Aihearkisto: Uudet jäsenet

Uudet jäsenet kategoriassa aiheista
– aikuisten rekrytointi
– lasten rekrytointi
– nuorten rekrytointi
– uusien mukaan ottaminen

Parempi Lippukunta – verkkokoulutukset

Parempi lippukunta –verkkokoulutukset ovat lyhyitä yhden illan koulutuksia. Ne on suunnattu erityisesti lippukunnanjohtajalle, ohjelmajohtajalle ja pestijohtajalle, mutta kaikki muutkin aiheista kiinnostuneet lippukunnan johtajat ovat lämpimästi tervetulleita! Osallistua voi mukavasti kotisohvalta käsin, sillä koulutukset pidetään verkossa. Koulutukset myös tallenetaan, joten ne on katsottavissa myöhemminkin netistä.

Syksyllä 2017 paneudumme erityisesti avoimuuteen ja yhdessä toimimiseen, sekä mukaan tulemisen kynnyksen madaltamiseen. Nämä teemat ovat erityisen tärkeitä, koska haluamme partion olevan paikka, johon on mukava tulla mukaan taustasta riippumatta. Tässä tavoitteessa onnistuaksemme täytyy kuitenkin jokaisen meistä hieman skarpata oman lippukunnan toimintatapojen kanssa. Tsekkaa teemat alta, huikkaa johtajakaverit mukaan ja virittäydy langoille:

Lähetyslinkin löydät ennen tapahtuman alkua Parempi lippukunta -facesivulta.

Ke 6.9. klo 18-19.30 Kuinka kertoa partiosta ymmärrettävästi?

Leealaura Leskelä, Selkokeskus

Kolo, akela, sudenpentu ja kuksa, partiossa vilisee paljon erityissanoja. Kuinka viestiä partiosta selkeästi ja ymmärrettävästi heille, joille partio ei ole tuttu lapsuudesta tai jotka vasta opettelevat suomen kieltä? Verkkokoulutuksessa käymme läpi minkälainen on selkeäkielinen retkikirje ja kuinka pitää oma puheensa mahdollisimman ymmärrettävänä kun kertoo partiosta vaikkapa esittelytapahtumassa.

To 21.9. klo 18-19 Miten otan ryhmään mukaan sisupartiolaisen tai muuten tukea tarvitsevan lapsen?

Katri Vappula

Mistä lähteä liikkeelle, kun lippukuntaan on tulossa erityistä tukea tarvitseva lapsi? Miten hyödyntää lapsen vanhempien osaamista, kuinka soveltaa partio-ohjelmaa ja mistä saat tukea? Verkkokoulutuksesta saat käytännön vinkkejä toimintaan, sisulapsen vanhemman näkökulman partioon ja samalla esittelemme uutta sisujohtajaopasta.

Ke 11.10. klo 18-19 Miten teemme lippukunnasta paikan, jossa jokainen saa olla oma itsensä?

Robert Sundman

”Kaikkihan ovat käyneet huussissa. Kyllähän sitä nyt yhteen rinkkaan on aina varaa. No pojat nyt on poikia.” Normit ovat ajan myötä muodostuneita oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat tai minkälaisia heidän tulisi olla. Emme usein näe tai tunnista ympärillemme muodostuneita normeja, mutta ne vaikuttavat meihin päivittäin ohjaten ajatteluamme, sanomisiamme ja tekemiämme valintoja. Verkkokoulutuksessa perehdytään normeihin ja siihen, miten lippukunnasta voi tehdä paikan, jossa jokainen saa olla oma itsensä.

