“Kasvu on kirosana. Nyt pitää laittaa laatu kuntoon!”

Partiotoiminnan laatu ja jäsenmäärä ovat saman asian kaksi erottamatonta puolta. Ilman määrää, eli uudistuvaa ja runsasta johtajistoa, on vaikea tuottaa laadukasta ja monipuolista partiota. Jos ikäkausiryhmillä ei ole riittävästi johtajia eikä ryhmissä jäseniä, laatu kärsii ja joudutaan supistamaan toimintaa. Ilman laadukkuutta (hyvin johdettu lippukunta, jossa kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa partio-ohjelmaa) partiosta erotaan: lpk alkaa kutistua. Kasvutoimenpiteitä pitää tehdä jatkuvasti ja ennakoiden, jotta lippukunnassa on huomennakin riittävästi johtajia toimintaa pyörittämässä. Laadukkaaseen toimintaan halutaan mukaan ja mukana pysytään ja siten jäsenmäärän kasvu on väistämätöntä.

“Eihän se ketään haittaa, että me ei perusteta uutta ryhmää tänä syksynä.”

Haittaapas! Jos lippukunta ei vuoden aikana ota uusia lapsia mukaan toimintaan, kokonainen ikäluokka jää alueella vaille mahdollisuutta partion aloittamiseen. Kahdeksan vuoden kuluttua sama lippukunta tuskailee, mistä löytää tarpojille samoajaikäisiä vartionjohtajia ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua mietitään miksei lippukunnassa ole vaeltajaikäisiä lippukunnanjohtajaksi tai myöhemmin akeloiksi. Joka ikäkaudessa osa lopettaa partion. Kymmenestä sudarista ehkä yksi on aktiivisesti partiossa vielä vaeltajanakin. Tarvitaan siis noin 20 aloittavaa sudaria, jotta heillä vaeltajana olisi samanikäinen kaveri lippukunnassa. Lippukunnan elinvoimaisuus tulevaisuudessa on turvattu vain, kun riittävän kokoiset ikäluokat ovat kasvamassa huomisen johtajistoksi. Jokainen aloittava ryhmä voi sisältää tulevan lippukunnanjohtajan.

Uusien ryhmien perustamattomuus on ongelmien siirtämistä tuleville polville sen sijaan, että etsimme ratkaisuja ja ylittämme esteet, joiden vuoksi uusia ryhmiä ei saada käynnistettyä. Lippukunnan jäsenmäärän säilyttäminen ennallaan edellyttää peukalosääntönä vuosittain yhtä monen ryhmän perustamista kuin ikäkausiryhmiä poistuu ja yhtä monen uuden jäsenen rekrytoimista kuin jäseniä lopettaa. Lippukunnan kasvu edellyttää tämän poistuman korvaamisen lisäksi jotakin enemmän — uusia ikäkausiryhmiä, uusia aikuisia, uusia toimitiloja, uusia toimintamuotoja — ja siksi markkinointia ja rekrytointia on tehtävä jatkuvasti.

“Ei me voida kirjoittaa juttua lehteen, koska sitten tulee taas lisää lapsia ja me ei voida ottaa uusia, kun meillä ei ole aikuisia vetämään ryhmiä.”

Kun lippukunta näkyy positiivisena ja aktiivisena paikkakunnalla, on partio houkutteleva harrastusvaihtoehto: kiinnostava paikka tehdä vapaaehtoistyötä ja iloinen yhteisö, johon olisi kiva kuulua. Innostava viestintä ja ulospäin näkyvä avoimuus saa niin aikuiset kuin lapsetkin haluamaan partioon ja siten kynnys tulla mukaan on matalampi kuin niissä lippukunnissa, joissa toiminta on näkymätöntä ja vain omille jäsenille suuntautunutta, ikäänkuin piilossa tapahtuvaa.

Aikuisetkaan eivät löydä partiota, jos lippukunta ei näy. Jos toiminta vaikuttaa nuutuneelta ja puheissa korostuu “johtajapula” ja väsymys, on inhimillistä miettiä kahteen kertaan uskaltaako lähteä mukaan. Ulkoisen viestin tulee olla lämpimästi tervetuloa toivottava, innostava ja selkeä. Esimerkiksi tapahtumasta kertovaan lehtijuttuun kannattaa kirjoittaa aina myös, että tarvitsemme uusia aikuisia ja kuinka partioon voi tulla mukaan. Aikuisia kyllä löytyy ryhmien vetäjäksi, jos on lapsiakin. Eivät ne lapset yksikseen asu.

