Lippukunta tutuksi vanhemmille – ja vanhemmat lippukunnalle

Meillä kaikilla pyörii oman lippukunnan ympärillä kymmeniä, ellei satoja, puolituttuja tai jopa täystuttuja tyyppejä, jotka harvemmin ovat kuitenkaan osa sitä varsinaista partiotoimintaa: partiolaisten vanhemmat. Nämä tyypit ovat se sellainen voimavara, joiden kanssa kannattaa tutustua lähemminkin!

Viikin Vesikkojen toiminta-alueella on partioon haluavia lapsia enemmän kuin nykyinen johtajamäärä pystyy hoitamaan, joten jonossa on jatkuvasti kymmeniä sudenpentuikäisiä. Tämän vuoden alusta päätimme viestinnässämme panostaa erityisesti aikuisrekrytointiin, mitä on toki aiemminkin tehty paljon.

Aikuismarkkinointia pohtiessamme mieleeni nousi ajatus vain aikuisille (K18) järjestettävästä yhden yön mittaisesta ”sudenpenturetkestä”, jonka kautta sekä nykyisten partiolaisten vanhemmat että muut alueella asuvat partiotoiminnasta kiinnostuneet pääsisivät tutustumaan partiotoimintaan ja Vesikko-johtajiin, ja mahdollisesti innostumaan toimintaan mukaan tulemisesta.

Lippukunnan ensimmäinen vain aikuisille tarkoitettu partioretki, Kipinä2016, järjestettiin Kavalahdessa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Retkeä markkinoitiin sähköpostitse suoraan huoltajille, lippukunnan nettisivuilla ja Facebook-sivulla. Retkeä markkinoitiin näin: ”Hoi aikuinen! Tiedätkö, mikä on parasta partiossa? No leirit ja retket tietenkin! Tule mukaan vain aikuisille tarkoitetulle partioretkelle Inkoon Kavalahteen. Luvassa kaikkea sitä kivaa, mitä lapsetkin pääsevät partiossa tekemään. Aiempaa retkeilykokemusta tai partion jäsenyyttä et tarvitse, reipas retkimieli riittää!”

Retkelle ilmoittautui mukaan yhteensä lähes 30 uudempaa ja vanhempaa vesikkoa. Partiolaisten vanhempien lisäksi retkelle lähti mukaan tänä syksynä akela-pestinsä aloittaneita uusia johtajia. Joukkoon mahtui myös yksi täysin uusi partiosta kiinnostunut aikuinen.

Uusia kokemuksia, mukavaa seuraa ja leppoisaa yhdessäoloa

Matalan kynnyksen retkikohteeksi valikoitui aivan loistavasti tarkoitukseen soveltuva Kavalahden uusi Urhola, joka mahdollisti kaatosadekelin iskettyä muun muassa iltanuotiohetken pitämisen sisätiloissa. Vesivessat olivat myös iso plussa. Ilmoittautumisen yhteydessä retkeläisille tarjottiin mahdollisuutta nukkua sisämajoituksen sijaan puolijoukkueteltassa. Sisämajoitukseen ilmoittautui osallistujista vain viisi.

Retken ohjelma päätettiin rakentaa ohjelmaltaan samantyyppiseksi kuin yhden yön sudenpenturetket. Tavoitteena oli tarjota osallistujille uusia kokemuksia, mukavaa seuraa ja leppoisaa yhdessäoloa. Ohjelman myötä retkeläiset pääsivät tutustumaan partioperinteisiin lipunnostoineen, huutoineen, lauluineen, iltanuotioineen ja sisaruspiireineen. Retken ohjelma oli kokonaisuudessaan suunnistuksineen, kuutamomelontoineen ja nuotiolla kokkailuineen suunniteltu toteutettavaksi ulkona. Päivä alkoikin poutaisena ja ehdimme kokkailla trangialounaat lähes aurinkoisessa kelissä, mutta heti lounaan jälkeen alkoi sade, joka vaihtui auringonpaisteeksi vasta seuraavana aamuna.

Espoon puolella satoi lauantain aikana 60 millimetriä vettä, enkä usko Inkoon kovinkaan pahasti kakkoseksi sademäärältään jääneen. Kaatosateesta huolimatta iso osa retkeläisistä yöpyi teltoissa. Jouduimme kelin vuoksi kuitenkin muokkaamaan retken ohjelmaa lennossa sisätilapainotteisemmaksi. Siirsimme iltapäivän ja illan ruokailut sisätiloihin (vain ruuanlaitto-osuus oli ulkona), paistolastojen ja kiehisten vuoleminen sekä kuutamomelonta jätettiin väliin kokonaan ja iltanuotio pidettiin sisällä. Kiireetön saunominen päivän päätteeksi lämmitti suunnistusharjoittelun aikana kylmenneet ja kastuneet retkeläiset, ja iloinen puheensorina ja naurunpyrskähdykset raikuivat Kavalahden pimenevässä illassa.

”Parasta oli seura ja partiotouhuihin tutustuminen”

Retkeläisiltä jälkikäteen kerätyn palautteen perusteella retki vastasi osallistujien odotuksia hyvin. Parasta retkellä oli seura ja partiotouhuihin tutustuminen. Vastaajat olivat tyytyväisiä retken ohjelmaan, yksi vastaaja tosin jäi kaipaamaan sudenpentumaisia leikkejä, toinen olisi toivonut pidempää retkeä ja kolmas säätä, jossa sataisi sen verran vähemmän, että makkara ei jäähtyisi nuotiolla sitä paistettaessa. Avoimessa palautteessa retki sai kiitosta muun muassa tunnelmastaan, ohjaajistaan, partiomaisesta ohjelmastaan ja hyvästä ruuasta. ”Retki oli todella mukava kokemus ja auttaa ymmärtämään myös sitä pienempää partiolaista siellä kotona”, kuului yksi palaute.

Vastaajat saivat esittää toiveita myös mahdollisille tuleville vastaavanlaisille retkille. Vastaajista useampi lähtisi uudestaan samantyyppiselle retkelle. Voi myös olla, että kynnys lähteä oikealle sudariretkelle apukäsiksi madaltui aikuisretken myötä! Toimisiko konsepti teidänkin lippukunnassa?


Tekstin kirjoitti Jonska Junkkari, aikuisluotsi Viikin Vesikoista, ja se ilmestyi alunperin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten nettisivuilla. Kiitos lainasta!

Kuva Ansku Suur-Uski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *