Aihearkisto: Aikuiset ja vapaaehtoiset

Aikuiset ja vapaaehtoiset kategoria sisältää mm. aiheet:
– pestaaminen
– mentorointi
– lasten vanhemmat

Perehdytysretki lippukunnan uusille aikuisille

Pj-teltta, PJ/PK, ROK-kurssi, jamboree, ET-kurssi, SP, piiri ja KO-GI. Kuulostaa hämärälle, kuin salakielelle. Pyydetään vetämään sudareita yhdessä jonkun akelan kanssa. Ohjelmassa on nigerin pystytystä. Apua! Onko olemassa suomi-partio-sanakirjaa?

Tältä ehkä tuntuu, jos on tullut aikuisena partioon. Partiossa kasvaneet, nuorena aloittaneet johtajat tietävät mitä toiminnalla tavoitellaan tai miksi maksetaan leiristä, jolla itse työskentelee vapaaehtoisena. Jos ei ole lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia partiosta, voi toiminta tuntua oudolle ja työläälle. Kuinka voi pystyttää puolijoukkueteltan sudenpentujen kanssa, jos ei tiedä mikä on pj-teltta, saati kuinka se pystytetään?

Kun lippukuntaamme tuli uusia aikuisia, päätin järjestää yhteisen kämppäviikonlopun, jossa tutustumme toisiimme ja voimme yhdessä käydä läpi uusien aikuisten epävarmuuksia. Kysyin etukäteen, mitä aikuiset halusivat oppia. Päätiimme opetella ihan peruserätaitoja ja kertoa mitä kaikkea partiossa voi tehdä ja millaisia tapahtumia on tarjolla aikuisille. Esittelin muun muassa aikuisille erityisen hyvin sopivia tapahtumia, kuten Johtajatulet tai K-22 Erätaito 1 kurssi, jossa voi aikuisemmassa seurassa opetella erätaitoja. Kerroin myös partion kansainvälisyydestä sekä keskusjärjestön ja piirin toiminnasta.

Aikuiset ottivat hyvin vastaan perehdytyksen, vaikka opetus tuli meiltä samoajaikäisiltä. Näin sen kuuluukin olla, että aikuiset uskaltavat ottaa mallia nuoremmista ja pitää myös nuoria kokeneita jäseniä samanarvoisina.

Kun uusi aikuinen on houkuteltu mukaan toimintaan, on oleellista aloittaa perehdytys ihan ”partioalkeista”. Uusille johtajille pitää kertoa, mikä on partion idea, mihin me pyrimme ja muistaa opettaa myös niitä käytännön asioita. Mikäli perehdytys ei onnistu heti alussa, voivat ensimmäiset vuodet olla hankalia ja on riski, että homma lopahtaa. Partion pitäisi olla mielekästä myös johtajalle.


Teksti: Alisa Takanen, Sievin Samoojat, ja Suomen Partiolaisten TET-harjoittelija keväällä 2017

Rohkeasti kokeilemaan lippukunnan uutta työnjakoa!

 

Hyvinkään Metsätytöissä on otettu lippukunnan uusi työnjako käyttöön ensimmäisten lippukuntien joukossa. Uusissa pesteissä nähdään valtavasti mahdollisuuksia ja niihin oli myös aiempaa helpompaa löytää ihmiset.

Kun lippukunnassa kuultiin ensimmäistä kertaa lippukunnanjohtajan tehtävien jakamisesta kolmelle henkilölle, tunnelma oli varovaisen innostunut. ”Kyllä siinä mielenkiinto heräsi! Ja tietysti halu päästä kokeilemaan, kuinka uudet pestit ja tehtävien jakautuminen toimisi käytännössä lippukunnan arjessa”, lippukunnanjohtaja Maija Vehviläinen kertoo. ”Jotain tällaista meillä juuri kaivattiin, joten päivitys tuli oikeaan aikaan”, lippukunnan ohjelmajohtaja Sanni Nurmi nyökyttelee.

Suurista saappaista sopivankokoisiin kenkiin

Lippukunnanjohtajan tehtävä oli jo pitkään koettu vaativaksi, mutta uusiin pesteihin löytyi mukavasti kiinnostuneita. ”Minulle siirtyminen lippukunnanjohtajaksi oli luontevaa, mutta epäröin kuitenkin omaa mahdollisuuttani sitoutua pestiin. Uudet pestit sekä hyvä tiimi saivat lopulta minut puolelleen ja hyvä niin”, Maija iloitsee. ”Luulen, että vastuiden jakautuminen uudella tavalla alensi jokaiselle kynnystä astua johtoon”, Sanni pohtii.

Vastavalittu timanttinen trio: pestijohtaja Satu Vehviläinen, lippukunnanjohtaja Maija Vehviläinen ja ohjelmajohtaja Sanni Nurmi.

Hyvinkään Metsätytöissä uudelta työnjaolta odotetaan muutosta totuttuihin toimintatapoihin. ”Itseäni kiinnostaa erityisesti se, miten pestijohtajan ja ohjelmajohtajan pestit kohtaavat. Ohjelma näyttää aina tekijöiltään, joten se kuka pestataan mihinkin, vaikuttaa myös siihen millaista ohjelmaa on mahdollista tehdä. Ihmisresurssit ja lippukunnan päämäärät pitää pystyä sovittamaan yhteen ja varsinkin nyt alussa yhteistyötä pitää miettiä tarkasti”, Sanni toteaa. ”Oletan että tehtävät jakautuvat ainakin aluksi uuden mallin mukaisesti, mutta joustovaraa on. Hyvä kommunikointi on tehtäviä jakaessa tärkeää. Me olemme tunteneet pitkään ja yhteinen kommunikaatiomme toimii sujuvasti. Edessä on varmasti haasteita, joita emme ole vielä edes tajunneet, mutta uskon selkeiden tehtävien ja vastuun jakamisen lisäävän pestissä viihtymistä”, Maija hymyilee.

Tehtävät ei lisäänny, ne vain jaetaan uudella tavalla

Uudesta työnjaosta puhuttaessa joku saattaisi ihmetellä, mistä löytyy johtajia uusiin tehtäviin. Sanni ja Maija kokevat asian täysin päinvastoin. ”Lippukunnassamme on ollut haasteena löytää ”pestinjatkajia” etenkin hallitukseen. Jos saamme kolmen henkilön muodostaman lippukunnanjohtajuuden toimivaksi sekä kiinnostavaksi, se madaltaa kynnystä tulla mukaan jatkossakin”, Maija miettii. ”Meillä on tosiaan tehty aiemmin tosi pitkiä pestejä. Johtajuuden jakaantuminen auttaa siirtämään pestejä eteenpäin, kun on sen aika”, Sanni lisää.

Sanni ja Maija suosittelevat uutta työnjakoa muillekin. ”Kannattaa rohkeasti kokeilla uusia johtamiskuvioita, varsinkin jos tuntuu että vanhat pestit eivät vastaa lippukunnan todellista johtajavarantoa!” Sanni kannustaa. ”Suosittelen kokeilemaan tai ainakin harkitsemaan päivitettyä työnjakoa. Uuden työnjaon tavoitteena on toimiva ”paperipartio”, tyytyväiset johtajat sekä laadukas partio-ohjelma”, Maijakin suosittelee.

Lisätietoa päivitetystä työnjaosta: parempilippukunta.fi/tyonjako.

_______________________________________________________________________

Tämä teksti on alunperin ilmestynyt Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla ja sen on kirjoittanut Petra Valkonen. Lämpimät kiitoset Uudellemaalle tästäkin!

Artikkelikuvassa vasemmalta: ohjelmajohtaja Sanni Nurmi, Kohtaamisen tunnelmaa ja lippukunnanjohtaja Maija Vehviläinen. Kuvat piirin ja Hyvinkään Metsätyttöjen arkistoista.

Partio tutuksi avoimessa koloillassa

 

Hyvinkääläisessä Martin Partio -lippukunnassa on jo jonkin aikaa ollut tarvetta uusille johtajille, aikuisille. Lippukunta ryhtyikin tuumasta toimeen ja järjesti Uudenmaan partiopiirin Hautomo-ryhmän kanssa kaikille avoimen partioillan, joka oli menestys, sillä lippukuntaan löytyi uusia johtajia! Martin Partion esimerkki kannattaa muidenkin parastaa: avoimuus ja tervetulleeksi toivottaminen tuottivat aika helposti tuloksia.

Illan rakenne oli suunniteltu niin, että tutustumaan tulleet lapset osallistuivat MaPan tarpojavartion kokoukseen. Tällä kertaa tehtiin solmutaulua, mutta mahdollisuudet avoimen kokouksen ohjelmaksi ovat rajattomat. Vinkkejä on koottu esimerkiksi partion sivuille. Aikuisille taas kerrottiin partiotoiminnasta ja jaossa oli myös esitteitä. Aikuisia haastateltiin ja heiltä kyseltiin kiinnostuksesta, motivaatiosta ja mahdollisuuksista tulla mukaan lippukunnan toimintaan. Kaikista lippukunnan avoimista tehtävistä oli tehty pestikortit – henkilön ilmaiseman kiinnostuksen pohjalta esiteltiin sitten jokin näistä pesteistä tarkemmin ja annettiin pestikortti myös kotiin vietäväksi. Lisäksi kerrottiin Säihkeestä ja pöydällä oli partiosanastoa ja sanojen selityksiä. Tehtävänä oli löytää sanassa olevalle kortille oikea määritelmä.

Tintti Parviainen kuuluu piirin Hautomo-ryhmään ja auttaa mielellään lippukuntien rekrytointitapahtumissa.

Paikalle saapui aikuisia, joista osa toivoi lastensa pääsevän partioon ja olivat tästä syystä itsekin halukkaita tulemaan mukaan. Aika monella oli partiotaustaa lapsuudesta tai nuoruudesta joltain muulta paikkakunnalta. Joka viides suomalainen on tai on ollut partiossa, joten vanhoja partiolaisia löytyy ihan jokaiselta paikkakunnalta. Martin Partion avoimessa partioillassa oli mukana myös yksi aikuinen, joka halusi ilman aiempaa kokemusta aloittaa nyt partion. Lämpimästi tervetuloa!

Rekrytoidessa kannattaa olla selkokielellä kuvatut ja määritellyt pestit. Tämä auttaa aikuista hahmottamaan pestin luonteen ja laajuuden, jolloin on helpompi ilmaista oma kiinnostuksensa. Pestikortin voi antaa aikuiselle mukaan, jolloin hän voi vielä kotona harkita pestautumistaan. Hänelle jää myös muistiinpanot siitä, minkälaiseen pestiin on tulossa.

Myös aikuisten rekrytointiin löytyy paljon vinkkejä ja kuka tahansa voi kysyä avuksi piirin alueohjaajaa tai valmentajaa. Joistain piireistä löytyy myös erityinen apuryhmä juuri tähän tarkoitukseen, kuten vaikkapa tämä Uudenmaan Hautomo-ryhmä.

_________________________________________________________

Tämä teksti on ilmestynyt alunperin Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla. Kirjoittajana Petra Valkonen. Kiitokset lainasta!

Kuvat: Marjukka ”Mjukka” Aaltonen

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ketkä tulevat jälkeenne?

Pysty torniKaatuva torni

Ketkä tulevat jälkeenne?

Lippukuntaa pyörittävät ihmiset ja sen tulevaisuus riippuu uusista ihmisistä.

Tämän takia lippukunnan nykytoimijoiden kannattaa pelata aika-ajoin mielessään Huojuva torni nimelläkin tunnettua Jenga -peliä. Peli lienee useimmille tuttu: puisen palikkatornin alaosasta napataan palikoita ja sijoitetaan ne huipulle. Tavoitteena on saada aikaiseksi mahdollisimman korkea torni ennen sen romahtamista. Ja tornihan romahtaa, koska alaosaan on muodostunut liikaa aukkoja.

Näin voin käydä myös lippukunnassa, jos uusia johtajia ei saada rekrytoitua. Lippukunnan johtajiston tulevaisuutta mietittäessä on siten ajateltava tekijöitä kaikilla tasoilla. Lisäksi hyvä lippukunta katsoo asiaa pitkälle: ketkä johtavat lippukuntaa vuoden kuluttua, ketkä kolmen vuoden päästä? Tulevissa sudareista pitäisi löytyä huipputekijöitä 10 vuoden päähän.

Lippukunnalle on tämän takia tärkeää varmistaa, että jo nuoresta partiolaisille saadaan mieleen ajatus siitä, että lippukunnan pyörittäminen on kiinnostavaa & kannattavaa ja he näkevät itsensä tulevaisuuden johtajina. Lippukunnan pestijohtajan vetämänä on hyvä miettiä tämän vision istuttamista sekä toimia, joilla uusia tekijöitä kasvatetaan tuleviin vastuutehtäviin. Keinoja on monia: vähittäin lisääntyvät vastuutehtävät, parijohtajuus, partion koulutukset, esimerkillä johtaminen. On myös hyvä miettiä avoimesti, onko lippukunnan kulttuuri sen kaltainen, että uudet tulijat (sekä lippukunnan sisältä, että ulkopuolelta) tuntevat olonsa tervetulleiksi.

Jos lippukunnan tekijöissä/ tulevissa tekijöissä näyttää olevan ikäluokissa aukkoja, on lippukunnan mietittävä mistä uusia johtajia saadaan: pyydetäänkö kaveri mukaan, kontaktoidaanko vanhempia, varastetaan naapurista …? Toivetilanteessa tämäkin tehdään niin ajoissa, että tulijat on mahdollista perehdyttää toimintaan ennen tiukimman nakin napsahtamista: jälleen kerran katseen tulisi suuntautua tarpeeksi kauan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos lippukunnasta puuttuu tällä hetkellä tarpoajaikäiset (tai heitä on hyvin vähän), lippukunnassa on muutaman vuoden kuluttua puutetta nousevista uusista ryhmien vetäjistä ja johtajista. Yksi ratkaisu tällaisessa tilanteessa on rekrytoida lippukuntaan aktiivisesti myös sudenpentuja ja seikkailijoita vanhempia nuoria ja pyrkiä käynnistämään aktiivinen tarpojaryhmä. (Lue lisää lippukunnan jäsenrakenteesta täältä.)

On myös hyvä muistaa, että hanskoja ei pidä heittää naulaan siinä kohtaa, kun lippukuntaa johtaa pätevistä pätevin ja kivoista kivoin Dream Team. Supertyyppejä haluavat myös muut. Myös heillä itsellään saattaa olla nälkä isompiin saappaisiin. Ja kuka silloin lippukuntaasi johtaa?

Katriina Kuusela

Tekstin takana on Katriina Kuusela, kv-koordinaattori, joka inspiroitui Euroopan partioalueiden Academy -koulutuksen Succession Planning -sessiosta. Hän vastaa SP:n toimistolla globaalikasvatuksesta, kehitysyhteistyöstä, kv-toiminnasta ja kv-yhteyksistä.

Lippukunta tutuksi vanhemmille – ja vanhemmat lippukunnalle

Meillä kaikilla pyörii oman lippukunnan ympärillä kymmeniä, ellei satoja, puolituttuja tai jopa täystuttuja tyyppejä, jotka harvemmin ovat kuitenkaan osa sitä varsinaista partiotoimintaa: partiolaisten vanhemmat. Nämä tyypit ovat se sellainen voimavara, joiden kanssa kannattaa tutustua lähemminkin!

Viikin Vesikkojen toiminta-alueella on partioon haluavia lapsia enemmän kuin nykyinen johtajamäärä pystyy hoitamaan, joten jonossa on jatkuvasti kymmeniä sudenpentuikäisiä. Tämän vuoden alusta päätimme viestinnässämme panostaa erityisesti aikuisrekrytointiin, mitä on toki aiemminkin tehty paljon.

Aikuismarkkinointia pohtiessamme mieleeni nousi ajatus vain aikuisille (K18) järjestettävästä yhden yön mittaisesta ”sudenpenturetkestä”, jonka kautta sekä nykyisten partiolaisten vanhemmat että muut alueella asuvat partiotoiminnasta kiinnostuneet pääsisivät tutustumaan partiotoimintaan ja Vesikko-johtajiin, ja mahdollisesti innostumaan toimintaan mukaan tulemisesta.

Lippukunnan ensimmäinen vain aikuisille tarkoitettu partioretki, Kipinä2016, järjestettiin Kavalahdessa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Retkeä markkinoitiin sähköpostitse suoraan huoltajille, lippukunnan nettisivuilla ja Facebook-sivulla. Retkeä markkinoitiin näin: ”Hoi aikuinen! Tiedätkö, mikä on parasta partiossa? No leirit ja retket tietenkin! Tule mukaan vain aikuisille tarkoitetulle partioretkelle Inkoon Kavalahteen. Luvassa kaikkea sitä kivaa, mitä lapsetkin pääsevät partiossa tekemään. Aiempaa retkeilykokemusta tai partion jäsenyyttä et tarvitse, reipas retkimieli riittää!”

Retkelle ilmoittautui mukaan yhteensä lähes 30 uudempaa ja vanhempaa vesikkoa. Partiolaisten vanhempien lisäksi retkelle lähti mukaan tänä syksynä akela-pestinsä aloittaneita uusia johtajia. Joukkoon mahtui myös yksi täysin uusi partiosta kiinnostunut aikuinen.

Uusia kokemuksia, mukavaa seuraa ja leppoisaa yhdessäoloa

Matalan kynnyksen retkikohteeksi valikoitui aivan loistavasti tarkoitukseen soveltuva Kavalahden uusi Urhola, joka mahdollisti kaatosadekelin iskettyä muun muassa iltanuotiohetken pitämisen sisätiloissa. Vesivessat olivat myös iso plussa. Ilmoittautumisen yhteydessä retkeläisille tarjottiin mahdollisuutta nukkua sisämajoituksen sijaan puolijoukkueteltassa. Sisämajoitukseen ilmoittautui osallistujista vain viisi.

Retken ohjelma päätettiin rakentaa ohjelmaltaan samantyyppiseksi kuin yhden yön sudenpenturetket. Tavoitteena oli tarjota osallistujille uusia kokemuksia, mukavaa seuraa ja leppoisaa yhdessäoloa. Ohjelman myötä retkeläiset pääsivät tutustumaan partioperinteisiin lipunnostoineen, huutoineen, lauluineen, iltanuotioineen ja sisaruspiireineen. Retken ohjelma oli kokonaisuudessaan suunnistuksineen, kuutamomelontoineen ja nuotiolla kokkailuineen suunniteltu toteutettavaksi ulkona. Päivä alkoikin poutaisena ja ehdimme kokkailla trangialounaat lähes aurinkoisessa kelissä, mutta heti lounaan jälkeen alkoi sade, joka vaihtui auringonpaisteeksi vasta seuraavana aamuna.

Espoon puolella satoi lauantain aikana 60 millimetriä vettä, enkä usko Inkoon kovinkaan pahasti kakkoseksi sademäärältään jääneen. Kaatosateesta huolimatta iso osa retkeläisistä yöpyi teltoissa. Jouduimme kelin vuoksi kuitenkin muokkaamaan retken ohjelmaa lennossa sisätilapainotteisemmaksi. Siirsimme iltapäivän ja illan ruokailut sisätiloihin (vain ruuanlaitto-osuus oli ulkona), paistolastojen ja kiehisten vuoleminen sekä kuutamomelonta jätettiin väliin kokonaan ja iltanuotio pidettiin sisällä. Kiireetön saunominen päivän päätteeksi lämmitti suunnistusharjoittelun aikana kylmenneet ja kastuneet retkeläiset, ja iloinen puheensorina ja naurunpyrskähdykset raikuivat Kavalahden pimenevässä illassa.

”Parasta oli seura ja partiotouhuihin tutustuminen”

Retkeläisiltä jälkikäteen kerätyn palautteen perusteella retki vastasi osallistujien odotuksia hyvin. Parasta retkellä oli seura ja partiotouhuihin tutustuminen. Vastaajat olivat tyytyväisiä retken ohjelmaan, yksi vastaaja tosin jäi kaipaamaan sudenpentumaisia leikkejä, toinen olisi toivonut pidempää retkeä ja kolmas säätä, jossa sataisi sen verran vähemmän, että makkara ei jäähtyisi nuotiolla sitä paistettaessa. Avoimessa palautteessa retki sai kiitosta muun muassa tunnelmastaan, ohjaajistaan, partiomaisesta ohjelmastaan ja hyvästä ruuasta. ”Retki oli todella mukava kokemus ja auttaa ymmärtämään myös sitä pienempää partiolaista siellä kotona”, kuului yksi palaute.

Vastaajat saivat esittää toiveita myös mahdollisille tuleville vastaavanlaisille retkille. Vastaajista useampi lähtisi uudestaan samantyyppiselle retkelle. Voi myös olla, että kynnys lähteä oikealle sudariretkelle apukäsiksi madaltui aikuisretken myötä! Toimisiko konsepti teidänkin lippukunnassa?


Tekstin kirjoitti Jonska Junkkari, aikuisluotsi Viikin Vesikoista, ja se ilmestyi alunperin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten nettisivuilla. Kiitos lainasta!

Kuva Ansku Suur-Uski