä.

Kuka lippukunnassasi oikeasti varmistaa, että tyypeillä on hattu täynnä uusia ideoita ja osuva koulutus hommaansa? Ja tiesithän, että koulutusvastaavan pesti on paljon muuta kuin pelkkä kurssi-ilmoittautumisten naputtelu kaksi kertaa vuodessa Polku-jäsenrekkariin?

Hyvällä koulutusvastaavalla on omakohtaista kokemusta useista koulutuksista. Sen pohjalta on helppo suositella ja ohjata muitakin osallistumaan tapahtumiin ja koulutuksiin. Koulutusvastaavan tulisi olla jakamassa lippukunnanjohtajan taakkaa ja toimia parhaimmillaan lippukuntansa henkilöstöjohtajana. Pesti voisi olla herkkupala esimerkiksi lippukunnanjohtajan apulaiselle tai kenties edellisen lippukunnanjohtajan lunkimmaksi pestiksi.

Koulutusvastaavan ensisijaisena tehtävänä on olla ”buukkaamassa” laatua, tietoa ja taitoa lippukunnan johtajien osaamiseen ja pitää sillä lippukunnan pysyvä kasvua käynnissä. Buukkaamisella ei tarkoiteta nyt Polku-ilmoittautumisia, vaan koulutuksien ja kurssien osoittamista lippukunnan toimintasuunnitelmaan jo suunnitelmia tehdessä. Siispä rock’n roll:

  1. Tsekatkaa koulutusvastaavanne pesti ja valitkaa oikea tyyppi tehtävään.
  2. Ottakaa koulutustarpeet osaksi tavallista toimintasuunnitelmaa.
  3. Konkarit tuulettumaan – ei ole niin täydellistä jäärää, ettei jokin tapahtuma tai koulutus tekisi kutaa. Minimissään pääsee höristelemään korviaan sille, miten muualla tehdään ja varastamaan ideat itselleen.
  4. Jos kohdassa yksi teit homman kunnolla – asiat 2-4 on jo hoidettu koulutusvastaavanne toimesta

”Me ei osata sanoa ääneen, että partio on maailman paras harrastus”

Pyydä vanha partiokaveri mukaan heti seuraavaan kokoukseen, ehdottaa Tuikku-Tyttöjen Siiri Kihlström. Tai houkuttele heidät ensi kevään suurimpaan partiopäivään Kohtaamiseen. Silloin Kohtaamisen johtajana toimiva Siiri lupaa Helsingin keskustan täydeltä kaikille avointa partiomeininkiä.

1. Jos toisit evp-kaverisi partioon, mihin veisit hänet ensimmäiseksi ja miksi? 

Luulen, että ihan ensimmäiseksi pyytäisin kaverin kanssani päiväretkelle. Luonnon helmassa nuotion äärellä olisi mieleenpainuvaa jutella partiosta. Silloin olisi myös hyvä mahdollisuus selvittää, onko luonnossa toimiminen hänelle tuttu asia myös käytännössä. Lisäksi aion ehdottomasti pyytää evp-kavereitani Kohtaamiseen 28.4.2012, sillä se on loistava keino tutustuttaa evp kuin evp partiomeininkiin ilman korkeaa kynnystä. Tapahtuma on nimittäin ihan Helsingin keskustassa, tutussa ympäristössä. Neljälle kaupunkirastille saa kuka vain tulla vaikka vain käväisemään, mutta niiden kanssa saa kulumaan myös koko iltapäivän. Partiofiilis on taattu!

2. Mikä on partion pahin virhe ja miten se pitäisi korjata?

Se, ettei partiosta puhuta. Hyssytellään ja vähän nolostellaankin harrastusta – ja täysin turhaan. Luulen, että suurin syy puhumattomuuteen on se, ettei sitä osata tehdä. Tiedetään, että partio on maailman paras harrastus, mutta ei kyetä pukemaan sitä sanoiksi. Tässä kohtaa SP:n tai piirien pitäisi tulla vastaan. SP:n tasolla on tajuttu, että olisi hyvä, että mediassa partiosta puhuvat ihmiset puhuisivat partiosta niin kuin se on. Niinpä on koulutettu Medialähettiläitä, nuoria, joiden suusta kuultuna partio on juuri niin siistiä kuin se todellisuudessakin on. Hienoa. Mutta tämä ei riitä. Mielestäni jokaisen lippukuntatasolla toimivan johtajan tulisi saada vinkkejä siihen, kuinka kertoa toiminnasta esimerkiksi vanhemmille, taustajärjestön edustajille tai naapurilleen. Tässä on paikka uudelle pj-kurssimoduulille ”Kuinka puhua partiosta”! Moduulissa sitten opastettaisiin jakamaan tietoa nuoremmillekin. 

3. Minkä pienen jutun kuka tahansa partiolainen voi tehdä kasvun eteen jo tänään?

Kysy kaveriasi, joka vielä muutama vuosi sitten oli mukana toiminnassa, mukaan seuraavaan kokoukseen. Kerro, mitä kaikkea olette tehneet sinä aikana, kun hän ei ole ollut partiossa mukana ja – mikä tärkeintä – innosta hänet mukaan uudelleen. Meidän lippukuntamme Tuikku-Tytöt aikoo ottaa tämän strategian käyttöön ensi kesän piirileiri Sarasteen toimiessa houkuttimena!

4. Millainen on ollut toimivin tapa saada sinut tarttumaan johonkin pestiin partiourasi aikana?

Olen aina ollut hyvin helppo rekryttävä. Kiinnostun asioista nopeasti, eteenkin jos tiedän mukana olevan kivoja tyyppejä. Viime keväänä sain soiton, jossa pyydettiin lähtemään juontamaan Elä enemmän -leiribileitä päivän varoitusajalla. Kalenteri näytti tyhjää ja juontajaparina olisi eräs helsinkiläinen mukava veikko. No kyllähän minä siihen hommaan lähdin mielelläni. Mitä tästä opimme? Jos tarvitset tekijöitä, hanki kivoja tyyppejä houkuttimeksi!

5. Minkä partioon liittyvän oivalluksesi tahtoisit kaikkien ei-vielä-partiolaistenkin saavan tietää?

Sen, että mikä vain on mahdollista. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että partiossa vain taivas olisi rajana, vaan että minulla itselläni on vain taivas rajana.  Se on aika siisti tunne.

Mistä niitä johtajia löytyy?

Kun ehdotetaan ekstralauman perustamista, ensimmäiseksi valitetaan yleensä johtajien puutetta. Kasvukyselyn tuloksissakin tämä nousi yhdeksi suurimmista kasvun esteistä.

Siispä hyviä uutisia: meillä ON johtajia. Ne pitää vain kaivaa esiin.

Ensimmäinen askel on katsoa lippukunnassa peiliin ja tarkastella peilissä näkyvää jengiä. Onko meille helppo tulla mukaan? Onko se edes mahdollista? Otetaanko me mukaan? Oikeasti?

Uuden tai uusvanhan ihmisen täytyy tuntea itsensä tervetulleeksi ja osaksi porukkaa. Aikuinen harrastaa, koska jokin harrastuksessa motivoi häntä. Häntä täytyy kuitenkin pyytää mukaan.

Muutama vastaaja kertoi kasvukyselyssä, ettei halua vieraita aikuisia mukaan, tai että haluaa kasvattaa johtajansa itse. Tai ettei sopivia aikuisia ole tarjolla. Hei pliis. Jos et äänestä, et voi vaikuttaa. Jos et rekryä, menetät oikeutesi valittaa johtajapulaa. (20 % lippukunnista on rekrytoinut uusia johtajia ja aikuisia. 67 % ilmoittaa, ettei avoimiin pesteihin löydy halukkaita tekijöitä)

Toinen askel on jalkautua ja avata suunsa. Tämä vaatii hieman valmistelua ja printteriä.

