Aihearkisto: Uudet kohderyhmät

Uudet kohderyhmät kategoria sisältää aiheet
– monikulttuurisuus
– perhepartio
– erikielinen toiminta

Partiota alle kouluikäisille

2-5 -vuotiaat lapset kokoontuvat puistoon ja matkaavat siitä metsään pienet partiohuivit kaulassaan. Mistä on kyse?

Kun Helsingin kaupunki vuonna 2014 aloitti tulospalkkiojärjestelmän varhaiskasvatusvirastossa, pyydettiin myös esimiehiä pohtimaan uudenlaisia tapoja kehittää varhaiskasvatusta. aikanaan partiossa työskennellyt päiväkotiyksikkö Alku-Käpylinnan esimies Olli Kamunen alkoi pohtia, miten voisi itse kehittää varhaiskasvatusta ja sai idean yhteistyöstä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa. Päiväkodinjohtajana ja partiolaisena ajatus partion ja varhaiskasvatustoiminnan yhdistämisestä tuntui Ollista luonnolliselta. Kerhoon palkattiin lastentarhanopettajaksi pitkän linjan partiolainen ja lastenhoitajaksi luontorakas henkilö.

Partiokerho aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäisenä kerhopäivänä paikalle saapui vain yksi lapsi, nyt lokakuun alussa kahdessa kerhossa on jo yhteensä kymmenen lasta ja lisää hakemuksia tulee säännöllisesti. Partiokerho on Helsingin kaupungin ulkoleikkitoiminnan kerho ja se on suunnattu 2–5 -vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille. Pienimmillä kerholaisilla on kaksi päivää viikossa ja vähän isommilla kerholaisilla on kerhoa kolmena päivänä viikossa.

Kerholaiset tapaavat alueen leikkipuistossa ja lähtevät kävelemään kohti metsässä sijaitsevaa kerhopaikkaa. Matkalla lauletaan ja ihmetellään kaikkea mahdollista. Syyskuun aikana kerhometsään on rakennettu maja, kerätty käpyjä oravalle, askarreltu metsän keskellä, seurattu ruskan hiipimistä ja ihmetelty kaupunkiluonnon eläimiä aina etanasta jänikseen. Paras hetki kerhossa on tietenkin eväiden syöminen – kaikkihan sen tietävät, että ruoka maistuu parhaimmalta ulkona. Lopuksi kerholaiset taapertavat takaisin leikkipuistoon ja laulavat loppulaulun.

Kerho-ohjelmaan on poimittu juttuja sudenpentujen ohjelmasta omien ideoiden tueksi. Partiomenetelmässä on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat jo sellaisenaan käytettävissä varhaiskasvatustoimintaan; toiminta luonnossa, tekemällä oppiminen, nousujohteisuus, aikuisen tuki, vartiojärjestelmä ja symboliikka ovat löytäneet paikkansa Partiokerhon toiminnassa. Kaikille lapsille on ommeltu partiohuivit, kerho alkaa aina tutulla lorulla ja loppuu piirissä laulettuun loppulauluun. Toiminta tapahtuu metsässä pienryhmissä leikkien, liikkuen, tutkien ja taiteellisia kokemuksia kokien. Jokainen lapsi osallistuu toimintaan omien taitojensa mukaan ja aikuisen tuella vaikeammatkin asiat onnistuvat.

Vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta niin pienistä ylisöpöistä partiohuiveista kuin uudesta varhaiskasvatusmuodostakin, joka sallii perheen jatkaa kotihoitoa ja samalla saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Kirjoittajana Katri Niemi, Partiokerhon lastentarhanopettaja ja partiolainen itsekin. Kuva Partiokerhon blogista.

Lisää Partiokerhosta löydät heidän blogistaan ja facebooksivulta.

K-22 toimintaa

”Jos mä haluaisin kutsua oman opiskelukaverini mukaan partioon, niin mihin mä sen oikeen pyytäisin?? Johtajiston kokoukset on lievästi kuiva aloitus uunituoreelle partiouralle. Lippukunnanjohtajana en vedä tällä hetkellä mitään ikäkausiryhmää, joten senkään kokouksiin tai retkelle ei voi pyytää mukaan. Lippukunnan kesäleiri on ehkä hiukan liian HC-juttu ja joulujuhla ehkä vähän outo. Meillä pitäis olla meidän ikäisten oma ryhmä, joka tekis porukalla jotain hauskaa matalan-kynnyksen-partiojuttua. Sinne olisi helppo kutsua mukaan katselemaan menoa, tutustumaan ihmisiin ja opettelemaan peruspartiotaitoja.”

Näistä ajatuksista sai alkunsa Yövilkka, 22-30-vuotiaiden oma ryhmä (lippukunnassa toimi jo ennen tätä sekä vaeltajatoiminta että yli 30-vuotiaiden oma ryhmä). Yövilkka, jonka nimi tulee siis pienestä metsäkasvista, aloitti toimintansa syksyllä 2013. Koska omassa lippukunnassa ei ollut kuin 4 tuohon ikäryhmään kuuluvaa, tehtiin yhteistyötä toisen lippukunnan saman ikäisten kanssa. Molemmista lippukunnista oli yksi vastuuaikuinen, jotka suunnittelivat yhdessä ohjelman ja valmistelivat kokoukset – muut saapuivat vain paikalle fiilistelemään. Kokouksia oli joka toinen viikko ja tekeminen keksittiin muiden ikäkausien ohjelmasta ja omasta päästä. Oli tikkupullan paistoa nuotiolla, pyörien syyshuoltoa, lautapeli-iltaa ja kolmen ruokalajin illallista trangialla. Ei mitään ihmeellistä ja suuria valmisteluja kaipaavaa, vaan ”ihan perussettiä”.

Ja meillä oli hauskaa! Miten ihanaa oli istua nihkeän yliopistopäivän jälkeen illalla nuotion äärellä ja tehdä mutakakkua nuotiolla. Kerran käytiin geokätköilemässä ja siitä jäi useammalle pidempiaikainen uusi harrastus. Keväällä uskaltauduttiin jopa yhden yön vaellukselle: ”NYT mä ymmärrän, miks jotkut harrastaa tätä vaeltamista ihan vapaaehtoisesti, tässähän on ihan eri fiilis kuin niiden 10 seikkailijan kanssa!”. Ei niin, että lapsissa mitään vikaa olisi, mutta olihan tässä oman ryhmän touhussa ihan eri meininki!

Mikä oli siis vuoden loppusaldo?

1) Yksi täysin uusi ei-koskaan-aiemmin-partiolainen jäsen lippukuntaan. Tuli sieltä yliopistokuvioista mukaan. Tänä syksynä tämä uusi jäsen aloitti akelana, joten jäsenyys ei liittynyt pelkkään partiohuvitteluun.

2) Huomattavasti aiempaa laajempaa kiinnostusta koko ainejärjestön piirissä: ”Ai sekin liitty sinne nyt vasta eikä oo koskaan harrastanut partiota?!”, ”Mut noi teidän jututhan kuulostaa tosi hauskoilta!”

3) Kaivettiin lippukunnan neljä nuorta aikuista melkoisen partiomotivaatiomontun pohjalta ylös. Oma ohjelma jaksoi innostaa, kun sinne sai vain tulla paikalle. Tietenkin yksi näistä neljästä oli se, joka ohjelman muille järjesti, mutta koska siihenkin oli kaveri naapurilippukunnasta ja ohjelma ei vaatinut suuria esivalmisteluja, sai omasta ohjelmasta enemmän kuin se vei.

Minä en ole koskaan ennen halunnut enkä kaivannut aikuisten omaa ohjelmaa, koska: ”partio vie muutenkin niin paljon aikaa, niin vietän mieluummin sen vähäisen vapaa-ajan jossain muualla ja lisäksi, eihän kellään meistä ole enää aikaa järjestää mitään ylimääräistä lisäohjelmaa”. Näin minä vankkumattomasti ajattelin vuosia. Kunnes ongelmaksi tuli partiosta kiinnostuneet kaverit, joita en pystynyt kutsumaan mukaan. Uusien jäsenten kiilto silmissä sai siis alkunsa Yövilkka, ei niinkään halusta tehdä porukalla jotain. Mutta hups, kuinkas kävikään!

Yövilkka kokoontuu tulevana syksynä noin joka 3. viikko ja nyt ohjelmaa on rakennettu enemmän valmiiden tapahtumien ympärille: piirin syyspt-kisat, yösuunnistuskisat, piirin syyskokous, seurakuntavaalit ja partiolaisten kauneimmat joululaulut. Mutta on mukana myös ”ihan vaan” purjehdusta, kolmea ruokalajia nuotiolla ja lautapelejä vaahtokarkkikaakaolla. Niin kauan, kun se on kivaa ja helppoa järjestää, se on sen arvoista!

Helkky luovuttamassa

Yövilkan jäsen Helky luovuttamassa verta.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.

Englanninkielinen seikkailijajoukkue Sea Lions aloitti Otavaeltajissa

Otanienemeläisessä Sea lions -seikkailijajoukkueessa aloitti viikkotoiminnan 8.1.2014. Ryhmässä on nyt 8 lasta, ja mukaan otetaan vielä sekä tyttöjä että poikia (10-12 v.). Sea lionsit antoivat seikkailijalupauksensa 9.2. Otavaeltajien talviretkellä. Ryhmällä on kuusi aikuista johtajaa, millä on pyritty takaamaan, että myös johtajilla on mahdollisuus joustaa partion ja muun elämän niin vaatiessa. Ryhmän johtajat ovat kotoisin Suomesta, Hollannista, USA:sta, Kiinasta ja Vietnamista. Osalla johtajista on omassa maassaan takana pitkä partiohistoria ja toisilla ei ole mitään aiempaa kokemusta partiosta.

Miten tämä tapahtui?

Ryhmän käyttökieli on englanti ja toiminnassa noudatetaan suomalaista seikkailijaohjelmaa. Ohjelman toteutuksessa käytetään hyväksi myös lasten ja johtajien omia kokemuksia, leikkejä, tarinoita ja toteutustapoja. Viikko- ja kausitoiminnan muodollinen suunnittelu on ollut koettu hyväksi tavaksi pitää yllä toiminnan laatua ja varmistua siitä, että viesti kulkee ryhmän sisällä sekä vanhempien suuntaan. On ollut tärkeää myös tehdä työtä sen eteen, että Sea Lions ryhmältä myös vaaditaan tekemään aivan samoja asioita lippukunnan sisällä kuin mitä tahansa lippukunnan toimintaryhmää. Toiminnan käynnistämisvaiheessa joukkueen johtajat panostivat merkittävästi aikaansa seikkailijaohjelman materiaalien kääntämiseen suomesta englanniksi partiotoiminnan sisältöjen viestimiseksi lapsille ja lasten vanhemmille.

Sekä lapset että johtajat ovat uusi jäseniä Otavaeltajissa. Englanninkielisen toiminnan aloittamisen lisäksi ryhmä on työstänyt rinnalla toista isoa asiaa, kotoutumista uuteen lippukuntaan ja lippukuntakulttuuriin. Kolmas iso asia sekä lapsille että aikuisille tulee kuluvana kevään olemaan kokonaan uuden kulttuurin ja taitojen, purjehduksen ja meripartiotaitojen oppiminen. Neljäs iso asia on tehdä uusista aikuisista partiolaisista partiolaisia, saada heidät toimimaan partiomaisella tavalla ja tekemään partiota omalla otteellaan.
Partion johtajakoulutus on koettu ryhmässä yhdeksi tärkeäksi painopistealueeksi suomalaisen partio-ohjelman läpiviemisen lisäksi. Ryhmällä on suunnitelmia, joskaan ei vielä aikaa ja jaksamista, oman englanninkielisen johtajakoulutuksen toteuttamiseksi.

Otavaeltajien Sea lions – seikkailijajoukkueesta on muodostunut kanava, jonka kautta niin monikulttuuriset lapset, aikuiset partiolaiset kuin EVP:tkin pääsevät mukaan Partioon. Ryhmä on onnistunut jopa toimimaan ovena suomalaiseen arkielämään kodin seinien ulkopuolella juuri maahan muuttaneelle. Ryhmä on tehnyt yhteistyötä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten vapaaehtoistyön tuen kanssa erityisesti aikuisten EVP:n ohjaamisessa mukaan toimintaan.

Otavaeltajat pyrkii toimimaan yhteistyössä muiden PäPan alueella toimivien monikielisten lippukuntien, kuten Helsingin Merilokkien kanssa. Uudet aikuiset johtajat osallistuivat esimerkiksi PäPassa ensimmäistä kertaa järjestetylle englanninkieliselle Tervetuloa Partioon / Tätä on Partio – kurssille. Kurssi pidettiin tilauskoulutuksena Helsingin Merilokeille. Ja koska Otavaeltajat on meripartiolippukunta, englanninkielinen meripartiokoulutus on tärkeää niin lapsille kuin johtajillekin.

Ryhmän seikkailijoilla ja heidän vanhemmillaan on myös ollut merkittävä osa, kun ryhmä on toteuttanut vuoden 2014 teemaa ”Ole valmis, ole kaveri!”. Ryhmään tulleiden lasten vanhemmat aivan sananmukaisesti laittoivat sähköpostinsa laulamaan kertoakseen tästä mahdollisuudesta myös muille vanhemmille. Samaan aikaan lapset ilmoittivat tuovansa kaverinsakin partioon! Ensimmäisen viikon aikana ryhmän koko kaksinkertaistui.

Lippukunnan johto tukee ryhmän toimintaa ja huolehtii siitä, että englanninkielinen toiminta on osa lippukunnan muuta toimintaa – esimerkiksi kaikki yleinen tiedottaminen sekä käytännön tilanteet hoidetaan sekä suomeksi että englanniksi. Näin varmistetaan, ettei kukaan jää ulkopuolelle – eivät lapset eivätkä johtajat. Kaikkein merkittävin oppi tästä kaikesta lienee se, että kaikki tieto kuuluu kaikille ja mukaan ottaminen on aktiivista mukaan kutsumista, kääntämistä ja tiedottamista, rohkaisua ja kysymistä. Tämä on partiomaista toimintaa parhaimmillaan. Tässä on kyse myös ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Sea Lions -seikkailijajoukkue on monen ihmisen yhteisen tekemisen tulos eikä tätä kaikkea olisi olemassa ilman kaikkia meitä. Kiitos!

Tuuli ”Oiva” Siiskonen, Otavaeltajat

Kuvassa Paul Knappers, Alexander, Sanna Ahola, Kaarlo, Fionn, Oscar, Suti, Tuuli Siiskonen ja Nguyen Anh Vu. Kuva on otettu Nuuksiossa Otavaeltajien talviretkellä Tuiskulla.

Englanninkieliset materiaalit kerätään Purkkiin tänne.

Kolmen K:n monikulttuurisuuskoulutus

PäPan Helmisemmassa monesti vaikeana pidetty monikulttuurisuus nostettiin pöydälle tarkoituksena löytää konkreettisia toimia kulttuurien monimuotoisuuden lisäämiseksi lippukunnissa sekä kaataa kuviteltuja raja-aitoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ja hei löytyi ja kaatui!

Hedelmällisen keskustelun päätelmäksi tuli, että monikulttuurisuuden lisääminen on itse asiassa äärimmäisen yksinkertaista. Pienetkin arkipäiväiset teot voivat kantaa pitkälle. Erityistä koulutusta ei tarvita, vaan asennerohkaisua ja tervettä uteliaisuutta. Kulttuurieroja helposti suurennellaan kun kyse on “monikulttuurisuudesta” tai “maahanmuuttajista”. Niin kuin yksi työpajan osallistuja sanoi: “Suomalaisilla teinitytöillä voi olla vaikeemmat dieetit kuin maahanmuuttajilla”.

Kiteytettäköön pajan keskustelun tuotos kolmeksi K:ksi:
Kohtaa-Kutsu-Kysy.

Kohtaa. Kohtaat ihmisiä päivittäin niin partiossa kuin sen ulkopuolellakin. Ole siis yksinkertaisesti läsnä avoimin mielin siellä missä tapahtuu. Lasten ja nuorten kaveripiirit ovat jo monesti monikulttuurisia. Mitä enemmän meillä on mukana myös eri taustaisia aikuisia, sitä helpompi lastenkin on lähteä mukaan. Kartoita lähialueesi mielenkiintoisia tapahtumia tai järjestä omia avoimia tapahtumia. Lähdetkö vaikka Moni-Heli ry:n ystävänpäiväjuhliin 14.2. tai 1.3 järjestettäviin Colorful Espoon synttärijuhliin Olariin?

Kutsu. Pyydä kohtaamiasi mielenkiintoisia tyyppejä mukaan partioon. Kutsun saaneen kynnys osallistua madaltuu. Harrastusten kautta ihmisille syntyy helposti yhteisiä kokemuksia ja keskustelunaiheita. Pyydä uusi tuttavuus mukaan vaikka partioviikon tapahtumiin tai kesäleirille. Jos suomi ei vielä suju, voit myös ehdottaa englanninkielistä Tervetuloa partioon -kurssia.

Kysy. Ihmisiähän me kaikki olemme. Kulttuurieroista selviää avoimin mielin ja rohkeasti kysymällä. Olettamalla asioita usein vain vahvistetaan stereotypioita, joten älä epäröi myöntää uudelle tuttavuudelle jos et tiedä hänen tapaansa toimia. Jos retken nukkumisjärjestelyt mietityttävät, voi vanhemmilta kysyä: “meillä on totuttu tekemään näin. Onko tämä tapa teille ok, vai mitä ehdottaisitte?” Valmiista monikulttuurisuusmateriaaleista voi olla apua ja piirin puoleen voi aina myös kääntyä kinkkisissä tilanteissa.

Monikulttuurisuus ei ole kieli- tai uskontokysymys. Se on asennekysymys. Heitetään siis ennakkoluulot ja arkuus romukoppaan ja ryhdytään sanoista tekoihin.

Tässä sinulle esimerkkejä lippukuntien ja osallistujien tekemistä lupauksista:

• Susiveikot aikovat pyytää venäläistaustaisia nuoria ja lapsia mukaan toimintaansa ja kesäleirille. Suomalais-venäläisessä koulussa nuoret ovatkin jo kavereita
• Käpytytöt käyvät vierailulla Pasilan Islam-keskuksessa kertomassa partioharrastuksesta ja kutsuvat mukaan tutustumaan.
• Kulosaaren Meripartio ja Toimen pojat perustavat englanninkielisen lauman
• Huipunvaltaajat järjestävät johtajistolle kolmen kohdan koulutuksen, jossa kiteytyy eri taustaisten mukaan ottaminen.
• Anna Cajanus lupasi lähteä mukaan perustamaan Leppävaaraan monikulttuurista partiolippukuntaa. Kavereita hän onkin jo löytänyt mukaan Colourful Espoon tapahtumista.

Mihin tekoihin sinä sitoudut? Me rekrytoidaan jäsenhankintaryhmään eri taustaisia aikuisia mukaan!

Helkku ja Viivi, PäPa:n jäsenhankintaryhmä

PS. Lisäapua aiheeseen löydät Purkista.

Kajaanin Eränkävijät ja Lohjan Nummitytöt palkittiin monikulttuurisuuden edistämisestä

Rajojen ylittäjä -palkinnon saaneet kuvaaja Tea Hurme

Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry myönsi 24.4. järjestetyssä Helvi Sipilä -seminaarissa Rajojen ylittäjä -tunnustukset kahdelle lippukunnalle, jotka ovat omalla toiminnallaan edistäneet partion avoimuutta ja monikulttuurisuutta. Tunnustukset saivat Kajaanin Eräkävijät ja Lohjan Nummitytöt.

Kajaanin Eränkävijät on ollut aktiivinen toimija Järvi-Suomen Partiolaisten Karjalan tasavallan kanssa toteutettavassa yhteistyössä: lippukunta on ollut muun muassa käynnistämässä partiotoimintaa Kostamuksen kaupunkiin. Lippukunnan toimintaa pidetäänkin ennakkoluulottomana pioneerityönä partiokentällä.
Kostamuksen lisäksi Kajaanin Eränkävijät on markkinoinut ja järjestänyt pitkäjänteisesti partio- ja pienryhmätoimintaa kajaanilaisille maahanmuuttajille. Erityisesti toiminta on tavoittanut venäläistaustaisia maahanmuuttajia. Myös lippukunnan luottamushenkilöinä toimii maahanmuuttajataustaisia. Yksi heistä on maahanmuuttajayhdistyksen kautta partiopolulle lähtenyt Svetlana Kauhanen.
”Monilla on käsitys, että partio on vain suomalaisille, mutta se on myös maahanmuuttajille. Partioon on myös huomattavasti helpompi päästä mukaan kuin muihin harrastuksiin, sillä ilmapiiriin kuluu toisten kunnioittaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen. Lisäksi partiossa pääsee tutustumaan muihin nuoriin”, 22 vuotta sitten Suomeen Venäjältä muuttanut Kauhanen totesi.

