Kirjoittajan arkistot: jaakkonippala

Metsäteemaisesta tarpojien taitopäivästä vinkkejä toimintaan

Hämeen partiopiiri järjesti keväällä yhdessä Hämeen Ammattikorkeakoulun Evon metsäkoulun kanssa Metsäteemaisen tarpojien taitopäivän, jossa metsä todella tuli tutuksi monelta eri kannalta. Päivän aikana tutustuttiin mm. metsästä saataviin tuotteisiin, opittiin kasvavan metsän harvennusta, harjoiteltiin relaskoopin (minkä?!?) käyttöä sekä maalattiin kuvaa omasta metsäsuhteesta.

Tarpojien taitopäivässä isossa roolissa oli tietenkin Evolla sijaitseva Hämeen Ammattikorkeakoulu. Monet rasteista ovat kuitenkin toteutettavissa ihan lippukunnan omin voimin ja muuhun voi apuja kysellä vaikkapa paikalliselta Yrittäjäyhdistykseltä tai Metsänhoitoyhdistyksestä.

Seuraavassa vielä muutama rasti ohjelmavinkiksi lippukuntaretkelle tai piirin ohjelmatapahtumaan.


Tuotteita metsästä

Tarpojat tutustuvat erilaisiin metsästä saataviin tuotteisiin ja miettivät niiden ominaisuuksia. Tarvikkeina käytetään biotaloussalkua, joita saa piiritoimistolta tai SP:n toimistolta tilaamalla metsäkoordinaattorilta. Rastin kuvaus ja toteutusohjeet löytyvät linkin takaa.

Kuva: Olli Laurikainen / Hämeen partiopiiri


Metsän käsittely

Kyseessä oli pienimuotoinen käytännön rasti, jossa tarpojat pääsivät itse kokeilemaan harvennusta käytännössä. Rastin toteuttamiseen tarvitaan maanomistajan lupa ja täytyy etsiä paikka, joka kaipaa harvennusta. Rastin toteuttaja rajaa alueelta tarvittavan määrän 3×3 metrin alueita merkkausnauhalla. Tarpojat valitsevat alueelta säästettävät puut ja tämän jälkeen merkkaamattomat raivataan pois paikalta vesurilla. Rastin voi toteuttaa vaikkapa yhteistyössä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa! Tarvikkeiksi ei tarvita muuta kuin vesureita ja merkkausnauhaa. 

Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Metsien suojelu ja oma metsäsuhde

Tarpojat maalaavat itse oman näkemyksensä ja ajatuksensa maailman metsistä. Mitä asioita metsistä tulee mieleen ja mikä on tärkeää? Tarvikkeina valkoista lakanaa ja maalia.

Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Metsätalous ja yhteiskunta

Mitä tehdään relaskoopilla ja miten sitä käytetään? Kuinka paljon puuta on metsässä ja minkä arvoista se on? Tehtävän avulla tutustutaan metsän taloudelliseen arvoon ja selvitetään kuinka paljon puuta metsästä löytyy. Tähän tehtävään kannattaa kysyä vetäjäksi tuttua metsänomistajaa. Suomalaisista joka kolmas on metsänomistaja jossain vaiheessa elämäänsä, joten sellainen saattaa lippukunnasta löytyä lähempää kuin arvaatkaan 🙂 Rastin toteutusohjeet täältä.

Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Lisäksi esiteltiin metsurin varusteita, tutustuttiin metsäkoneeseen, tunnistettiin lintuja ja eri metsätyyppejä sekä nikkaroitiin käppyräisistä oksista koukkuja ja ovenkahvoja. Päivän kohokohta oli kuitenkin luonnollisesti ruokarasti, jossa partiolaisen tulentekotaidot ja trangian käyttö pääsivät oikeuksiinsa.


Tarpojien taitopäivän johtajana toimi Mikko Paukkila Hämeen partiopiiristä. Tekstin laati SP:n toimistolla metsäkoordinaattori Jaakko Nippala, jolta voit myös kysellä lisätietoja toteutuksesta.

