Aihearkisto: Uudet kohderyhmät

Uudet kohderyhmät kategoria sisältää aiheet
– monikulttuurisuus
– perhepartio
– erikielinen toiminta

Näin käynnistetään sisuryhmä: Virkkalan Tulentekijöiden vinkit

”Ensimmäinen kokous vähän jänskätti, mutta ihan turhaan. Meillä on ollut mukavaa yhdessä.” Virkkalan Tulentekijöissä startattiin vuoden alussa uusi sisuryhmä, Sudet.

Viime vuosina sisupartiolaiset ovat olleet paljon esillä ja Uudellamaallakin on aktiivisesti kannustettu uusien ryhmien perustamiseen.

”Puheen tasolla sisuryhmää oli mietitty jo pidempään, mutta nyt elokuussa tuli korviimme erään tytön toive päästä partioon. Hän oli seurannut vierestä, mitä kaikkea kivaa serkkupojat puuhasivat sudenpennuissa. Kun vielä tytön äiti (VTT:läinen vuosien takaa) lupautui ryhmän toiseksi vetäjäksi, oli päätös sisupartion aloittamisesta helppo tehdä. Ensimmäinen suunnittelupalaveri kolmen hengen voimin pidettiin marraskuun alkupuolella”, ryhmän toinen johtaja Marjatta ”Jatta” Luhtasela kertoo.

”Ryhmä on vielä pieni, mutta koko ajan haemme uusia väyliä kertoa sisuryhmästämme. Tavoitteena on tämän kevään aikana löytää vielä muutama uusi partiolainen ja vakiinnuttaa ryhmän toiminta.”

Sisuryhmän perustamiseen löytyy paljon yhteistyötahoja ja toiminnan myötä lippukuntaan löytävät aikuiset, jotka eivät muuten tulisi partioon. ”Olemme toivoneet, että jokaisella sisupartiolaisella on huoltaja tai tukihenkilö mukana kokouksissa ainakin aluksi.” Myös muihin lippukuntiin, joissa sisupartiota on aloitettu, on tullut avustajia ja vanhempia sisujen mukana.

Mitä kaikkea Sudet ovat ehtineet jo puuhailla? ”Olemme aloittaneet Palvelumerkin tekemisen Ympäristö-nuolesta. Kokoonnumme kololla joka toinen viikko ja kevään suunnitelmissa on retki kahtena kokousiltana sekä muun muassa siivoustalkoot jossakin sopivassa kohteessa Virkkalassa. Olemme tehneet Susien viiriä ja julisteen, johon merkitsemme säätilan ja kokousten välillä tehtyjä luontohavaintoja. Susien lempileikki tähän mennessä on ollut Huojuva torni -peli.”

Virkkalan Tulentekijöissä kannustetaan myös muita lippukuntia perustamaan sisuryhmiä.

”Me ainakin saimme useampia kannustavia sähköpostiviestejä heti, kun piirissä kuultiin suunnitelmistamme perustaa sisuryhmä. Partion nettisivuilta ja vuosituhannen alussa tehdystä Sisupartio-oppaasta löytyi esim. Palvelumerkki, joka meidän ryhmälle tuntui sopivalta ohjelman rungolta. Ja merkitkin on jo valmiiksi tilattu, kun niitä vielä nettikaupasta löytyi.”

”Parasta sisupartiossa ovat innokkaat sisupartiolaiset! Ensimmäinen kokous vähän jänskätti, mutta ihan turhaan. Meillä on ollut mukavaa yhdessä”, Jatta hehkuttaa.


Juttu on alun perin julkaistu Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla.

Partiota iltapäiväkerhona ja kansainvälisesti

Olarin Eräkotkat aloittaa Espoo International Schoolilla koulun vanhempainyhdistyksen ja rehtorin vinkkaamana yhden sudenpentulauman ja yhden seikkailijavartion kanssa. Pyyntö ja idea syntyi kesällä ja lyhyen selvittelyn jälkeen saimme sovituksi koulun kanssa englanninkielisten ryhmien perustamisesta koululle. Sudarit kokoontuvat iltapäivällä koulun jälkeen kolmesta neljään ja seikkailijat heti perään.

Koulu tarjosi meille tilat toiminnalle ja ryhmien tavaroille. Onnistuimme rekryämään ryhmiin aikuisia ja lippukunnan omia vaeltajia. Kellonaika on haastava, mutta sovittelemalla ja kalenterirumballa on saatu kokousajat miehitettyä riittävällä määrällä aikuisia.

Kansallisuuksien kirjo on kohtuullisen suuri, uskontoja tuntui olevan lähes kaikki valtauskonnot ja yhteinen kieli tulee olemaan englanti. Hankkeemme päävastuullinen OEK:ssa on pyörittänyt partiota Englannissa ja Sveitsissä. Ja mitä parasta, hän on lippukunnan entisiä laumanjohtajia eli OEK on tuttu. Toiminta alkaa 15.9.

Koko lippukuntamme muuntautuu tämän myötä kaksikieliseksi ja nimemme muuttuu Olarin Eräkotkat – Wild Eagles muotoon. Muutos on iso, sitä on turha vähätellä. Viestintä, materiaalit ja puhe muuttuu kahdelle kielelle. Suomi toki säilyy virallisena kielenä, mutta varustaudumme puhumaan ja toimimaan kahdella kielellä. Periaate tulee olemaan, että omaa kieltään saa aina puhua, mutta me suomenkieliset yritämme parhaamme mukaan puhua englantia. Uskon, että opimme toisiltamme tulevaisuudessa paljon.

Juttu ja kuvat: Timo Muttonen. Jos haluat kuulla lisää toiminnasta tai tulla siihen mukaan, niin ole yhteydessä: timo.muttonen(a)erakotkat.fi Lisää löydät myös OEK:n nettisivuilta ja facebookista.   

Perhepartiota kuukausittain Lempäälässä

Lempäälän Erä-Pirkkojen ja Kanavan Vartijoiden kuukausittainen perhepartio sai alkunsa, kun kevään 2013 toimintasuunnitelmaa tehtäessä pohdittiin, kuinka avata sitä mitä partiossa tehdään ei partiossa oleville. Samaan aikaan todettiin, että uusia aikuisia tarvittaisiin mukaan apukäsiksi niin leireille, retkille kuin kolo-iltoihin. Usein kynnys lähteä oman lapsen harrastukseen mukaan on kylmiltään  korkea. Tästä syntyi ajatus kuukausitapahtumista.

Vuonna 2013 Erpi ja Kava lanseerasi kuukausittaiset koko lippukunnan tapahtumat. Näitä suunniteltaessa huomattiin, että oikeastaan lähes joka kuukausi meillä oli jo tällainen. Tarvittiin siis vain muutamia uusia tapahtumia ja perinteisten jo kalenterissa olevien tapahtumien kohderyhmän laventamista.  Tapahtumia markkinoitiin hyvissä ajoin ja ryhmien toimintasuunnitelmiin merkittiin tapahtumat jo kauden alussa.

Kun vuosi saatiin päätökseen, nousi idea, voisiko tapahtumia markkinoida enemmänkin perhepartio-malilla? Markkinoitaisiin tapahtumiamme koko perheelle sopivaksi ja mukaan saisi ottaa myös kaverit tai vaikka isovanhemmat.

Perhepartiomalli on saanut hyvän vastaanoton lippukunnissa. Kuukausittainen tapahtuma keventää viikkotoimintaa, kun kerran kuussa pidetään isompi tapahtuma, joka suunnitellaan ja toteutetaan isommalla porukalla. Perhepartiomalli tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä erilaisia asioita, kuin mitä kolo-illoissa on aikaa tehdä muutaman aikuisen johtajan kanssa.

Myös palaute partiolaisten vanhemmilta ovat olleet rohkaisevia, kun on ollut aikaa jututtaa oman lapsen ryhmänjohtajaa tai tutustua muihin johtajiin. Usein kun tällainen aika on tiukilla arki-iltoina kololla. Partio on tullut monelle myös paljon tutummaksi ja on ollut helpompi lähteä mukaan retkille ja leireille.

Vuonna 2014 pidettiin seuraavanlaisia perhepartio-tapahtumia:

  • talvileiriviikonloppu
  • rusettiluistelua ystävänpäivän merkeissä
  • lautapeli-ilta
  • kaupunki-kisa
  • kauden päätösretki
  • suurjuhla
  • partion aloitustapahtuma
  • suunnistus-ilta
  • syysleiriviikonloppu
  • sauna- ja nuotioilta
  • Kavan perinteiset syysmaastomestaruuskisat
  • Itsenäisyyspäivän kirkko ja lupauksenanto-tilaisuus

Kuva lokakuun perhepartiotapaamisesta sauna-illasta Tervajärven leirikeskuksesta Lempäälästä, johon osallistui kaikenkaikkian noin 50 henkeä

Kirjoittajina Riina Aspila Erä-Pirkoista sekä Markus Perko ja Jarno Siltanen Kanavan Vartijoista. 

Lisää lippukunnista: http://www.lempaalapartio.info ja Facebookissa.

Partiota alle kouluikäisille

2-5 -vuotiaat lapset kokoontuvat puistoon ja matkaavat siitä metsään pienet partiohuivit kaulassaan. Mistä on kyse?

Kun Helsingin kaupunki vuonna 2014 aloitti tulospalkkiojärjestelmän varhaiskasvatusvirastossa, pyydettiin myös esimiehiä pohtimaan uudenlaisia tapoja kehittää varhaiskasvatusta. aikanaan partiossa työskennellyt päiväkotiyksikkö Alku-Käpylinnan esimies Olli Kamunen alkoi pohtia, miten voisi itse kehittää varhaiskasvatusta ja sai idean yhteistyöstä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa. Päiväkodinjohtajana ja partiolaisena ajatus partion ja varhaiskasvatustoiminnan yhdistämisestä tuntui Ollista luonnolliselta. Kerhoon palkattiin lastentarhanopettajaksi pitkän linjan partiolainen ja lastenhoitajaksi luontorakas henkilö.

Partiokerho aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäisenä kerhopäivänä paikalle saapui vain yksi lapsi, nyt lokakuun alussa kahdessa kerhossa on jo yhteensä kymmenen lasta ja lisää hakemuksia tulee säännöllisesti. Partiokerho on Helsingin kaupungin ulkoleikkitoiminnan kerho ja se on suunnattu 2–5 -vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille. Pienimmillä kerholaisilla on kaksi päivää viikossa ja vähän isommilla kerholaisilla on kerhoa kolmena päivänä viikossa.

Kerholaiset tapaavat alueen leikkipuistossa ja lähtevät kävelemään kohti metsässä sijaitsevaa kerhopaikkaa. Matkalla lauletaan ja ihmetellään kaikkea mahdollista. Syyskuun aikana kerhometsään on rakennettu maja, kerätty käpyjä oravalle, askarreltu metsän keskellä, seurattu ruskan hiipimistä ja ihmetelty kaupunkiluonnon eläimiä aina etanasta jänikseen. Paras hetki kerhossa on tietenkin eväiden syöminen – kaikkihan sen tietävät, että ruoka maistuu parhaimmalta ulkona. Lopuksi kerholaiset taapertavat takaisin leikkipuistoon ja laulavat loppulaulun.

Kerho-ohjelmaan on poimittu juttuja sudenpentujen ohjelmasta omien ideoiden tueksi. Partiomenetelmässä on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat jo sellaisenaan käytettävissä varhaiskasvatustoimintaan; toiminta luonnossa, tekemällä oppiminen, nousujohteisuus, aikuisen tuki, vartiojärjestelmä ja symboliikka ovat löytäneet paikkansa Partiokerhon toiminnassa. Kaikille lapsille on ommeltu partiohuivit, kerho alkaa aina tutulla lorulla ja loppuu piirissä laulettuun loppulauluun. Toiminta tapahtuu metsässä pienryhmissä leikkien, liikkuen, tutkien ja taiteellisia kokemuksia kokien. Jokainen lapsi osallistuu toimintaan omien taitojensa mukaan ja aikuisen tuella vaikeammatkin asiat onnistuvat.

Vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta niin pienistä ylisöpöistä partiohuiveista kuin uudesta varhaiskasvatusmuodostakin, joka sallii perheen jatkaa kotihoitoa ja samalla saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Kirjoittajana Katri Niemi, Partiokerhon lastentarhanopettaja ja partiolainen itsekin. Kuva Partiokerhon blogista.

Lisää Partiokerhosta löydät heidän blogistaan ja facebooksivulta.

K-22 toimintaa

”Jos mä haluaisin kutsua oman opiskelukaverini mukaan partioon, niin mihin mä sen oikeen pyytäisin?? Johtajiston kokoukset on lievästi kuiva aloitus uunituoreelle partiouralle. Lippukunnanjohtajana en vedä tällä hetkellä mitään ikäkausiryhmää, joten senkään kokouksiin tai retkelle ei voi pyytää mukaan. Lippukunnan kesäleiri on ehkä hiukan liian HC-juttu ja joulujuhla ehkä vähän outo. Meillä pitäis olla meidän ikäisten oma ryhmä, joka tekis porukalla jotain hauskaa matalan-kynnyksen-partiojuttua. Sinne olisi helppo kutsua mukaan katselemaan menoa, tutustumaan ihmisiin ja opettelemaan peruspartiotaitoja.”

