Jaksamisella on raja, partiossakin

Kuva ei liity tapaukseen. Kuvaajana Kiki Lagerroos.

Kuva ei liity tapaukseen. Kuvaajana Kiki Lagerroos.

”Ei ollut partiokokousta, josta en olisi lähtenyt itkien. Tuntui, että lippukunnanjohtajana rämmin vain kriisistä toiseen, eikä mikään onnistunut.”

Joskus partiossakin käy niin, että puhti loppuu. Pesti on liian iso, tai elämäntilanne pestin ympärillä muuttunut. Pohjan Puhurissa on vallan mainio artikkeli hankalasta aiheesta,, kannattaa tsekata.

Ei ole tarkoitus, että partio käy toistuvasti liian raskaaksi. Rajanveto on kuitenkin vaikeaa. Mikä on liikaa? Pitääkö minun jaksaa, kun kaverikin kerran tekee ilolla? Saanko sanoa ei? Mitä, kun ei ole ketään, jolle jakaa hommia?

Muistetaanhan, että apua saa pyytää, ja apua pitää tarjota, kun kaveri on pulassa. Ja tiedättekö, joskus luovuttaminen, ainakin hetkeksi, voi olla se parempi vaihtoehto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *