Metsämuseo Lustossa ikäkausiaktiviteetteja partiolaisille

Metsämuseo Lusto on metsäkulttuurin valtakunnallinen erikoismuseo ja tiedekeskus. Lusto sijaitsee Punkaharjun luonnonkauniissa harjumaisemissa, Savonlinnassa. Luston näyttelyt, kokoelmat ja tapahtumat kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämään. Mutta tiesitkö, että Lustoon on kehitetty myös erityisesti partiolasille sopivaa ohjelmaa?

Lustossa on kivaa!

Metsämuseo Lustossa ja Punkaharjulla voi toteuttaa monenlaisia partio-ohjelman aktiviteetteja sekä tällä tavoin myös tutustua metsäiseen historiaamme ja kansallismaisemiin. Luston läheisyydestä löytyy myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsä, jossa on helppo tutustua erilaisiin puulajeihin aina pääpuulajeistamme harvinaisuuksiin.

Luston aktiviteetit löydät täältä: http://partio-ohjelma.fi/ohjelmapainotus/muita-vinkkeja-toimintaan/metsamuseo-lusto/ikakausiaktiviteetit-lustossa/

Valtion metsää!

Lappeenrantalaisen Parveilijat ry:n seikkailijat kävivät vierailulla Lustossa ja kokemus oli oikein mukava. Tiedätkö esimerkiksi mikä on metsän peitto? Entä ovatko erilaiset metsäiset tarinat ja niiden taustat tuttuja? Seikkailijat tutustuivat Lustossa Suomalaiseen kansanperinteeseen ja myös erilaisiin puumateriaaleihin sekä metsämytologiaan. Museossa olisi viihtynyt pidempäänkin ja yhtä mieltä oltiin siitä, että takaisin tullaan vielä.

Metsän peitossa!

Lusto sijaitsee Punkaharjulla, Savonlinnassa, Savonlinna-Parikkala-kantatien numero 14 sekä Savonlinna-Parikkala-radan varrella. Lähin bussipysäkki on noin 400 metrin päässä ja Luston junaseisake, jossa junat pysähtyvät, aivan Luston vieressä. Helsingistä Punkaharjulle on matkaa n. 340 km ja Punkaharjulta Savonlinnan keskustaan on n. 35 km.


Kuvat: Museoisäntä Eero Knaapi, Lusto. Teksti: SP:n toimistolta metsäkoordinaattori Jaakko Nippala

Perehdytysretki lippukunnan uusille aikuisille

Pj-teltta, PJ/PK, ROK-kurssi, jamboree, ET-kurssi, SP, piiri ja KO-GI. Kuulostaa hämärälle, kuin salakielelle. Pyydetään vetämään sudareita yhdessä jonkun akelan kanssa. Ohjelmassa on nigerin pystytystä. Apua! Onko olemassa suomi-partio-sanakirjaa?

Tältä ehkä tuntuu, jos on tullut aikuisena partioon. Partiossa kasvaneet, nuorena aloittaneet johtajat tietävät mitä toiminnalla tavoitellaan tai miksi maksetaan leiristä, jolla itse työskentelee vapaaehtoisena. Jos ei ole lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia partiosta, voi toiminta tuntua oudolle ja työläälle. Kuinka voi pystyttää puolijoukkueteltan sudenpentujen kanssa, jos ei tiedä mikä on pj-teltta, saati kuinka se pystytetään?

Kun lippukuntaamme tuli uusia aikuisia, päätin järjestää yhteisen kämppäviikonlopun, jossa tutustumme toisiimme ja voimme yhdessä käydä läpi uusien aikuisten epävarmuuksia. Kysyin etukäteen, mitä aikuiset halusivat oppia. Päätiimme opetella ihan peruserätaitoja ja kertoa mitä kaikkea partiossa voi tehdä ja millaisia tapahtumia on tarjolla aikuisille. Esittelin muun muassa aikuisille erityisen hyvin sopivia tapahtumia, kuten Johtajatulet tai K-22 Erätaito 1 kurssi, jossa voi aikuisemmassa seurassa opetella erätaitoja. Kerroin myös partion kansainvälisyydestä sekä keskusjärjestön ja piirin toiminnasta.

Aikuiset ottivat hyvin vastaan perehdytyksen, vaikka opetus tuli meiltä samoajaikäisiltä. Näin sen kuuluukin olla, että aikuiset uskaltavat ottaa mallia nuoremmista ja pitää myös nuoria kokeneita jäseniä samanarvoisina.

Kun uusi aikuinen on houkuteltu mukaan toimintaan, on oleellista aloittaa perehdytys ihan ”partioalkeista”. Uusille johtajille pitää kertoa, mikä on partion idea, mihin me pyrimme ja muistaa opettaa myös niitä käytännön asioita. Mikäli perehdytys ei onnistu heti alussa, voivat ensimmäiset vuodet olla hankalia ja on riski, että homma lopahtaa. Partion pitäisi olla mielekästä myös johtajalle.