“Lähetin sähköpostia sinne lippukuntaan viime vuonna, mutta kukaan ei vastannut.”

On sydäntä särkevää kuulla ihan liian usein kuinka aikuinen on ottanut yhteyttä lippukuntaan, mutta syystä tai toisesta ei ole päässyt toimintaan mukaan. Samaan aikaan lapsia ja nuoria on jonossa haluamassa partioon, mutta eivät ole päässeet, koska “aikuisia ei ole”. Partio ei ole avointa kaikille, jos emme osaa ottaa kaikkia halukkaita mukaan. Partio ei ole vaikuttavaa, jos vain marginaalinen osa kuuluu partioon. Uudellamaalla partioprosentti on 4,2. Se tarkoittaa, että sadasta lapsesta ja nuoresta 96 ei kuulu partioon. Partio on monilla alueilla vain harvojen ja valittujen herkkua.

“Mä käyn vain satunnaisesti retkillä, niin mun ei tarvi maksaa jäsenmaksua.”

Jäsenmäärään lasketaan mukaan partiolaiset. Jäsenmaksu on lisenssimaksu sille, että voi sanoa olevansa partiolainen ja siksi jäsenmäärään huomioidaan vain jäsenmaksun maksaneet. Jäsenmaksuvaroilla kehitetään lippukuntiin päivittyvää ja korkeatasoista, kasvattavaa partio-ohjelmaa, tuotetaan vetäjille materiaaleja, laaditaan partion ulkopuolellakin arvostettuja koulutuksia ja lippukuntien toimintaa tukevia ohjelmatapahtumia, huolehditaan partion asujen, logojen yms. ajanmukaisuudesta ja edunvalvonnasta, eli esimerkiksi retkeilypaikkojen saatavuudesta, markkinoidaan partiota valtakunnallisesti ja piiritasoisesti sekä tuotetaan lippukunnille markkinointimateriaaleja ja kampanjoita eskarikamppiksista aikuisrekrysetteihin sekä autetaan ja palvellaan lippukuntia ja yksittäisiä partiolaisia suurella sydämellä esimerkiksi piiritoimiston ja aluetyön toimesta. Piiriltä saa tukea kun vaikkapa kolo on menossa alta, tai lippukunnassa tapahtuu muita ikäviä asioita.

Jos laitat huivin kaulaasi, olet partiolainen, ja silloin sinun kuuluu maksaa partion jäsenmaksu. Partiolaisuus ei ole vain mielentila. Jäsenmaksusta voi saada vapautuksen taloudellisin ja sosiaalisin perustein lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen piirin toiminnanjohtaja Tea Hurmeelle sähköpostilla.

“Mutkun meillä ei ole yhtään aikuisia. Ei tosin olla kysyttykään vanhaa jengiä mukaan.”

Aikuisia on, kun vain katsoo ympärilleen. Uudellamaalla jäsenmaksun maksaneiden aikuisten määrä on yhtä suuri kuin sudenpentujen (tai seikkailijoiden, tarpojien), joten kärjistettynä jokaiselle sudarille riittää olemassa olevistakin partioaikuisista henkilökohtainen akela. Saati kun muistamme lpk:ien vanhat jengit, joille partio on edelleen tärkeää. Keitä voisimme rekrytoida? Kuka lähtee ensi syksynä vetämään ryhmää kolmen parhaan kaverin kanssa kimpassa, jolloin vastuukertoja on vain yksi per kuukausi? Mennään ja laitetaan lippukunnat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme!

Kaikki ympärilläsi olevat ihmiset ovat hyviä rekrykohteita. Älä oleta muiden puolesta, vaan kysy laajasti, ole avoin mahdollisuuksille ja erilaisille tavoille. Rekrytointi edellyttää viestintää, näkymistä, kohtaamista ja keskustelua, mutta maksaa itsensä nopeasti takaisin.

“Emme halua vaarantaa laatua rekrytoimalla uusia ei-vielä-partiolaisaikuisia.”

Oman ryhmän toimintaa pidetään yleensä parhaana, mutta harva on oikeasti miettinyt mitkä ovat laadukkaan toiminnan kriteerit. Laatu ei riipu aiemmasta partiokokemuksesta. Aikuisen huolellinen perehdyttäminen, lippukunnan yhteisöön mukaanottaminen ja pestinmukainen koulutus tasaavat kokemuseroja, luovat laadukkuutta ja myös parantavat aikuisen pysyvyyttä lippukunnassa. Mitä enemmän laatu kehittyy, sitä vähemmän partiota lopetetaan. Ryhmistä eroamiset, toiminnasta poisjäämiset ja siten jäsenmäärän lasku ovat selkeä oire laatuongelmista.

