Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

Laatua luvassa!

Mitä on laadukas partio? Mitä sen pitää vähintään olla? Mitä ihmettä me oikein tehdään? Näihin kysymyksiin on partiotoiminnan laadun minimikriteereitä kehittävä työryhmä miettinyt kevään aikana vastauksia.

”Partiotoiminnan laadun minimikriteerit” voi kuulostaa hirviöltä paitsi sanayhdistelmänä, myös merkityksenä. Ollaanko tosiaan asettamassa joku minimiraja sille, mitä laadukas partio on? No, ollaan. Onko tämän tarkoitus kitkeä Suomesta pois pienet ja haasteiden kanssa painivat lippukunnat? Laitetaanko jatkossa kaikki samaan muottiin? Ei missään nimessä.

Minimikriteerien avulla määritetään partion valtakunnallinen laatulupaus. Se on tapa, jolla me kaikki voimme edistää yhteistä partiota.  Se koostuu perusasioista, joita jokaisen lippukunnan pitäisi vähintään tehdä. Yhteisen laatulupauksen kautta jokainen partiolainen Ivalosta Töölöön saa samat peruseväät lippukunnan määrittämillä mausteilla.

Minimikriteerit pukevat sanoiksi sen, mitä laatu partiossa on. Ne tarjoavat lippukunnille hyvän lähtötason, jonka pohjalta kehittää toimintaa, ja iskevät kipinää laadun lisäksi kasvuun. Ne nimittäin kulkevat käsi kädessä!

Tule juttelemaan aiheesta Johtajatulille

Minimikriteereitä valmistellaan parhaillaan. Sinun mahdollisuutesi vaikuttaa niiden sisältöön on Johtajatulilla Parempi lippukunta -tapaamisessa. Tapaamiseen sunnuntaina 27.8. klo 10-12 ovat tervetulleita kaikki lippukunnissa toimivat johtajat, valmentajat ja muut aiheesta kiinnostuneet. Tervetuloa mukaan!

Sonja Miettinen
Aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry

Kuva: Janne Seppänen

Metsämuseo Lustossa ikäkausiaktiviteetteja partiolaisille

Metsämuseo Lusto on metsäkulttuurin valtakunnallinen erikoismuseo ja tiedekeskus. Lusto sijaitsee Punkaharjun luonnonkauniissa harjumaisemissa, Savonlinnassa. Luston näyttelyt, kokoelmat ja tapahtumat kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämään. Mutta tiesitkö, että Lustoon on kehitetty myös erityisesti partiolasille sopivaa ohjelmaa?

Lustossa on kivaa!

Metsämuseo Lustossa ja Punkaharjulla voi toteuttaa monenlaisia partio-ohjelman aktiviteetteja sekä tällä tavoin myös tutustua metsäiseen historiaamme ja kansallismaisemiin. Luston läheisyydestä löytyy myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsä, jossa on helppo tutustua erilaisiin puulajeihin aina pääpuulajeistamme harvinaisuuksiin.

Luston aktiviteetit löydät täältä: http://partio-ohjelma.fi/ohjelmapainotus/muita-vinkkeja-toimintaan/metsamuseo-lusto/ikakausiaktiviteetit-lustossa/

Valtion metsää!

Lappeenrantalaisen Parveilijat ry:n seikkailijat kävivät vierailulla Lustossa ja kokemus oli oikein mukava. Tiedätkö esimerkiksi mikä on metsän peitto? Entä ovatko erilaiset metsäiset tarinat ja niiden taustat tuttuja? Seikkailijat tutustuivat Lustossa Suomalaiseen kansanperinteeseen ja myös erilaisiin puumateriaaleihin sekä metsämytologiaan. Museossa olisi viihtynyt pidempäänkin ja yhtä mieltä oltiin siitä, että takaisin tullaan vielä.

Metsän peitossa!

Lusto sijaitsee Punkaharjulla, Savonlinnassa, Savonlinna-Parikkala-kantatien numero 14 sekä Savonlinna-Parikkala-radan varrella. Lähin bussipysäkki on noin 400 metrin päässä ja Luston junaseisake, jossa junat pysähtyvät, aivan Luston vieressä. Helsingistä Punkaharjulle on matkaa n. 340 km ja Punkaharjulta Savonlinnan keskustaan on n. 35 km.


Kuvat: Museoisäntä Eero Knaapi, Lusto. Teksti: SP:n toimistolta metsäkoordinaattori Jaakko Nippala

Perehdytysretki lippukunnan uusille aikuisille

Pj-teltta, PJ/PK, ROK-kurssi, jamboree, ET-kurssi, SP, piiri ja KO-GI. Kuulostaa hämärälle, kuin salakielelle. Pyydetään vetämään sudareita yhdessä jonkun akelan kanssa. Ohjelmassa on nigerin pystytystä. Apua! Onko olemassa suomi-partio-sanakirjaa?

Tältä ehkä tuntuu, jos on tullut aikuisena partioon. Partiossa kasvaneet, nuorena aloittaneet johtajat tietävät mitä toiminnalla tavoitellaan tai miksi maksetaan leiristä, jolla itse työskentelee vapaaehtoisena. Jos ei ole lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia partiosta, voi toiminta tuntua oudolle ja työläälle. Kuinka voi pystyttää puolijoukkueteltan sudenpentujen kanssa, jos ei tiedä mikä on pj-teltta, saati kuinka se pystytetään?

Kun lippukuntaamme tuli uusia aikuisia, päätin järjestää yhteisen kämppäviikonlopun, jossa tutustumme toisiimme ja voimme yhdessä käydä läpi uusien aikuisten epävarmuuksia. Kysyin etukäteen, mitä aikuiset halusivat oppia. Päätiimme opetella ihan peruserätaitoja ja kertoa mitä kaikkea partiossa voi tehdä ja millaisia tapahtumia on tarjolla aikuisille. Esittelin muun muassa aikuisille erityisen hyvin sopivia tapahtumia, kuten Johtajatulet tai K-22 Erätaito 1 kurssi, jossa voi aikuisemmassa seurassa opetella erätaitoja. Kerroin myös partion kansainvälisyydestä sekä keskusjärjestön ja piirin toiminnasta.

Aikuiset ottivat hyvin vastaan perehdytyksen, vaikka opetus tuli meiltä samoajaikäisiltä. Näin sen kuuluukin olla, että aikuiset uskaltavat ottaa mallia nuoremmista ja pitää myös nuoria kokeneita jäseniä samanarvoisina.

Kun uusi aikuinen on houkuteltu mukaan toimintaan, on oleellista aloittaa perehdytys ihan ”partioalkeista”. Uusille johtajille pitää kertoa, mikä on partion idea, mihin me pyrimme ja muistaa opettaa myös niitä käytännön asioita. Mikäli perehdytys ei onnistu heti alussa, voivat ensimmäiset vuodet olla hankalia ja on riski, että homma lopahtaa. Partion pitäisi olla mielekästä myös johtajalle.


Teksti: Alisa Takanen, Sievin Samoojat, ja Suomen Partiolaisten TET-harjoittelija keväällä 2017

Olipa kerran kaksi lippukuntaa

Lippukunnassa aloittaa vuosittain 20 sudaria. 10:stä aloittaneesta ehkä 1 on mukana vielä vaeltajanakin, joten tässä lippukunnassa on runsaan 10 vuoden kuluttua vaeltajalla myös samanikäinen kaveri. Muutaman vuoden ikähaitarilla vaeltajia on lippukunnassa ryhmän verran. Muualle muuttaneetkin haluavat käydä kotipaikkakuntansa partiossa, koska siellä tapaa kavereita, joiden kanssa kiva tehdä.

Lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudenpentuja. 8 vuoden kuluttua lippukunta ihmettelee miksei sillä ole samoajaikäisiä johtamaan tarpojaryhmää ja 10 vuoden kuluttua miksei lpk:ssa ole vaeltajia johtamassa lippukuntaa tai vetämässä sudenpentuja ja seikkailijoita. Ja kas, koska johtajapula, lippukunta päättää olla ottamatta uusia sudareita. Noidankehä alkaa alusta…


Näistä esimerkeistä suurkiitos kuuluu Mari Sundellille, joka johtaa aluetoiminnanalaa Uudenmaan Partiopiirissä

Yritä jättää lippukuntasi vähän parempana kuin sen löysit

Baden-Powell kehottaa viimeisessä viestissään partiolaisille: ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit”. Sama ajatus pätee myös johtamaasi lippukuntaan. Mutta se, mitä tänä vuonna teet – tai jätät tekemättä, ei välttämättä heti näy lippukunnan toiminnassa. Ole siis kärsivällinen kehittäessäsi ja parantaessasi lippukuntasi toimintaa entisestään.

Tehtyjen asioiden lisäksi myös tekemättä jätetyt asiat saattavat näkyä vasta useamman vuoden päästä lippukunnan arjessa. Uuden sudenpentulauman käynnistämättä jättäminen saattaa sillä hetkellä tuntua hyvältä ja lippukunnan arkea helpottavalta ajatukselta, etenkin jos johtajia laumalle ei helposti löydy. Puuttuvan ikäluokan vaikutus lippukunnan ikärakenteeseen ja nuorten johtajien määrään näkyy kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä: yhtäkkiä lippukunnassa onkin ehkä vain muutamia samoaja- ja vaeltajaikäisiä, jolloin samoajien ja vaeltajien oman ohjelman järjestäminen voi olla hankalaa eivätkä nämä tulevaisuuden lippukunnanjohtajat ehkä enää halua jatkaa toiminnassa mukana. Lisäksi puuttuva ikäluokka voi heijastella myös nuorimpien ikäkausien johtajatilanteeseen.

Millaisen lippukunnan sinä jätät jälkeesi?

Alla on muutama oikean elämän esimerkki siitä, miten muutaman vuoden viiveellä lippukunnassa näkyy se, että joinain vuosina ei lippukuntaan ole otettu yhtään uutta jäsentä (lähde: Kuksa). Liittyneet-pylväät kertovat, onko lpk ottanut jäseniä jonain vuona vai ei. Pylvään arvo ei ole liittyneiden määrä vaan indikaatio siitä, että jäseniä on otettu. Jäsenmäärät ikäkausittain ovat oikeelliset. Materiaali on lähetetty lippukunnanjohtajille paperiversiona lippukunnanjohtajien kesäkirjeen mukana.


Tekstistä kiitokset Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Johanna Junkkarille. Se ilmestyi alun perin täällä.