Näistä ajatuksista sai alkunsa Yövilkka, 22-30-vuotiaiden oma ryhmä (lippukunnassa toimi jo ennen tätä sekä vaeltajatoiminta että yli 30-vuotiaiden oma ryhmä). Yövilkka, jonka nimi tulee siis pienestä metsäkasvista, aloitti toimintansa syksyllä 2013. Koska omassa lippukunnassa ei ollut kuin 4 tuohon ikäryhmään kuuluvaa, tehtiin yhteistyötä toisen lippukunnan saman ikäisten kanssa. Molemmista lippukunnista oli yksi vastuuaikuinen, jotka suunnittelivat yhdessä ohjelman ja valmistelivat kokoukset – muut saapuivat vain paikalle fiilistelemään. Kokouksia oli joka toinen viikko ja tekeminen keksittiin muiden ikäkausien ohjelmasta ja omasta päästä. Oli tikkupullan paistoa nuotiolla, pyörien syyshuoltoa, lautapeli-iltaa ja kolmen ruokalajin illallista trangialla. Ei mitään ihmeellistä ja suuria valmisteluja kaipaavaa, vaan ”ihan perussettiä”.

Ja meillä oli hauskaa! Miten ihanaa oli istua nihkeän yliopistopäivän jälkeen illalla nuotion äärellä ja tehdä mutakakkua nuotiolla. Kerran käytiin geokätköilemässä ja siitä jäi useammalle pidempiaikainen uusi harrastus. Keväällä uskaltauduttiin jopa yhden yön vaellukselle: ”NYT mä ymmärrän, miks jotkut harrastaa tätä vaeltamista ihan vapaaehtoisesti, tässähän on ihan eri fiilis kuin niiden 10 seikkailijan kanssa!”. Ei niin, että lapsissa mitään vikaa olisi, mutta olihan tässä oman ryhmän touhussa ihan eri meininki!

Mikä oli siis vuoden loppusaldo?

1) Yksi täysin uusi ei-koskaan-aiemmin-partiolainen jäsen lippukuntaan. Tuli sieltä yliopistokuvioista mukaan. Tänä syksynä tämä uusi jäsen aloitti akelana, joten jäsenyys ei liittynyt pelkkään partiohuvitteluun.

2) Huomattavasti aiempaa laajempaa kiinnostusta koko ainejärjestön piirissä: ”Ai sekin liitty sinne nyt vasta eikä oo koskaan harrastanut partiota?!”, ”Mut noi teidän jututhan kuulostaa tosi hauskoilta!”

3) Kaivettiin lippukunnan neljä nuorta aikuista melkoisen partiomotivaatiomontun pohjalta ylös. Oma ohjelma jaksoi innostaa, kun sinne sai vain tulla paikalle. Tietenkin yksi näistä neljästä oli se, joka ohjelman muille järjesti, mutta koska siihenkin oli kaveri naapurilippukunnasta ja ohjelma ei vaatinut suuria esivalmisteluja, sai omasta ohjelmasta enemmän kuin se vei.

Minä en ole koskaan ennen halunnut enkä kaivannut aikuisten omaa ohjelmaa, koska: ”partio vie muutenkin niin paljon aikaa, niin vietän mieluummin sen vähäisen vapaa-ajan jossain muualla ja lisäksi, eihän kellään meistä ole enää aikaa järjestää mitään ylimääräistä lisäohjelmaa”. Näin minä vankkumattomasti ajattelin vuosia. Kunnes ongelmaksi tuli partiosta kiinnostuneet kaverit, joita en pystynyt kutsumaan mukaan. Uusien jäsenten kiilto silmissä sai siis alkunsa Yövilkka, ei niinkään halusta tehdä porukalla jotain. Mutta hups, kuinkas kävikään!

Yövilkka kokoontuu tulevana syksynä noin joka 3. viikko ja nyt ohjelmaa on rakennettu enemmän valmiiden tapahtumien ympärille: piirin syyspt-kisat, yösuunnistuskisat, piirin syyskokous, seurakuntavaalit ja partiolaisten kauneimmat joululaulut. Mutta on mukana myös ”ihan vaan” purjehdusta, kolmea ruokalajia nuotiolla ja lautapelejä vaahtokarkkikaakaolla. Niin kauan, kun se on kivaa ja helppoa järjestää, se on sen arvoista!

Helkky luovuttamassa

Yövilkan jäsen Helky luovuttamassa verta.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.