Monitoimityökalu toiminnan kehittämiseen

Kuvitellaan tilanne, että olisi lippukunta, jossa olisi jotain kehitettävää. Vaikka pientäkin. Ehkä aikuisten pestaaminen voisi hoitua ryhdikkäämmin? Samoajilla voisi olla hiukan mielekkäämpää ohjelmaa? Lippukunnan viestinnässä voisi koittaa vähän modernimpaa kanavia? Varainhankinta kaipaa buustausta?

Jos tämä kuvitelma kuulosti yhtään todellisuudelta, olet ehkä kiinnostunut kuulemaan, meillä on tarjolla todellinen toiminnan kehittämisen monitoimityökalu. Parempi kuin Leatherman.

Työkalu on Ko-Gi, Kolmiapila-Gilwell-kurssi, eli partiojohtajan jatkokoulutus.

Ko-Gi on yli 22-vuotiaille tarkoitettu koulutuskokonaisuus, jolla kurssilainen pääsee sukeltamaan yhtä aikaa omaan johtajuutensa ja partion syvään ytimeen. Kurssi on mahdollisuus muodostaa verkostoja partiojohtajiin ympäri Suomen ja sekä saada työkaluja partion kehittämiseen. Osana kurssia tehdään vuoden mittainen kehittämistehtävä kurssilaista kiinnostavasta aiheesta. Nimenomaan ”kehittämistehtävä”. Kehittämistehtävän tekemisen tueksi kurssilainen saa ohjaajan, joka kulkee vierellä projektin alusta loppuun asti.

Jos siis omassa lippukunnassasi on asia, joka kaipaisi osaavan käsiparin tekemään sen paremmaksi, lähetä käsipari Ko-Gille. Jos olet kiinnostunut Ko-Gi-koulutuksesta henkilökohtaisesti, juttele muun johtajiston kanssa siitä, millaiseen hankkeeseen voisit kurssisuorituksesi kiinnittää.

Tehdään partio paremmaksi! Yksi projekti kerrallaan.

Lisätietoja Ko-Gi koulutuksesta, sekä ilmoittautumisohjeet löydät täältä.


Kuva Juha Nurmi, omalta Ko-Gi:ltaan nro 89

Uusi Sisupartio-opas helpottaa sisupartion aloittamista

Partioharrastus on meille kaikille rakas harrastus. Se on harrastus, jonka parissa meistä jokainen on kokenut unohtumattomia hetkiä.

Sisupartiotoiminta on erityistä tukea tarvitseville partiolaisille kohdennettua toimintaa, jonka juuret ja perinteet ovat yhteisiä koko partiotoiminnalle. Sisupartiotoiminnan tavoitteena on tarjota samaa laadukasta partiotoimintaa myös niille, jotka tarvitsevat siihen erityisiä apuvälineitä, kommunikaation tukea tai muuten poikkeavia järjestelyitä.

Sisutoiminta ei kuitenkaan ole ”meiltä heille” –toimintaa. Parhaimmillaan se on yhdessä tekemistä ja yhdessä kokemista. Tunnetta siitä, että sinä ja minä – me – muodostamme parin, jossa molemmat antavat ja saavat.

Kaikkein tärkeintä on aito kiinnostus ja innostus sisupartiotoiminnan mahdollistamiseen. Jos pienikin kipinä on kytemässä yhdessä lippukunnan aikuisessa, kipinän vahvuutta kannattaa lähteä yhdessä testaamaan. Kannattaa ottaa yhteyttä sisupartiota toteuttavaan lippukuntaan tai kysyä partiotoimistosta, miten pääsisi tutustumaan sisupartiotoimintaan jossakin.

Koskaan ei voi korostaa liikaa sitä, että sisupartiotoiminnan järjestämisestä saa itselleen hyvän mielen ja hienoja elämyksiä sekä mahdollisuuden avartaa omaa maailmankatsomusta. Harkitkaa sitä, ei se partiotoimintaa kummempaa ole!

Sisupartio-opas on päivitetty Lounais-Suomen Partiopiirin Yhteiseen partioon -hankkeessa (Kiitokset Leena Aula, Leena Hongell ja Katri Lahti), joka on osa Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla toteutettavaa 100 uutta tapaa -projektia.

Sisuoppaan löydät lippukunta-sivustolta.


Kuva: Markus Perko

Explo samoajan silmin

Kirjoittaja on Jenni Janhunen Mäntsälän Metsäkävyistä. Hän on 9. luokkalainen partiolainen, joka on TET:ssä Partioasemalla.

20-22.10. järjestettiin Salossa samoajatapahtuma samoajaEXPLO. Tapahtuma alkoi perjantaina, kun samoajat ympäri Suomea saapuivat Saloon ja majoittauduttiin kouluille. Kun tavarat oli saatu purettua oli aika suunnata iltapalalle, jonka jälkeen oli ensimmäisen ohjelman vuoro.

Aluksi sai valita mitä haluaa tehdä, vaihtoehtoina oli mm. keilausta, biljardin peluuta ja allasbileet. Itse ystävieni kanssa valitsimme allasbileet, joten otimme suunnan kohti Salon uimahallia. Perillä meitä odotti allas täynnä juhlivaa väkeä, musiikkia ja valotehosteita. Tunnelma oli korkealla ja kaikilla oli hauskaa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pian olikin aika lähteä.

Kaikilla majoituskouluilla oli omat teemat ja meidän koulumme teema oli salapoliisi, joten palattuamme saimmekin tutustua kouluun ja sen asukkeihin, kiertelemällä ympäriinsä salapoliiseina suorittaen erilaisia tehtäviä. Koulullamme pyöri myös koko viikonlopun ajan Bond-maratoni, jota pystyi mennä milloin vain seuraamaan auditorioon. Ilta jatkui uusien ja vanhojen kavereiden kanssa jutellen ja pian olikin jo aika mennä nukkumaan.

Lauantai alkoi koululla aamupalalla, jonka jälkeen oli aika lähteä kävelemään kohti päivän ohjelmaa. Ohjelmassa oli polut, eli vapaavalintaiset ohjelmat, joista mieleisen oli jokainen saanut valita ilmoittautumisen yhteydessä. Polkuja oli monen laisia, joista itselläni oli polku nimeltä ”Made by samoaja”, jonka teemana oli kädentaidot. Paikalle päästyämme pääsimme mm. valmistamaan tikkareita, punomaan paracord-rannekkeita, kaivertamaan kurpitsoja ja rakentamaan neulansilmäkameroita. Parhainta pistettä on hankala valita sillä kaikki olivat kivoja, vaikka paracordit muistuttivat enemmänkin umpisolmuja ja neulanreikäkameran käyttö ei ihan tahtonut sujua. Iltapäivästä oli aika palata koululle ja alkaa valmistautua illan UV-bileisiin.

Valmistautuminen oli täydessä vauhdissa ja koulun aula täyttyi nopeasti glitteristä ja valkoisiin pukeutuneesta väestä. Pian kello oli jo sen verran, että oli aika lähteä kävelemään kohti Salo-hallia. Kylmä sää ei haitannut, sillä perille päästyä fiilis nousi kattoon. Oli valoja, musiikkia, keilausta, kammokujaa, kavereita ja tietenkin tanssimista. Kaikille löytyi tekemistä ja nälän tultua tarjolla oli iltapalaksi pitsaa ja kioskin herkkuja. Tanssilattia oli täynnä, mutta kello lähestyi puoli-yötä ja oli aika palata kouluille. Väsynyt mutta iloinen väki siirtyi bussiin, joka ajoi meidät takaisin koululle ja nukkumaan.

Sunnuntaina alkoi pieni väsymys näkyä, mutta aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen oli ohjelmassa viellä viimeinen ohjelma eli messut. Siellä esiteltiin eri polkujen tuotoksia, tulevia tapahtumia, järjestöjä ja vaikka mitä. Yksi parhaimmista messujen pisteistä oli ilmaiset ämpärit, jotka saivat väen rynnimään hulluna tavoitteena oma ämpäri. Kaiken tämän jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin väsyneenä, mutta iloisena, odottamaan seuraavaa EXPLO:a.

Kuva: Miska Loimaala

 

Vuodenvaihteesta vauhtia aikuisrekryyn

Huolehdi siitä, että partio alkaa elokuun lisäksi myös tammikuussa! Tammikuussa on helppo täydentää olemassaolevia ryhmiä ja perustaa uusia, kun koulunaloitushässäkkää ei ole ja lippukunnan muu toiminta pyörii jo sujuvammin kuin alkukaudesta. Todennäköisesti tarvitaan pari uutta käsiparia johtajiston tueksi.

Ota siis aikuisrekrysilmä käteen, ja:

  • Syksyllä aloittaneiden ryhmien vanhemmat alkavat päästä kärryille partiosta. Muistuta johtajia, että heihin on hyvä vähän tutustua, kutsua mukaan, kertoa mitä ryhmässä tehdään, ja, että vanhempien apua tarvitaan. Muistuta pyytämään apua selkeisiin, konkreettisiin juttuihin, kuten retkelle käsipareiksi, ea-kokoukseen uhreiksi tai saattajiksi kisoihin.
  • Huomaa, että vanhemmat kannattaa kutsua mukaan joulujuhlaan ja/tai muihin talven kinkereihin, ja kertoa siellä myös niistä mahdollisuuksista ja hauskanpidoista, joita heille on partiossa tarjolla.
  • Alkuvuoden aloittavien ryhmien sekä vajailla resursseilla toimivien ryhmien johtajatäydennystä kannattaa miettiä nyt. Tsekkaa esimerkiksi nämä materiaalipankissa sijaitsevat valmiit aikuisrekryn materiaalit lippukunnan somessa jaettavaksi. Muista kuitenkin, että hienoinkaan somejakokuva ei korvaa sitä, että ihmistä pyydetään mukaan.
  • Varaa tässä vaiheessa jo alkuvuoteen perehdytysilta uusille aikuisille!

Ohjeita ja vinkkejä aikuisrekryyn löydät lippukuntasivulta (sekä tietysti tästä blogista).

 

Tallenna

Siirtymä ikäkaudesta toiseen on merkittävä askel partiopolulla

Vuodenvaihdekin on partiossa siirtymien aikaa. Uuteen ikäkauteen siirtyminen on partiolaisen taipaleella merkittävä asia; vanhat kokemukset jäävät taakse ja uusi seikkailu alkaa. Monessa lippukunnassa siirtymään liittyy myös vanhojen johtajien vaihtuminen uusiin ja uudenlaisten kokemusten karttuminen esimerkiksi aiempaa haastavimmilla retkillä.

Siirtymätapahtuman tehtävänä on selventää uuteen ikäkauteen siirtyvälle partiolaiselle se, että vanha ikäkausi päättyy ja uusi ikäkausi alkaa. Siirtymän toteuttamiseen on tapoja lähes yhtä paljon kuin lippukuntia. Se voi olla vartion viikonlopun retki, lippukunnan syysretken osa tai erillinen koloilta. Pääasia on, että siirtymä järjestetään. Lippukunnan kannattaa rohkeasti luoda omia perinteitä siirtymiin, jos niitä ei vielä ole olemassa.

Siirtymän tavoitteena on tehdä tulevaan uuden ikäkauden edustajaan vaikutus, jotta hän kokee aidosti olevansa siirtymän jälkeen vanhempi partiolaisena. Siirtymä antaa mahdollisuuden tarkastella partiotaivalta taaksepäin: mitä olen jo oppinut ja kokenut partiossa. Samalla katse suunnataan tulevaan: mitä kaikkea pääsenkään vielä tekemään ja miltä uuden ikäkauden ohjelma näyttää. Siirtymä on myös hyvä mahdollisuus pohtia lippukunnassa tulevien vartioiden kokoonpanoa ja tehdä niihin tarvittaessa muutoksia. Siirtymään pystyy yhdistämään myös esimerkiksi uuteen johtajaan sekä uuden ikäkauden muihin jäseniin tutustumista, edellisen ikäkauden opittujen asioiden kertausta, uuden ikäkauden aloitusvaiheen aktiviteetteja tai vaikka lupauksenannon. Tärkeintä kuitenkin on, että siirtyjä tiedostaa siirtymän avulla kuuluvansa uuteen ikäkauteen ja innostuu siitä.

Ideoita joka ikäkauden siirtymien järjestämiseen löytyy partio-ohjelmasta. Jokaisen siirtymän kohdalla on myös mahdollisuus lisätä mukaan uusia ideoita siirtymien toteuttamiseen, kerrohan siis juuri sinun lippukuntasi parhaimmat jutut myös muille lippukunnille!

Sudenpennusta seikkailijaksi

Seikkailijasta tarpojaksi

Tarpojasta samoajaksi

Samoajasta vaeltajaksi

Vaeltajaksi aikuiseksi