Poimi tästä valmis ohjelma partiopamaukseen

Uusmaalainen Porvoon Metsänkävijät elvytettiin aika yksinkertaisella reseptillä:

”Mielenkiinnon herättämiseksi kirjoitimme lehtijutun, uutisoimme somessa ja järjestimme kaikille avoimen partiotapahtuman partion esittelemiseksi viime keväänä. Tapahtuma keräsi ihan valtavasti kiinnostusta. Sen jälkeen innostusta vahvistettiin avoimella retkellä, jotta saimme kokoon lisää aikuisia toimintaa käynnistämään. Muutamassa kuukaudessa ja muutamilla tapahtumilla saimme nimilistalle runsaasti kiinnostuneita eli kunhan käärii hihat ja tarttuu toimeen, niin partioon löytyy uusia käsipareja. Rekrytointia helpotti se, että meillä oli selkeästi listattuna tehtävät lippukunnanjohtajasta hallitukseen ja rahastonhoitajasta ryhmänvetäjiin, joihin tarvittiin tekijät, jotta lapsille ja nuorille on syksyllä tarjolla partiota. Uudet aikuiset tuovat olemassaoleviinkiin lippukuntiin lisää virtaa, joten toivottavasti tämä kannustaa kaikkia muitakin rekrytoimaan näkyvästi”, Uudenmaan Partiopiirin alueministeri Mari Sundell kertoo.

Lippukunnan rekrytointitapahtumia varten kehittyi myös valmis ohjelma partiopamaukseen. Saa käyttää!

Onnea Porvoon Metsänkävijöille toiminnan uudelleen starttaamisesta!


Partiopamausmateriaalin on tehnyt ja kuvan ottanut Mari Sundell, Uudenmaan Partiopiiristä. Kiitokset sinne!

Perehdytysretki lippukunnan uusille aikuisille

Pj-teltta, PJ/PK, ROK-kurssi, jamboree, ET-kurssi, SP, piiri ja KO-GI. Kuulostaa hämärälle, kuin salakielelle. Pyydetään vetämään sudareita yhdessä jonkun akelan kanssa. Ohjelmassa on nigerin pystytystä. Apua! Onko olemassa suomi-partio-sanakirjaa?

Tältä ehkä tuntuu, jos on tullut aikuisena partioon. Partiossa kasvaneet, nuorena aloittaneet johtajat tietävät mitä toiminnalla tavoitellaan tai miksi maksetaan leiristä, jolla itse työskentelee vapaaehtoisena. Jos ei ole lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia partiosta, voi toiminta tuntua oudolle ja työläälle. Kuinka voi pystyttää puolijoukkueteltan sudenpentujen kanssa, jos ei tiedä mikä on pj-teltta, saati kuinka se pystytetään?

Kun lippukuntaamme tuli uusia aikuisia, päätin järjestää yhteisen kämppäviikonlopun, jossa tutustumme toisiimme ja voimme yhdessä käydä läpi uusien aikuisten epävarmuuksia. Kysyin etukäteen, mitä aikuiset halusivat oppia. Päätiimme opetella ihan peruserätaitoja ja kertoa mitä kaikkea partiossa voi tehdä ja millaisia tapahtumia on tarjolla aikuisille. Esittelin muun muassa aikuisille erityisen hyvin sopivia tapahtumia, kuten Johtajatulet tai K-22 Erätaito 1 kurssi, jossa voi aikuisemmassa seurassa opetella erätaitoja. Kerroin myös partion kansainvälisyydestä sekä keskusjärjestön ja piirin toiminnasta.

Aikuiset ottivat hyvin vastaan perehdytyksen, vaikka opetus tuli meiltä samoajaikäisiltä. Näin sen kuuluukin olla, että aikuiset uskaltavat ottaa mallia nuoremmista ja pitää myös nuoria kokeneita jäseniä samanarvoisina.

Kun uusi aikuinen on houkuteltu mukaan toimintaan, on oleellista aloittaa perehdytys ihan ”partioalkeista”. Uusille johtajille pitää kertoa, mikä on partion idea, mihin me pyrimme ja muistaa opettaa myös niitä käytännön asioita. Mikäli perehdytys ei onnistu heti alussa, voivat ensimmäiset vuodet olla hankalia ja on riski, että homma lopahtaa. Partion pitäisi olla mielekästä myös johtajalle.


Teksti: Alisa Takanen, Sievin Samoojat, ja Suomen Partiolaisten TET-harjoittelija keväällä 2017

Olipa kerran kaksi lippukuntaa

Lippukunnassa aloittaa vuosittain 20 sudaria. 10:stä aloittaneesta ehkä 1 on mukana vielä vaeltajanakin, joten tässä lippukunnassa on runsaan 10 vuoden kuluttua vaeltajalla myös samanikäinen kaveri. Muutaman vuoden ikähaitarilla vaeltajia on lippukunnassa ryhmän verran. Muualle muuttaneetkin haluavat käydä kotipaikkakuntansa partiossa, koska siellä tapaa kavereita, joiden kanssa kiva tehdä.

Lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudenpentuja. 8 vuoden kuluttua lippukunta ihmettelee miksei sillä ole samoajaikäisiä johtamaan tarpojaryhmää ja 10 vuoden kuluttua miksei lpk:ssa ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa tai vetämässä sudenpentuja ja seikkailijoita. Ja kas, koska johtajapula, lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudareita. Noidankehä alkaa alusta…


Näistä esimerkeistä suurkiitos kuuluu Mari Sundellille, joka johtaa aluetoiminnanalaa Uudenmaan Partiopiirissä

“Kasvu on kirosana. Nyt pitää laittaa laatu kuntoon!”

Partiotoiminnan laatu ja jäsenmäärä ovat saman asian kaksi erottamatonta puolta. Ilman määrää, eli uudistuvaa ja runsasta johtajistoa, on vaikea tuottaa laadukasta ja monipuolista partiota. Jos ikäkausiryhmillä ei ole riittävästi johtajia eikä ryhmissä jäseniä, laatu kärsii ja joudutaan supistamaan toimintaa. Ilman laadukkuutta (hyvin johdettu lippukunta, jossa kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa partio-ohjelmaa) partiosta erotaan: lpk alkaa kutistua. Kasvutoimenpiteitä pitää tehdä jatkuvasti ja ennakoiden, jotta lippukunnassa on huomennakin riittävästi johtajia toimintaa pyörittämässä. Laadukkaaseen toimintaan halutaan mukaan ja mukana pysytään ja siten jäsenmäärän kasvu on väistämätöntä.

“Eihän se ketään haittaa, että me ei perusteta uutta ryhmää tänä syksynä.”

Haittaapas! Jos lippukunta ei vuoden aikana ota uusia lapsia mukaan toimintaan, kokonainen ikäluokka jää alueella vaille mahdollisuutta partion aloittamiseen. Kahdeksan vuoden kuluttua sama lippukunta tuskailee, mistä löytää tarpojille samoajaikäisiä vartionjohtajia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua mietitään miksei lippukunnassa ole vaeltajaikäisiä lippukunnanjohtajaksi tai myöhemmin akeloiksi. Joka ikäkaudessa osa lopettaa partion. Kymmenestä sudarista ehkä yksi on aktiivisesti partiossa vielä vaeltajanakin. Tarvitaan siis noin 20 aloittavaa sudaria, jotta heillä vaeltajana olisi samanikäinen kaveri lippukunnassa. Lippukunnan elinvoimaisuus tulevaisuudessa on turvattu vain, kun riittävän kokoiset ikäluokat ovat kasvamassa huomisen johtajistoksi. Jokainen aloittava ryhmä voi sisältää tulevan lippukunnanjohtajan.

Uusien ryhmien perustamattomuus on ongelmien siirtämistä tuleville polville sen sijaan, että etsimme ratkaisuja ja ylittämme esteet, joiden vuoksi uusia ryhmiä ei saada käynnistettyä. Lippukunnan jäsenmäärän säilyttäminen ennallaan edellyttää peukalosääntönä vuosittain yhtä monen ryhmän perustamista kuin ikäkausiryhmiä poistuu ja yhtä monen uuden jäsenen rekrytoimista kuin jäseniä lopettaa. Lippukunnan kasvu edellyttää tämän poistuman korvaamisen lisäksi jotakin enemmän — uusia ikäkausiryhmiä, uusia aikuisia, uusia toimitiloja, uusia toimintamuotoja — ja siksi markkinointia ja rekrytointia on tehtävä jatkuvasti.