Teksti: Alisa Takanen, Sievin Samoojat, ja Suomen Partiolaisten TET-harjoittelija keväällä 2017

Olipa kerran kaksi lippukuntaa

Lippukunnassa aloittaa vuosittain 20 sudaria. 10:stä aloittaneesta ehkä 1 on mukana vielä vaeltajanakin, joten tässä lippukunnassa on runsaan 10 vuoden kuluttua vaeltajalla myös samanikäinen kaveri. Muutaman vuoden ikähaitarilla vaeltajia on lippukunnassa ryhmän verran. Muualle muuttaneetkin haluavat käydä kotipaikkakuntansa partiossa, koska siellä tapaa kavereita, joiden kanssa kiva tehdä.

Lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudenpentuja. 8 vuoden kuluttua lippukunta ihmettelee miksei sillä ole samoajaikäisiä johtamaan tarpojaryhmää ja 10 vuoden kuluttua miksei lpk:ssa ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa tai vetämässä sudenpentuja ja seikkailijoita. Ja kas, koska johtajapula, lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudareita. Noidankehä alkaa alusta…


Näistä esimerkeistä suurkiitos kuuluu Mari Sundellille, joka johtaa aluetoiminnanalaa Uudenmaan Partiopiirissä

Yritä jättää lippukuntasi vähän parempana kuin sen löysit

Baden-Powell kehottaa viimeisessä viestissään partiolaisille: ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit”. Sama ajatus pätee myös johtamaasi lippukuntaan. Mutta se, mitä tänä vuonna teet – tai jätät tekemättä, ei välttämättä heti näy lippukunnan toiminnassa. Ole siis kärsivällinen kehittäessäsi ja parantaessasi lippukuntasi toimintaa entisestään.

Tehtyjen asioiden lisäksi myös tekemättä jätetyt asiat saattavat näkyä vasta useamman vuoden päästä lippukunnan arjessa. Uuden sudenpentulauman käynnistämättä jättäminen saattaa sillä hetkellä tuntua hyvältä ja lippukunnan arkea helpottavalta ajatukselta, etenkin jos johtajia laumalle ei helposti löydy. Puuttuvan ikäluokan vaikutus lippukunnan ikärakenteeseen ja nuorten johtajien määrään näkyy kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä: yhtäkkiä lippukunnassa onkin ehkä vain muutamia samoaja- ja vaeltajaikäisiä, jolloin samoajien ja vaeltajien oman ohjelman järjestäminen voi olla hankalaa eivätkä nämä tulevaisuuden lippukunnanjohtajat ehkä enää halua jatkaa toiminnassa mukana. Lisäksi puuttuva ikäluokka voi heijastella myös nuorimpien ikäkausien johtajatilanteeseen.

Millaisen lippukunnan sinä jätät jälkeesi?

Alla on muutama oikean elämän esimerkki siitä, miten muutaman vuoden viiveellä lippukunnassa näkyy se, että joinain vuosina ei lippukuntaan ole otettu yhtään uutta jäsentä (lähde: Kuksa). Liittyneet-pylväät kertovat, onko lpk ottanut jäseniä jonain vuona vai ei. Pylvään arvo ei ole liittyneiden määrä vaan indikaatio siitä, että jäseniä on otettu. Jäsenmäärät ikäkausittain ovat oikeelliset. Materiaali on lähetetty lippukunnanjohtajille paperiversiona lippukunnanjohtajien kesäkirjeen mukana.


Tekstistä kiitokset Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Johanna Junkkarille. Se ilmestyi alun perin täällä.

“Kasvu on kirosana. Nyt pitää laittaa laatu kuntoon!”

Partiotoiminnan laatu ja jäsenmäärä ovat saman asian kaksi erottamatonta puolta. Ilman määrää, eli uudistuvaa ja runsasta johtajistoa, on vaikea tuottaa laadukasta ja monipuolista partiota. Jos ikäkausiryhmillä ei ole riittävästi johtajia eikä ryhmissä jäseniä, laatu kärsii ja joudutaan supistamaan toimintaa. Ilman laadukkuutta (hyvin johdettu lippukunta, jossa kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa partio-ohjelmaa) partiosta erotaan: lpk alkaa kutistua. Kasvutoimenpiteitä pitää tehdä jatkuvasti ja ennakoiden, jotta lippukunnassa on huomennakin riittävästi johtajia toimintaa pyörittämässä. Laadukkaaseen toimintaan halutaan mukaan ja mukana pysytään ja siten jäsenmäärän kasvu on väistämätöntä.

“Eihän se ketään haittaa, että me ei perusteta uutta ryhmää tänä syksynä.”

Haittaapas! Jos lippukunta ei vuoden aikana ota uusia lapsia mukaan toimintaan, kokonainen ikäluokka jää alueella vaille mahdollisuutta partion aloittamiseen. Kahdeksan vuoden kuluttua sama lippukunta tuskailee, mistä löytää tarpojille samoajaikäisiä vartionjohtajia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua mietitään miksei lippukunnassa ole vaeltajaikäisiä lippukunnanjohtajaksi tai myöhemmin akeloiksi. Joka ikäkaudessa osa lopettaa partion. Kymmenestä sudarista ehkä yksi on aktiivisesti partiossa vielä vaeltajanakin. Tarvitaan siis noin 20 aloittavaa sudaria, jotta heillä vaeltajana olisi samanikäinen kaveri lippukunnassa. Lippukunnan elinvoimaisuus tulevaisuudessa on turvattu vain, kun riittävän kokoiset ikäluokat ovat kasvamassa huomisen johtajistoksi. Jokainen aloittava ryhmä voi sisältää tulevan lippukunnanjohtajan.

Uusien ryhmien perustamattomuus on ongelmien siirtämistä tuleville polville sen sijaan, että etsimme ratkaisuja ja ylittämme esteet, joiden vuoksi uusia ryhmiä ei saada käynnistettyä. Lippukunnan jäsenmäärän säilyttäminen ennallaan edellyttää peukalosääntönä vuosittain yhtä monen ryhmän perustamista kuin ikäkausiryhmiä poistuu ja yhtä monen uuden jäsenen rekrytoimista kuin jäseniä lopettaa. Lippukunnan kasvu edellyttää tämän poistuman korvaamisen lisäksi jotakin enemmän — uusia ikäkausiryhmiä, uusia aikuisia, uusia toimitiloja, uusia toimintamuotoja — ja siksi markkinointia ja rekrytointia on tehtävä jatkuvasti.

“Ei me voida kirjoittaa juttua lehteen, koska sitten tulee taas lisää lapsia ja me ei voida ottaa uusia, kun meillä ei ole aikuisia vetämään ryhmiä.”

Kun lippukunta näkyy positiivisena ja aktiivisena paikkakunnalla, on partio houkutteleva harrastusvaihtoehto: kiinnostava paikka tehdä vapaaehtoistyötä ja iloinen yhteisö, johon olisi kiva kuulua. Innostava viestintä ja ulospäin näkyvä avoimuus saa niin aikuiset kuin lapsetkin haluamaan partioon ja siten kynnys tulla mukaan on matalampi kuin niissä lippukunnissa, joissa toiminta on näkymätöntä ja vain omille jäsenille suuntautunutta, ikäänkuin piilossa tapahtuvaa.

Aikuisetkaan eivät löydä partiota, jos lippukunta ei näy. Jos toiminta vaikuttaa nuutuneelta ja puheissa korostuu “johtajapula” ja väsymys, on inhimillistä miettiä kahteen kertaan uskaltaako lähteä mukaan. Ulkoisen viestin tulee olla lämpimästi tervetuloa toivottava, innostava ja selkeä. Esimerkiksi tapahtumasta kertovaan lehtijuttuun kannattaa kirjoittaa aina myös, että tarvitsemme uusia aikuisia ja kuinka partioon voi tulla mukaan. Aikuisia kyllä löytyy ryhmien vetäjäksi, jos on lapsiakin. Eivät ne lapset yksikseen asu.

“Lähetin sähköpostia sinne lippukuntaan viime vuonna, mutta kukaan ei vastannut.”

On sydäntä särkevää kuulla ihan liian usein kuinka aikuinen on ottanut yhteyttä lippukuntaan, mutta syystä tai toisesta ei ole päässyt toimintaan mukaan. Samaan aikaan lapsia ja nuoria on jonossa haluamassa partioon, mutta eivät ole päässeet, koska “aikuisia ei ole”. Partio ei ole avointa kaikille, jos emme osaa ottaa kaikkia halukkaita mukaan. Partio ei ole vaikuttavaa, jos vain marginaalinen osa kuuluu partioon. Uudellamaalla partioprosentti on 4,2. Se tarkoittaa, että sadasta lapsesta ja nuoresta 96 ei kuulu partioon. Partio on monilla alueilla vain harvojen ja valittujen herkkua.

“Mä käyn vain satunnaisesti retkillä, niin mun ei tarvi maksaa jäsenmaksua.”