Yhdessä Metsään: Haagan Sirkkujen avoin metsäretki

Haagan Sirkut päättivät järjestää ohjelmapainotuksen mukaisesti kaikille avoimen metsäretken. Apuna retken järjestelyissä käytettiin metsäretkille laadittua aktiviteetti -vihkosta. Järjestäminen ja ennen kaikkea projektin aloittaminen olikin superhelppoa ja kynnys matala kun ohjelma oli tarjoiltu valmiiksi. Ohjeista napattiin myös muitakin vinkkejä, kuten esimerkiksi tapahtuman tavoitteet:

  1. Teemme yhteistyötä jonkun paikallisen yrityksen kanssa
  2. Mukaan tekemään tulee muitakin kuin omat johtajat
  3. Mukaan retkelle tulee ainakin yksi EVP

Ja arvatkaapa mitä? Kaikki tavoitteet täyttyivät!

K-Market Kasari on Haagan Sirkkujen koloa lähinnä oleva pikkukauppa, jossa asioidaan viikoittain. Kauppiaalta käytiinkin kysymässä diiliä, että tarjoaisiko hän päivän sapuskat ja tämän kautta alueen asukkaille muodostuisi hyvä mielikuva kaupasta. Kauppias innostuikin aiheesta ja lahjoitti Haagan Sirkuille nakkikeittotarvikkeet kolmellekymmenelle henkilölle ja päälle vielä leivät, juustot, välipalamehut sekä keksit. Ruuan jakelupistellee Haagan Sirkut olivatkin askarrelleet itsetehdyn kyltin kaupasta ja moni kysyikin, että ”missäs kauppa oikein sijatsee?”

Ennen retkeä laitettiin vielä viestiä vanhalle kannatusyhdistyksen puheenjohtajalle ja kysyttiin, lähtisikö hän mukaan muonittamaan tapahtumaa? Lauantaina aamulla paikalle pölähtikin yhden sijasta kolme vanhaa Sirkkua keittiöhommiin ja siitäpä vallan riemastuttiinkin. Yhteistyölle saatiin myös sovittua jatkoa ja seuraavaksi hommaksi sovittiin jo kahvitusvastaavan tehtävä tupareissa.

Tapahtumapäivän sää oli harmillisesti aivan kamala: vettä ja lunta tuli vaakatasossa, mikä tietenkin hieman laski osallistujamäärää. Tämä ei kuitenkaan hidastanut menoa tai ohjelman toteutumista! Partiolainen tulee ulkona toimeen säällä, kuin säällä! Kuuma keitto lämmitikin monen sudarin mieltä.


Tekstin laati SP:n toimistolta metsäkoordinaattori Jaakko Nippala sekä Haagan Sirkkujen Noora Nisula. Kuvat: Haagan Sirkut

Yhdessä Metsään: vierailu metsätyömaalla

Koneyrittäjät ovat mukana Suomen Yrittäjien ja Suomen Partiolaisten kanssa ”Yhdessä Metsään” -teemavuodessa. Suomen 100 -vuotisjuhlien kunniaksi tehdään erilaisia retkiä metsään ja tutustutaan metsään monenlaisin eri tavoin. Kiinnostaisiko teidän lippukuntaa esimerkiksi vierailu metsäkonetyömaalla?

Seuraavaksi esimerkki Kaskipartion seikkailijoiden vierailuista metsätyömaalla Vantaan Pitkäkoskella.


Keskiviikkona 15.3. Puistometsäpalvelu Janne Oldenburg kutsui Kaskipartion seikkailijavartiot Vantaan Pitkäkoskelle tutustumaan metsänhoitokohteeseen. Lisämausteen vierailulle toi hieman poikkeava kalusto: puiden ajo tehtiin vanhan ajan tyyliin Åfeltin työhevosilla.

Koloillan aikana toteutettiin hieman erilainen rastirata. Ensin tutustuttiin metsäkohteeseen ja sen ominaispiirteisiin yhdessä Vantaan kaupunginmetsänhoitajan kanssa. Metsässä kulkien tutustuttiin metsän rakenteisiin sekä puulajeihin. Hakkuun kohteena oli istutuskuusikko ja tarkoitus oli hakkuilla ennallistaa luonnonsuojelualuetta. Istutuskuusikkoon tehtiin aukkoja ja harvennettiin aukkojen reunamia. Näin saatiin lisää valoa metsäpohjaan, mikä antaa lehtipuille mahdollisuuden levitä kuusikon sekaan ja sitä kautta monipuolistetaan istutusalueen metsäluontoa.

Hetken kuljettuamme metsässsä tuli vastaamme Ponssen metsäkone täydessä työn tohinassa. Pimeän metsän keskellä oli mielenkiintoista katsella metsäkonetta työssään ja lähes kaikilla osallistujilla kännykkäkamerat ilmestyivät käteen.