Kajaanin Eränkävijöissä on venäläistaustaisten maahanmuuttajien lisäksi myös afgaani-, irakilais- ja somalialaistaustaisia partiolaisia. Lippukunnalla on paljon toimintaa myös turvapaikanhakijoiden kanssa. Kajaanin Eränkävijät oli hiljattain retkellä Petroskoissa ja kostamuslaiset partiolaiset ovat tulossa parin viikon päästä vierailulle Kajaaniin. Syksyllä Kajaanin Eränkävijät suuntaa puolestaan leirille Permiin.

Kesäleirejä ja rasisminvastaisuutta

Toinen Rajojen ylittäjä -lippukunta, Lohjan Nummitytöt, on ollut esimerkillisen toimelias Uudenmaan Partiopiirin Scoutti-hankkeissa. Hankkeet edistävät maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia partiotoimintaan. Lohjan Nummitytöt on muun muassa tehnyt partiota tunnetuksi järjestämällä partiotapaamisia monitoimikeskuksen tiloissa, kutsunut maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria kesäleirilleen sekä osallistunut aktiivisesti rasisminvastaisen viikon toimintaan. Lisäksi Lohjan Nummitytöt vahvistavat partion avoimuutta järjestämällä lippukunnan jäsenistölle monikulttuurisuutta tukevaa koulutusta.

”Maahanmuuttajien mukaan saaminen lippukunnan jäseniksi on kuitenkin osoittautunut hankalaksi, vaikka olemme tehneet paljon töitä ja osallistujat ovat vaikuttaneet tykkäävän järjestämästämme toiminnasta. Monikulttuurisuustyössä on paljon potentiaalia, mutta myös haasteita”, lippukunnanjohtaja Jonna Korhonen muistuttaa.

Rajojen ylittäjä -tunnustusten saajat valittiin osana maaliskuussa 2013 vietettyä rasisminvastaista toimintaviikkoa. Partiolaiset saivat ehdottaa perusteluineen sopivaa lippukuntaa tunnustuksen saajaksi. Saatujen esitysten pohjalta Rajojen ylittäjä -tunnustus päätettiin lopulta myöntää kahdelle partiolippukunnalle.

Palkittavien lippukuntien toiminta on osoitus siitä, miten monipuolisesti partion avoimuutta voidaan edistää. Monikulttuurisuutta edistävä toiminta tarkoittaa esimerkiksi maahanmuuttajille suunnattua matalan kynnyksen toiminnan tarjoamista, aktiivista osallistumista rasismin vastaisen viikon toimintaan tai kielten ja uskontojen moninaisuuden huomioimista lippukunnan viikkotoiminnassa.

Järjestömaailmasta kotikolo maahanmuuttajille

Rajojen ylittäjä -tunnustustenjako oli osa Suljetut järjestöt – onko maahanmuuttajille tilaa järjestöissä? -teemaista Helvi Sipilä -seminaaria, jonka tavoitteena oli kiinnittää huomiota suomalaisen järjestömaailman avoimuuteen ja saavuttavuuteen maahanmuuttajien keskuudessa. Maahanmuuttajien osallistamisen haasteista suomalaisessa järjestökentässä olivat keskustelemassa muun muassa lakimies, kirjailija Hussein Muhammed ja Nuorisotutkimusverkoston tutkija Antti Kivijärvi.

Tilaisuudessa aprikoitiin miksi maahanmuuttajat eivät lähde runsaslukuisemmin mukaan järjestötoimintaan, miten järjestötoiminta vaikuttaa maahanmuuttajien sopeutumiseen ja miten tilannetta voitaisiin parantaa. Esimerkiksi nuorissa, erityisesti maahanmuuttajataustaisissa, on paljon potentiaalia, mutta maahanmuuttajilla voi silti olla vaikea päästä mukaan työelämään. Partio voisikin tarjota maahanmuuttajille myös ammatillisen väylän, sillä partio tarjoaa runsaasti toimintaa, joka olisi suoraan luettavissa korkeakoulutason opintopisteinä.
Myös halu yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen kasvaa erityisesti maahanmuuttajataustaisten keskuudessa.

”Esimerkiksi partiolaiset, SPR ja Rikosuhripäivystys vahvistavat ajatusta siitä, että osallisuus ja demokraattinen järjestelmä kuuluvat kaikille ja kaikki tarvitsevat niitä”, Tarja Mankkinen sisäministeriöstä totesi.