Laadun mittaaminen on vaikeampaa kuin määrän. Laadullistakin arviointia kannattaa silti tehdä: Miten hyvin lippukunnassa johdetaan yhdistystä, johtajistoa ja ikäkausiryhmien lapsia ja nuoria? Miten eri ryhmät toimivat? Ovatko kaikki ikäkaudet edustettuna? Miten hyvin kasvatustavoitteet, partiomenetelmä ja partio-ohjelma toteutuvat ryhmien toiminnassa? Miten huolehditaan johtajien jaksamisesta ja kiitetään? Onko rekrytointi, uusien ryhmien ja toimintamuotojen käynnistäminen suunnitelmallista? Kerätäänkö palautetta ja ideoidaanko uutta? Miten hyvin tieto tavoittaa lippukunnan jäsenet, sidosryhmät ja esim. lasten vanhemmat erilaisissa tilanteissa? Millainen on koko lippukunnan yhteishenki?

“Me olemme sopivan pieni lippukunta nykyisellään. Emme halua kasvaa.”

Kasvava lippukunta on onnellinen lippukunta. Kun lippukuntaan tulee mukaan uusia ihmisiä, niin samalla lippukunta saa uusia resursseja, uusia osaamisia, uusia ideoita ja uutta virtaa. Kasvua ja muutosta ei pidä pelätä vaan sitä pitää tavoitella.


Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Partiopiirin aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen Mari Sundell, ja se on ilmestynyt alun perin täällä.

Metsäteemaisesta tarpojien taitopäivästä vinkkejä toimintaan

Hämeen partiopiiri järjesti keväällä yhdessä Hämeen Ammattikorkeakoulun Evon metsäopetuksen kanssa Metsäteemaisen tarpojien taitopäivän, jossa metsä todella tuli tutuksi monelta eri kannalta. Päivän aikana tutustuttiin mm. metsästä saataviin tuotteisiin, opittiin kasvavan metsän harvennusta, harjoiteltiin relaskoopin (minkä?!?) käyttöä sekä maalattiin kuvaa omasta metsäsuhteesta.

Tarpojien taitopäivässä isossa roolissa oli tietenkin Evolla sijaitseva Hämeen Ammattikorkeakoulun metsäopetus. Monet rasteista ovat kuitenkin toteutettavissa ihan lippukunnan omin voimin ja muuhun voi apuja kysellä vaikkapa paikalliselta Yrittäjäyhdistykseltä tai Metsänhoitoyhdistyksestä.

Seuraavassa vielä muutama rasti ohjelmavinkiksi lippukuntaretkelle tai piirin ohjelmatapahtumaan.


Tuotteita metsästä

Tarpojat tutustuvat erilaisiin metsästä saataviin tuotteisiin ja miettivät niiden ominaisuuksia. Tarvikkeina käytetään biotaloussalkua, joita saa piiritoimistolta tai SP:n toimistolta tilaamalla metsäkoordinaattorilta. Rastin kuvaus ja toteutusohjeet löytyvät linkin takaa.

Kuvassa Biotaloussalkku, jonka avulla voi tutustua erilaisiin metsäalan tuotteisiin. Kuva: Olli Laurikainen / Hämeen partiopiiri


Metsän käsittely

Kyseessä oli pienimuotoinen käytännön rasti, jossa tarpojat pääsivät itse kokeilemaan harvennusta käytännössä. Rastin toteuttamiseen tarvitaan maanomistajan lupa ja täytyy etsiä paikka, joka kaipaa harvennusta. Rastin toteuttaja rajaa alueelta tarvittavan määrän 3×3 metrin alueita merkkausnauhalla. Tarpojat valitsevat alueelta säästettävät puut ja tämän jälkeen merkkaamattomat raivataan pois paikalta vesurilla. Rastin voi toteuttaa vaikkapa yhteistyössä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa! Tarvikkeiksi ei tarvita muuta kuin vesureita ja merkkausnauhaa. 

Kuvassa taimikon tiheyden mittaukseen käytettävä ”onkivapa”. Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Metsien suojelu ja oma metsäsuhde

Tarpojat maalaavat itse oman näkemyksensä ja ajatuksensa maailman metsistä. Mitä asioita metsistä tulee mieleen ja mikä on tärkeää? Tarvikkeina valkoista lakanaa ja maalia.

Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Metsätalous ja yhteiskunta

Mitä tehdään relaskoopilla ja miten sitä käytetään? Kuinka paljon puuta on metsässä ja minkä arvoista se on? Tehtävän avulla tutustutaan metsän taloudelliseen arvoon ja selvitetään kuinka paljon puuta metsästä löytyy. Tähän tehtävään kannattaa kysyä vetäjäksi tuttua metsänomistajaa. Suomalaisista joka kolmas on metsänomistaja jossain vaiheessa elämäänsä, joten sellainen saattaa lippukunnasta löytyä lähempää kuin arvaatkaan 🙂 Rastin toteutusohjeet täältä.

Kuvassa käytettävä mittaväline on nimeltään relaskooppi. Relaskooppia käytetään metsän runkoluvun määrittämiseen. Kuva: Harri Halmejärvi / Hämeen partiopiiri


Lisäksi esiteltiin metsurin varusteita, tutustuttiin metsäkoneeseen, tunnistettiin lintuja ja eri metsätyyppejä sekä nikkaroitiin käppyräisistä oksista koukkuja ja ovenkahvoja. Päivän kohokohta oli kuitenkin luonnollisesti ruokarasti, jossa partiolaisen tulentekotaidot ja trangian käyttö pääsivät oikeuksiinsa.


Tarpojien taitopäivän johtajana toimi Mikko Paukkila Hämeen partiopiiristä. Tekstin laati SP:n toimistolla metsäkoordinaattori Jaakko Nippala, jolta voit myös kysellä lisätietoja toteutuksesta.

Samoajan taskukartta kertoo missä mennään

Onko samoajan ohjelman tekemistä vaikea seurata tai jopa suunnitella yhdessä vartion kanssa? Tietääkö luotsi yhtään missä mennään? Tuliko sovittua, mutta ei muista mitä?

Samoajan taskukartta auttaa suunnittelemaan vuosittaista toimintaa ikäkaudessa. Taskukarttaan voi merkitä jo tehdyt aktiviteetit ja suunnitella tulevat retket, tapahtumat ja kisat. Uuden taskukartan voi tulostaa joka vuosi ja tehdä vuosisuunnitelman edellisen vuoden pohjalta. Pakolliset taskut ja teemataskut on selkeästi erillään ja suunnittelupohjaan voi myös merkitä minkä kasvatutavoitteen toteuttavia pausseja on tehty. Monipuolinen ohjelma tulee tehdyksi kuin itsestään.

Luotsi voi tehdä omaan taskukarttaansa merkintöjä vuoden aikana ja suunnitella luotsaamisen toimia tapahtumissa ja koloilloissa. Samoajien eriaikaiset ryhmänohjaajakoulutuksen osatkin pysyvät paremmin hallinnassa kun luotsi näkee taskukartasta mitä kukakin on tehnyt.

Tulosta oma samoajan taskukarttasi osoitteesta http://partio-ohjelma.fi/partio-ohjelma/samoajat-15-17-v/

Partion uusi vuosilahjoittamiskonsepti starttaa syyskuussa

Tämä viesti on lähetetyy lippukuntiin jakelulla: Lippukunnanjohtajat, lippukunnanapulaisjohtajat ja taloudenhoitajat  (osoitelähde: partiorekisteri Kuksa)

Partion Ystävät on uudenlainen valtakunnallinen varainhankintakonsepti, jolla tavoitellaan vuosilahjoittajia. Pääkohderyhmänä ovat entiset partiolaiset ja muut partiolle läheiset henkilöt. Kampanjan valtakunnallisesta koordinoinnista vastaa Suomen Partiolaiset.

Minimilahjoitus on vähintään 40 euroa vuodessa ja sen lisäksi lahjoittajalla on mahdollista antaa vapaaehtoinen lisäsumma valitsemalleen lippukunnalle.

Lahjoitustuotot jaetaan tasan piirien ja Suomen Partiolaisten kesken. Lisäksi lippukunta saa sille mahdollisesti suunnatun summan lyhentämättömänä käyttöönsä.

Kuinka Partion Ystävät hyödyttää lippukuntaa?

Peruslahjoituksen lisäksi lahjoittaja voi kohdistaa haluamalleen lippukunnalle vapaaehtoisen lisälahjoituksen, joka tilitetään lyhentämättömänä lippukunnalle. Lippukunnat voivat käyttää lahjoitustuotot parhaaksi katsomallaan tavalla. Lahjoitustuotot tilitetään kerran vuodessa, ensimmäisen kerran syksyllä 2018. Lippukunnan on raportoitava saatujen Partion Ystävät -lahjoitusten käytöstä vuoden kuluessa tilityksestä erikseen annettavien ohjeiden mukaan.