“Ei me voida kirjoittaa juttua lehteen, koska sitten tulee taas lisää lapsia ja me ei voida ottaa uusia, kun meillä ei ole aikuisia vetämään ryhmiä.”

Kun lippukunta näkyy positiivisena ja aktiivisena paikkakunnalla, on partio houkutteleva harrastusvaihtoehto: kiinnostava paikka tehdä vapaaehtoistyötä ja iloinen yhteisö, johon olisi kiva kuulua. Innostava viestintä ja ulospäin näkyvä avoimuus saa niin aikuiset kuin lapsetkin haluamaan partioon ja siten kynnys tulla mukaan on matalampi kuin niissä lippukunnissa, joissa toiminta on näkymätöntä ja vain omille jäsenille suuntautunutta, ikäänkuin piilossa tapahtuvaa.

Aikuisetkaan eivät löydä partiota, jos lippukunta ei näy. Jos toiminta vaikuttaa nuutuneelta ja puheissa korostuu “johtajapula” ja väsymys, on inhimillistä miettiä kahteen kertaan uskaltaako lähteä mukaan. Ulkoisen viestin tulee olla lämpimästi tervetuloa toivottava, innostava ja selkeä. Esimerkiksi tapahtumasta kertovaan lehtijuttuun kannattaa kirjoittaa aina myös, että tarvitsemme uusia aikuisia ja kuinka partioon voi tulla mukaan. Aikuisia kyllä löytyy ryhmien vetäjäksi, jos on lapsiakin. Eivät ne lapset yksikseen asu.

“Lähetin sähköpostia sinne lippukuntaan viime vuonna, mutta kukaan ei vastannut.”

On sydäntä särkevää kuulla ihan liian usein kuinka aikuinen on ottanut yhteyttä lippukuntaan, mutta syystä tai toisesta ei ole päässyt toimintaan mukaan. Samaan aikaan lapsia ja nuoria on jonossa haluamassa partioon, mutta eivät ole päässeet, koska “aikuisia ei ole”. Partio ei ole avointa kaikille, jos emme osaa ottaa kaikkia halukkaita mukaan. Partio ei ole vaikuttavaa, jos vain marginaalinen osa kuuluu partioon. Uudellamaalla partioprosentti on 4,2. Se tarkoittaa, että sadasta lapsesta ja nuoresta 96 ei kuulu partioon. Partio on monilla alueilla vain harvojen ja valittujen herkkua.

“Mä käyn vain satunnaisesti retkillä, niin mun ei tarvi maksaa jäsenmaksua.”

Jäsenmäärään lasketaan mukaan partiolaiset. Jäsenmaksu on lisenssimaksu sille, että voi sanoa olevansa partiolainen ja siksi jäsenmäärään huomioidaan vain jäsenmaksun maksaneet. Jäsenmaksuvaroilla kehitetään lippukuntiin päivittyvää ja korkeatasoista, kasvattavaa partio-ohjelmaa, tuotetaan vetäjille materiaaleja, laaditaan partion ulkopuolellakin arvostettuja koulutuksia ja lippukuntien toimintaa tukevia ohjelmatapahtumia, huolehditaan partion asujen, logojen yms. ajanmukaisuudesta ja edunvalvonnasta, eli esimerkiksi retkeilypaikkojen saatavuudesta, markkinoidaan partiota valtakunnallisesti ja piiritasoisesti sekä tuotetaan lippukunnille markkinointimateriaaleja ja kampanjoita eskarikamppiksista aikuisrekrysetteihin sekä autetaan ja palvellaan lippukuntia ja yksittäisiä partiolaisia suurella sydämellä esimerkiksi piiritoimiston ja aluetyön toimesta. Piiriltä saa tukea kun vaikkapa kolo on menossa alta, tai lippukunnassa tapahtuu muita ikäviä asioita.

Jos laitat huivin kaulaasi, olet partiolainen, ja silloin sinun kuuluu maksaa partion jäsenmaksu. Partiolaisuus ei ole vain mielentila. Jäsenmaksusta voi saada vapautuksen taloudellisin ja sosiaalisin perustein lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen piirin toiminnanjohtaja Tea Hurmeelle sähköpostilla.

“Mutkun meillä ei ole yhtään aikuisia. Ei tosin olla kysyttykään vanhaa jengiä mukaan.”

Aikuisia on, kun vain katsoo ympärilleen. Uudellamaalla jäsenmaksun maksaneiden aikuisten määrä on yhtä suuri kuin sudenpentujen (tai seikkailijoiden, tarpojien), joten kärjistettynä jokaiselle sudarille riittää olemassa olevistakin partioaikuisista henkilökohtainen akela. Saati kun muistamme lpk:ien vanhat jengit, joille partio on edelleen tärkeää. Keitä voisimme rekrytoida? Kuka lähtee ensi syksynä vetämään ryhmää kolmen parhaan kaverin kanssa kimpassa, jolloin vastuukertoja on vain yksi per kuukausi? Mennään ja laitetaan lippukunnat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme!

Kaikki ympärilläsi olevat ihmiset ovat hyviä rekrykohteita. Älä oleta muiden puolesta, vaan kysy laajasti, ole avoin mahdollisuuksille ja erilaisille tavoille. Rekrytointi edellyttää viestintää, näkymistä, kohtaamista ja keskustelua, mutta maksaa itsensä nopeasti takaisin.

“Emme halua vaarantaa laatua rekrytoimalla uusia ei-vielä-partiolaisaikuisia.”

Oman ryhmän toimintaa pidetään yleensä parhaana, mutta harva on oikeasti miettinyt mitkä ovat laadukkaan toiminnan kriteerit. Laatu ei riipu aiemmasta partiokokemuksesta. Aikuisen huolellinen perehdyttäminen, lippukunnan yhteisöön mukaanottaminen ja pestinmukainen koulutus tasaavat kokemuseroja, luovat laadukkuutta ja myös parantavat aikuisen pysyvyyttä lippukunnassa. Mitä enemmän laatu kehittyy, sitä vähemmän partiota lopetetaan. Ryhmistä eroamiset, toiminnasta poisjäämiset ja siten jäsenmäärän lasku ovat selkeä oire laatuongelmista.

Laadun mittaaminen on vaikeampaa kuin määrän. Laadullistakin arviointia kannattaa silti tehdä: Miten hyvin lippukunnassa johdetaan yhdistystä, johtajistoa ja ikäkausiryhmien lapsia ja nuoria? Miten eri ryhmät toimivat? Ovatko kaikki ikäkaudet edustettuna? Miten hyvin kasvatustavoitteet, partiomenetelmä ja partio-ohjelma toteutuvat ryhmien toiminnassa? Miten huolehditaan johtajien jaksamisesta ja kiitetään? Onko rekrytointi, uusien ryhmien ja toimintamuotojen käynnistäminen suunnitelmallista? Kerätäänkö palautetta ja ideoidaanko uutta? Miten hyvin tieto tavoittaa lippukunnan jäsenet, sidosryhmät ja esim. lasten vanhemmat erilaisissa tilanteissa? Millainen on koko lippukunnan yhteishenki?

“Me olemme sopivan pieni lippukunta nykyisellään. Emme halua kasvaa.”

Kasvava lippukunta on onnellinen lippukunta. Kun lippukuntaan tulee mukaan uusia ihmisiä, niin samalla lippukunta saa uusia resursseja, uusia osaamisia, uusia ideoita ja uutta virtaa. Kasvua ja muutosta ei pidä pelätä vaan sitä pitää tavoitella.


Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Partiopiirin aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen Mari Sundell, ja se on ilmestynyt alun perin täällä.