Hetken seurattuamme konetta työn touhussa pysäytti kuski toiminnan ja kaikki pääsivät vuorollaan myös tutustumaan koneeseen sisältä päin. Koneen kuljettaja vastaili seikkailijoiden ja samoajaikäisten johtajien kysymyksiin ammatistaan (aktiviteettivinkki).

Metsäkonerastin jälkeen matka jatkui kohti työhevosten urakointikohdetta, jossa tapasimme Miika Åfeltin sekä työhevoset Limppu ja Pläsi. Samalla pidimme myös evästaukoa ja siinä täytyikin olla varovainen, etteivät hevoset nappaa banaania kädestä. Miika viihdytti seikkailijoita kertomalla tarinoita hevosista ja totta kai myös hevosten silittely oli kaikista mukavaa puuhaa.

Lopuksi partiomaiseen tapaan huudettiin kiitoshuuto Jannelle ja lähdettiin kotia kohti väsyneenä, mutta yhtä elämystä rikkaampana.

Vierailun järjestelyt hoituivat sujuvasti ja yrittäjän kanssa sovittiin ennakkoon käytännön toteutuksesta sekä aikataulusta. Mikäli haluatte toteuttaa samanlaisen vierailun, on myös hyvä jutella ennakkoon, mitä illan aikana haluttaisiin nähdä ja kuka vetää illan aktiviteetit.

Kiinnostuitteko metsäkonevierailusta? Jaakko Suomen Partiolaisten toimistolta auttaa mielellään tai voitte myös olla suoraan yhteydessä paikalliseen Koneyrittäjien paikallisjärjestöön.


Tekstin kirjoitti Suomen partiolaisten toimistolta metsäkoordinaattori Jaakko Nippala. Kuvat: Janne Oldenburg, Sirpa Heiskanen, Jaakko Nippala.

Kuinka luontoharrastus voi tavoittaa uusia kohderyhmiä – vinkkejä naapurimaista

Göteborgissa järjestettiin 9.2. yhteispohjoismaisen ulkoiluhankkeen työpaja, jossa pohdittiin sitä kuinka tavoittaa mukaan toimintaan uusia kohderyhmiä. Osallistujia oli Suomesta, Ruotsista, Norjasta sekä Tanskasta.

Kuva: Hanna Suomi


Suurimpia ongelmia kaikkialla tuntuivat olevan pula toiminnan vapaaehtoisista vetäjistä, uusien kohderyhmien pitäminen mukana toiminnassa sekä ihmisten ennakkoasenteet uusia tulijoita kohtaan. Johtajaerekryyn emme tässä tekstissä paneudu, mutta kannattaa lukea esimerkiksi Tiinan ja Lotan teksti siitä, kuinka he innostuivat aikuisiällä mukaan partioon nimenomaan luontotoiminnan kautta.

Tässä hyvä harjoitus kaikille alkuun. Viiden kysymyksen avulla voi arvioida oman toiminnan avoimutta. (Scouternan sivuilta lisää tietoa ruotsiksi)

  1. Keitä me tavoitamme?
  2. Kuka tulee mukaan?
  3. Kuka organisoi toiminnan?
  4. Kuka päättää mitä tehdään?
  5. Kuka lopettaa missäkin vaiheessa?

Vinkki: Käykää kysymykset läpi omassa lippukunnassanne! Pääsevätkö kaikki vaikuttamaan siihen mitä tehdään? Ketkä lopettavat?


Tässä työpajasta esiin nousseita vinkkejä ja näkökulmia:

1. Anna uusille tulijoille myös mahdollisuus päättää mitä tehdään

On tärkeää antaa uusien tulijoiden kertoa suoraan, mitä he itse haluaisivat tehdä luonnossa. Toiminnassa on lähdettävä nuorista liikkeelle – ei yritetä pakottaa heitä tiettyyn tekemiseen, vaan kysytään ensin mitä he haluavat tehdä ja sen jälkeen viedään tämä tekeminen luontoon.  Joskus nuoret eivät osaa hahmottaa mitä kaikkea luonnossa voisi tehdä, jolloin voi antaa ideoita nuorille tai vaihtoehtoja joista valita.

2. Huolehdi siitä, että kaikki voivat olla sellaisia kuin ovat

Toiminnan pitää olla sellaista johon nuori voi tulla omana itsenään. Ei siis meille konkareille turhia oletuksia siitä, ketkä voivat käydä ja olla mukana. Ei haittaa jos ei esimerkiksi retkillä mukana ole tietynlaisia välineitä. Luontoon voi mennä pitkien kynsien, lenkkareiden ja lippisten kanssa.  Tärkeää on myös mennä sinne missä kohderyhmäkin on ja tutustua yhteisön mielipidevaikuttajiin. Tällä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joita kohderyhmä kuuntelee ja joihin nuoret luottavat. Tämä voi olla esimerkiksi opettaja, imaami tai isoveli. 

Natruskyddsförening järjesti luontotoimintaa lähiönuorille, lisätietoa projektista täältä.

3. Toimitaan tässä ajassa

Ruotsalainen retkeilyjärjestö (Svenska Turistföreningen) puolestaan oli kehittänyt eräänlaista ”LuontoTinderiä”. Mobiiliapplikaation avulla retkeilystä kiinnostuneet ihmiset pystyivät löytämään toisensa ja näin lähteä yhdessä retkelle, tai löytää henkilön opettamaan hiihtämistä tai muuta vastaavaa. Internet, puhelinapplikaatiot ja muut uudet digitaaliset mahdollisuudet helpottavat ihmisten löytämistä, ja ne tarjoavat alustoja tekemisen markkinoinnille. Yleisesti tärkeää oli myös, että käytetään sellaista kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Ei puhuta oman järjestön salakielellä tai lyhenteillä, jotka vain esimerkiksi partiolainen ymmärtää.

4. Mennään sinne missä lapset ovat – eli kouluun!

Ruotsin partiolaiset Göteborgissa ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset Mellunkylän lapset –toiminnassa keskittyvät yhden asuinalueen lasten ja nuorten mukaan ottamiseen. Aktiivinen yhteistyö koulun kanssa voi olla avain alueen lasten ja nuorten tavoittamiseen. Koululle voi myös tarjota opetussuunnitelmaan suoraan sujahtavia opetuspaketteja, joita järjestön edustaja tulee vetämään. Koululaisten kanssa voi esimerkiksi mennä lähimetsään rakentamaan majoja ja oppimaan kasveja. Projekteissa saatiin hyviä tuloksia siitä että toiminnan pyörittyä jonkin aikaa mukaan lasten vanhemmat, joille lapset opettivat vanhemmilleen ne asiat, jotka olivat itse oppineet. 

5. Tehdään asiat helpoksi. Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. 

Uusien kohderyhmien kanssa toimiessa on tärkeää muistaa olla olettamatta että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Norjalainen ulkoilujärjestö, Norsk Friluftsliv, on tehnyt erittäin selkeitä materiaaleja joilla kerrotaan norjalaisesta ulkoilukulttuurista. Heillä on esimerkiksi pukeutumisjuliste, joka neuvoo siinä miten varustaudutaan. Toinen hauska julkaisu oli esite, jossa kerrottiin selkeästi kävelykulttuurista. Miksi kävelylle metsään mennään ja kuinka siellä esimerkiksi on tapana tervehtiä vastaantulijoita.

On myös hyvä pysähtyä miettimään mikä omassa toiminnassa voi olla vaikeaa. Monen nuoren on helpompaa osallistua päiväleirille, kuin yön yli kestävälle retkelle. Esimerkiksi monet maahanmuuttajataustaiset tytöt ovat päässeet mukaan päiväretkelle kun yön yli yöpyminen olisi ollut vaikeaa.

Älä oleta, että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä. Cykelframjändet Ruotsissa opettaa nuoria ja aikuisia polkemaan polkupyörällä. Katso video toiminnasta täällä. Inspiroivaa!


Lopuksi kokosimme vielä tiivistelmänä listan vinkeistä ja asioista, jotka kannattaa huomioida kun mukaan partioon tavoitellaan uusia kohderyhmiä:

  • Kaikille kannattaa antaa mahdollisuus ensin kokeilla, onko harrastus oma juttu
  • Älä tee oletuksia siitä minkä näköinen nuori voi innostua luonnosta ja partiosta, partiossa voi käydä vaikkei pukeutuisi kuten muut
  • Älä muutenkaan oleta mitä kohderyhmä ajattelee, helpointa on kysyä suoraan ja pyytää mukaan päättämään ja tekemään
  • Miettikää, missä ja miten mainostatte toimintaa. Ketkä mainonnan näkevät ja kokevat?
  • Koulu on paras paikka tavoittaa lapset ja nuoret, etenkin ne joiden vanhemmat eivät partiosta välttämättä tiedä.
  • Anna lasten itse esitellä luontoa ja partiotoimintaa vanhemmilleen: mitä lapsi on oppinut ja oivaltanut
  • Tee yhteistyötä muiden kanssa
  • Common third: kaksi toisilleen vierasta ihmistä kun tekee kummallekin tuttua asiaa, voi yhdessä oleminen olla helpompaa erilaisista taustoista huolimatta. Tämä pätee myös toisin päin, on äärimmäisen ryhmäyttävää, kun itselleen vieraat ihmiset kokoavat vaikka trangiaa tai pystyttävät telttaa ensimmäistä kertaa. Tässä tietysti tärkeää, ettei ketään nolata.

Tekstin ovat laatineet Metsäkoordinaattori Jaakko sekä 100 tapaa projektipäällikkö Saara SP:n toimistolta, Riikka Päpan Mellunkylän lapset -projektista ja Riikka Kasari SP:n moninaisuusryhmästä. 

Pilkettä partiolaisten metsäohjelmaan

Metsähallituksen Rovaniemellä sijaitsevassa Tiedekeskus Pilkkeessä sudenpennut, seikkailijat, tarpojat ja samoajat voivat suorittaa osia partion metsäohjelmasta ja tiedekeskusvierailu voi olla osa partiokokoontumista. Mikä parasta, partiohuivi kaulassa on sisäänpääsy tiedekeskukseen ilmainen. Lue alta Piian, Pilvin, Artun, Juliuksen ja Tiian sekä Kaijan ja Helin seikkailuista pilkkeessä.


Kävimme Pilkkeessä 29.10.2016. Ennakko-odotukset olivat jännittävät, koska emme olleet käyneet Pilkkeessä aiemmin. Menimme Pilkkeeseen puolilta päivin. Kun astuimme sisään, paikka näytti aivan erilaiselta kuin mitä olimme odottaneet. Ajattelimme, että paikka olisi enemmän museon tapainen, mutta yllätyimme iloisesti. Paikka oli hyvin toiminnallinen ja tekemistä tulisi riittämään. Oli kuin olisi pieneen tietomaahan tullut. Pilke oli meidän mielestämme hyvin tilava, eivätkä tehtävät olleet liian vierekkäin.

partioperhe (18)

Tehtävistä:

Tarpojat

  1. Bongaa puuosat oli hieman haastava, ja yllätyimme, kuinka paljon erilaisia esineitä puusta voitiin tehdä. Haastetta oli sopivasti, siinä riitti mielenkiintoa meidän ikäisillekin.
  2. Rakentamaan! oli hiukan tylsä, mutta asia tuli hyvin ilmi. Pelkkien seinätaulujen lukemisen sijasta olisi voinut olla kysymyksiä, joihin olisi voinut etsiä vastauksia.
  3. Kuin entisaikojen pajalattia oli mielenkiintoinen. Ymmärsimme, miksi ennen verstaiden lattiat olivat sellaisia tai ainakin niin luulimme. Oikeaa vastausta ei löytynyt mistään, että olisi voinut tarkistaa. Mukana olleet aikuiset hieman avittivat meidänkin päättelyä. Oli yllätys kuinka paksu lattia oli. Oli kivaa ja jännittävää etsiä helposti irtoavaa palasta ja tutkiskella sitä. Lattiapalasiin voisi myös kätkeä salatehtäviä. Se olisi jännää ja mielenkiintoista. Mikä sana syntyy piilotetuista kirjaimista tms…
  4. Lankku kuin lankku oli ihan ok, mutta emme pitäneet sitä mielenkiintoisena.
  5. Metsätähtiä! oli hauska ja erilainen muihin verrattuna. Yllättävän moni lauluista oli tuttuja, ja niistä löytyi yhteyksiä metsään ja luontoon.
  6. Puun monet ilmeet oli mukava, mutta rasia löytyi mielestämme liian helposti. Etsintätehtävä olisi ollut omiaan nuoremmille.

Omatoimisesti innostuimme ampumisesta, tietokilpailusta ja rakentelusta.

partioperhe_mokki_netti

Samoajat

  1. Hiilipuu oli idealtaan yksinkertainen, mutta laite ei ottanut aina kosketusta. Emme saaneet tehtyä tehtävää loppuun asti, sillä kiinnostus tehtävään loppui laitteen hitauden ja kosketuksen toimimattomuuden takia. Kokeilimme sitä vielä uudestaan aikuisten voimin, emmekä saaneet sitä silloinkaan toimimaan. Joko laite ei todellakaan toiminut tai sitten emme osanneet käyttää sitä. Ohjeet laitteelle olisi myös voinut olla paremmat.
  2. Löytöjä oli mukava ja yllättävä. Itse emme olisi uskoneet, että metsästä on joskus löytynyt yhtä sun toista. Järkytyimme kuinka jotkut voivat pitää metsää kaatopaikkana.
  3. Eksytään eli eksymissimulaattori oli kiva, mutta ehkä liian helposti läpäistävä. Hieman pidempänä tehtävä oli ollut haastavampi, mutta ihan yhtä mukava. Pienemmätkin lapset uskaltavat kokea sen.
  4. Luomulihaa kuului meidän mielestämme parhaimpiin. Oli mukava saada kokeilla ”aseella” ampumista. Tehtävä oli luultavasti muidenkin kävijöiden mielestä mukava, sillä paikalla oli usein ”ampujia”. Hirvien ja lintujen lisäksi oli hauskaa ampua kilpaa palloja.
  5. Puu kaatuu! oli lyhyt ja ideaton, sillä se oli luokkaa ”kiipeä, istahda ja tule alas”. Oli myös ihan jännittävää nähdä kuinka iso metsäkone on luonnossa. Sillä olihan se metsätyökone todellakin iso. Eipä niitä normaalisti näe kuin kuvissa, joten oli hyvä nähdä se myös livenä. Nuoremmille tämä tehtävä olisi todella mielenkiintoinen.
  6. Jokamies ja jokanainen oli tylsä, sillä siinä ei ollut mitään suurempaa ajatusta. Se olisi voinut olla samantyylinen, kuin työkalutietovisa tehtävän vieressä. Työkaluvisaan saimme pelikaveriksi joitakin vieraita alle 10v. lapsia. Heille visa jokamiehen oikeuksista olisi täydellinen vetonaula.
  7. Minustako metsätyöläinen? oli outo, mutta jollain tapaa myöskin hauska, jos sattui kurkkaamaan ”väärään” luukkuun. Metsätyöläisen ammatti ei ole nykynuoren mieleen, emmekä edes tiedä mitä ammatteja metsä tarjoaa. Siihen tämä antoi vastauksia.
  8. Metsätähtiä oli kiva, ja oli hauskaa päästä ilmaisemaan itseään ja heittäytymään mukavuusalueen ulkopuolelle.
  9. Kestävän käytön tasapaino oli hieman hankalaa, mutta kuitenkin kivaa. Se sopisi ryhmäytymistehtäväksikin, sillä oli kuunneltava kaveria, että saatiin pallot kohdilleen.

partioperhe_moto2_netti

Suosittelemme Pilke-keskusta ehdottomasti kaikille, joita metsä ja luonto kiinnostavat. Jos perheessä on partiolaisia, keskus on mukavaa ajanvietettä ja tietoa, jota et ennen tiennyt metsistä, on paljon. Kaikkia tehtäviä voimme suositella muille partiolaisille. Meidän lempitehtäviämme olivat Luomulihaa eli aseella ampuminen, Eksytään eli eksymissimulaattori, Metsätähtiä eli metsälaulukaraoke ja tietokilpailu työvälineistä. Määritelmien parissa olisi voinut viettää aikaa enemmänkin. Mukana olleet aikuiset pitivät eniten ampumisesta ja puiden runkojen tunnistamisesta, Puinen xylofoni ja kovuuden mukaan erilailla soivat puulaadut oli aikuisilla kovassa käytössä. 🙂 Kyllä täällä on tekemistä kaikille.

Kiitos mukavasta päivästä!!

Partiolaisten tehtävät löydät Tiedekeskus Pilkkeen sivuilta.


Loppuun voisimme esittäytyä. Olemme oululaisia Pohjan Veikkoja. Piia ja Pilvi ovat samoajaikäisiä ja pojat Arttu ja Julius tarpojaikäisiä. Lisäksi saimme mukaamme seikkailijaikäisen ystävämme Tiian Oulun Toimareista. Tiia teki seikkailijatehtäviä innokkaasti ja tykkäsi kovasti tietokilpailusta ja piirtämisestä. Mukana Piia, Pilvi, Arttu, Julius ja Tiia + Kaija ja Heli (mukana olleet aikuiset)