Partion Ystävät -konsepti tarjoaa yhden lisätulovirran tukemaan lippukunnan taloutta. Onko teillä esimerkiksi ajatuksena lähteä maailmanjamboreelle vuonna 2019? Kaipaako kämppänne kunnostusta? Partion Ystävät on helppotöinen vaihtoehto kerätä rahaa etenkin niille lippukunnille, joilla ei ole esimerkiksi omaa tukiyhdistystä.

Kuulostaa hyvältä! Mitä meidän pitää tehdä?

  • Markkinoikaa syyskuun alusta lähtien Partion Ystäviä omissa verkostoissanne ja muistakaan mainita vapaaehtoisesta lippukuntalahjoituksen mahdollisuudesta! Valmiita markkinointimateriaaleja, kuten liittymislomakkeita, julisteita ja Facebook-kuvia löytyy elokuussa partion materiaalipankista.
  • Jotta lippukunnalle on mahdollista kohdistaa lahjoituksia, täytyy seuraavat tiedot olla määriteltyinä Kuksassa 30.6.2017 mennessä: lippukunnan nimi, y-tunnus, taloudenhoitajan nimi ja tilinumero (kampanjan tuotemyynnin tilinumero riittää). Ellei tietoja ole määriteltynä Kuksassa, ei lahjoittaja voi tehdä kohdistusta eikä lippukunta näy lahjoituskohdelistauksissa.
    HUOM! Mikäli lippukuntanne ei halua olla mukana Partion Ystävät -kohdelistauksessa, ilmoitattehan siitä sähköpostitse kaasalainen@partio.fi yhteyskoordinaattorille 30.6.2017 mennessä.

Kuinka ryhtyä Partion Ystäväksi?

Lahjoittaja voi ryhtyä Partion Ystäväksi partio.fi-nettisivujen kautta tai paperilomakkeella. Nettisivulomake avataan elo-syyskuun vaihteessa. Kiitokseksi lahjoittaja saa Partion Ystävät -pinssin ja ajankohtaista tietoa partion tapahtumista sähköpostitse muutaman kerran vuodessa.

Okei! Yksi kysymys olisi vielä…

Kaikissa Partion Ystäviin liittyvissä kysymyksissä otathan yhteyttä yhteyskoordinaattoriin heini.kaasalainen@partio.fi tai 040 7535109. Heinin loman aikana 5.-14.5. välillä kysymyksiin vastaa yhteiskuntasuhde- ja varainhankintajohtaja Kaisa Koistinen, kaisa.koistinen@partio.fi, p. p. 050 530 3969.

Lisätietoja kampanjasta löytyy myös osoitteesta www.partio.fi/partionystavat.

Eräopaskurssilta potkua lippukunnan vaelluksille

Partio-ohjelmassa vaellus- ja retkeilytaitoja harjoitellaan kaikissa ikäkausissa. Pienin askelin opetellaan tulemaan toimeen pidempiä aikoja luonnossa ja haastavammissa olosuhteissa. Lippukunnassa retkeily- ja vaellustaitoisia aikuisia pitäisi olla niin paljon, että partio-ohjelman aktiviteetit toteutuvat tarpeeksi haastavina kaikille ikäkausille. Jos aikuisen taidot ovat ruosteessa tai jännittää ottaa isompi porukka mukaan vaeltamaan, on eräopaskurssi hyvä paikka oppia näitä taitoja.

Suomen Partiolaisten eräopaskurssi järjestetään taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Elokuussa alkava kurssi tarjoaa kehittyneelle retkeilijälle ja vaeltajalle lisää haasteita ja osaamista ryhmien opastamiseen ja johtamiseen maastossa. Kurssi koostuu teoria- , kesä- ja talviosasta sekä omatoimisista harjoituksista. Osallistujalta edellytetään aiempia taitoja ensiavusta, suunnistuksesta sekä kokemusta sekä kesä- että talvivaelluksista. Kurssin ennakkoilmoittautuminen päättyy Kuksassa 31.5. Ilmoittautumisen lisäksi hakijan tulee täyttää kysely, jossa kartoitetaan aiempaa osaamista ja edellytyksiä osallistua kurssille. Kurssinjohtaja tekee lopulta kurssilaisvalinnat. Koulutuksesta on mahdollista saada opintopisteytetty todistus (30 op).

Lisätietoja kurssista https://toiminta.partio.fi/kouluttautuminen/koulutukset/erataitokoulutus/eraopaskurssi-2017-2018

Eräopaskurssi on varmasti elämys!