Jäsenmäärään lasketaan mukaan partiolaiset. Jäsenmaksu on lisenssimaksu sille, että voi sanoa olevansa partiolainen ja siksi jäsenmäärään huomioidaan vain jäsenmaksun maksaneet. Jäsenmaksuvaroilla kehitetään lippukuntiin päivittyvää ja korkeatasoista, kasvattavaa partio-ohjelmaa, tuotetaan vetäjille materiaaleja, laaditaan partion ulkopuolellakin arvostettuja koulutuksia ja lippukuntien toimintaa tukevia ohjelmatapahtumia, huolehditaan partion asujen, logojen yms. ajanmukaisuudesta ja edunvalvonnasta, eli esimerkiksi retkeilypaikkojen saatavuudesta, markkinoidaan partiota valtakunnallisesti ja piiritasoisesti sekä tuotetaan lippukunnille markkinointimateriaaleja ja kampanjoita eskarikamppiksista aikuisrekrysetteihin sekä autetaan ja palvellaan lippukuntia ja yksittäisiä partiolaisia suurella sydämellä esimerkiksi piiritoimiston ja aluetyön toimesta. Piiriltä saa tukea kun vaikkapa kolo on menossa alta, tai lippukunnassa tapahtuu muita ikäviä asioita.

Jos laitat huivin kaulaasi, olet partiolainen, ja silloin sinun kuuluu maksaa partion jäsenmaksu. Partiolaisuus ei ole vain mielentila. Jäsenmaksusta voi saada vapautuksen taloudellisin ja sosiaalisin perustein lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen piirin toiminnanjohtaja Tea Hurmeelle sähköpostilla.

“Mutkun meillä ei ole yhtään aikuisia. Ei tosin olla kysyttykään vanhaa jengiä mukaan.”

Aikuisia on, kun vain katsoo ympärilleen. Uudellamaalla jäsenmaksun maksaneiden aikuisten määrä on yhtä suuri kuin sudenpentujen (tai seikkailijoiden, tarpojien), joten kärjistettynä jokaiselle sudarille riittää olemassa olevistakin partioaikuisista henkilökohtainen akela. Saati kun muistamme lpk:ien vanhat jengit, joille partio on edelleen tärkeää. Keitä voisimme rekrytoida? Kuka lähtee ensi syksynä vetämään ryhmää kolmen parhaan kaverin kanssa kimpassa, jolloin vastuukertoja on vain yksi per kuukausi? Mennään ja laitetaan lippukunnat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme!

Kaikki ympärilläsi olevat ihmiset ovat hyviä rekrykohteita. Älä oleta muiden puolesta, vaan kysy laajasti, ole avoin mahdollisuuksille ja erilaisille tavoille. Rekrytointi edellyttää viestintää, näkymistä, kohtaamista ja keskustelua, mutta maksaa itsensä nopeasti takaisin.

“Emme halua vaarantaa laatua rekrytoimalla uusia ei-vielä-partiolaisaikuisia.”

Oman ryhmän toimintaa pidetään yleensä parhaana, mutta harva on oikeasti miettinyt mitkä ovat laadukkaan toiminnan kriteerit. Laatu ei riipu aiemmasta partiokokemuksesta. Aikuisen huolellinen perehdyttäminen, lippukunnan yhteisöön mukaanottaminen ja pestinmukainen koulutus tasaavat kokemuseroja, luovat laadukkuutta ja myös parantavat aikuisen pysyvyyttä lippukunnassa. Mitä enemmän laatu kehittyy, sitä vähemmän partiota lopetetaan. Ryhmistä eroamiset, toiminnasta poisjäämiset ja siten jäsenmäärän lasku ovat selkeä oire laatuongelmista.

Laadun mittaaminen on vaikeampaa kuin määrän. Laadullistakin arviointia kannattaa silti tehdä: Miten hyvin lippukunnassa johdetaan yhdistystä, johtajistoa ja ikäkausiryhmien lapsia ja nuoria? Miten eri ryhmät toimivat? Ovatko kaikki ikäkaudet edustettuna? Miten hyvin kasvatustavoitteet, partiomenetelmä ja partio-ohjelma toteutuvat ryhmien toiminnassa? Miten huolehditaan johtajien jaksamisesta ja kiitetään? Onko rekrytointi, uusien ryhmien ja toimintamuotojen käynnistäminen suunnitelmallista? Kerätäänkö palautetta ja ideoidaanko uutta? Miten hyvin tieto tavoittaa lippukunnan jäsenet, sidosryhmät ja esim. lasten vanhemmat erilaisissa tilanteissa? Millainen on koko lippukunnan yhteishenki?

“Me olemme sopivan pieni lippukunta nykyisellään. Emme halua kasvaa.”

Kasvava lippukunta on onnellinen lippukunta. Kun lippukuntaan tulee mukaan uusia ihmisiä, niin samalla lippukunta saa uusia resursseja, uusia osaamisia, uusia ideoita ja uutta virtaa. Kasvua ja muutosta ei pidä pelätä vaan sitä pitää tavoitella.


Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Partiopiirin aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen Mari Sundell, ja se on ilmestynyt alun perin täällä.