  • Puhu partiosta. Puhu äidille, kumminkaimalle, koulukaverilla, työkollegalle, tarhantädille, vastaantulijalle, kaupan kassalle, vastapäätä istuvalle tyypille, koirapuistossa värjöttelijälle ja talonmiehelle. Pyydä niitä mukaan.
  • Lähetä lippukuntasi lasten mukana kotiin lappu, jossa kutsutaan mukaan johonkin tapahtumaan (iltanuotio? aikuisten ilta? lpk-retki?) ja kerrotaan, että partiossa on paikka myös aikuisille. Vanhempien on helppo tulla mukaan vaikka iltanuotiolle. Samalla voi pitää pienen vanhempainillan ja kertoa partiosta. Ja pyytää mukaan. Henkilökohtaisesti jokaista. Pyydä apua, ehdota jotain selkeää nakkia, ota selvää, mitä vanhemmat tekevät työkseen.
  • Printtaa muutama juliste ja vie ne lähiseudun leikkipuistoon, ala-asteelle, lähikauppaan, kirjastoon, kirkkoon, kappeliin ja seurakuntakotiin, koirapuistoon, bussipysäkille, alikulkukäytävään, nuorisotalolle, asukastilaan, työväenopiston tiloihin, neuvolaan, joka ikisieen toisen ja kolmannen asteen oppilaitokseen ja pizzerian seinälle. Tässäkin kohtaa kannattaa esittää kutsu johonkin lippukunnan tapahtumaan (esimerkiksi siihen samaan, johon kutsut vanhemmat). Julisteen voi tehdä vaikka seikkailijajoukkue. Tai sitten voit käyttää partion markkinointi-DVD:ltä löytyvää.
  • Mene mukaan kaupunginosasi kaupunginosapäivään ja esitelkää lippukuntanne toimintaa. Olkaa näkyvillä. Olkaa esillä. Näyttäkää, että teillä on hyvä meininki, järkevää tekemistä ja kivaa. Ottakaa katsekontakti ja pyytäkää mukaan.
  • Lähesty vanhoja vartiokavereitasi ja jo lopettaneita entisiä vartiolaisiasi. Ja vaikka joka ikistä joskus lippukunnassa toiminutta ja käynyttä.

Rekrytoidessa kannattaa muistaa:

  • Ota kaikki apu ilolla vastaan.
  • Mieti etukäteen pieniäkin tehtäviä, joita lippukunnassa voi tehdä. Jokainen ei heti innostu lauman vetämisestä, mutta voi vaikka innostua osallistuttuaan muutaman kerran kämppätalkoisiin. Tänään kuulin isästä, joka oli leirillä päässyt tyhjentämään vessaa ja jäi sille tielle partioon.
  • Kerro, mistä partiosta on kysymys. Kerro, ettei partio ole pelkkiä solmuja ja märkiä hanskoja. Tähän et tarvitse mitään opeteltuja lauseita. Kun mietit, miksi itse olet mukana, löydät kyllä vastauksen. Voit tietysti kertoa myös siitä, että partio on kasvatusjärjestö ja sillä on tavoitteet. Ja siitä, että me käytämme partiomenetelmää. Paras mainos on kuitenkin sinun tarinasi.
  • Vanhempien kanssa voi vedota omaan lehmään ojassa. ”Sinun lapsesi pääsee mukaan maailman parhaaseen harrastukseen, jos vain sinä käytät pari tuntia viikossa tähän.” Älä harhaudu tässä. Katso jalkapallokenttiä. Niillä värjöttelee vanhempia säässä kuin säässä, monta kertaa viikossa.
  • Entisten partiolaisten kanssa voi vedota ihmisen omiin partiomuistoihin. ”Tuu tarjoo lapsille niitä samoja parhaita juttuja, jotka sullekin on jäänyt mieleen.”
  • Kaikkien kohdalla voi vedota yhteisöön. Ihminen on laumaeläin ja tahtoo tehdä asioita yhdessä.
  • Uudelle aloittavalle kannattaa valita ”kummi”, joka katsoo hänen peräänsä ja ottaa mukaan.
  • Piiristä voi tilata Tervetuloa Partioon –kurssin uusille johtajille. Siinä kerrotaan mistä partiosta on kyse ja miten homma toimii.
  • Ole luova! Kaikkia rekrytoinnin tapoja ei ole vielä keksittykään!

Eräs keravalainen lippukunta-aktiivi Anna Evilä kertoi, että heillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaisia ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. ”Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin”, Anna kertoo.

Mitä näistä listoista puuttuu? Puuttuuko joku lista kokonaan? Mihin tyssää? Jaa omat vinkkisi kommenttiboksissa.