Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Timanttipartio sai eskarivierailulla aikaan pöhinää ja jäsenkasvua

Timanttipartio Vantaalta toteutti keväällä 2014 Pääkaupunkiseudun Partiolaisten valmiin materiaalin pohjalta eskarivierailun kahden päiväkodin esikouluryhmiin toiminta-alueellaan. Esikoululaisten Partioviikko eli tuttavallisemmin eskarikamppis toimii lyhykäisyydessään seuraavasti:

Esikoulut ilmoittautuvat talven aikana mukaan ja saavat keväällä valmiin materiaalin, jonka pohjalta esikouluopettajat järjestävät noin viikon ajan partioaiheisia tehtäviä ja partioon tutustumista. Valinnaisena osana eskarikamppista on myös lähilippukunnan esikouluun tekemä noin tunnin vierailu, johon Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ovat tehneet valmiin materiaalin ja sisällön. Pyörää ei siis tarvitse keksiä itse!

Eskarit saattavat olla itse yhteydessä lippukuntaan vierailun sopimiseksi, mutta olimme oma-aloitteisia, ja sovimme itse vierailun eskarin kanssa jo hyvissä ajoin. Toinen vierailu syntyi kuin itsestään, sillä erään seikkailijan äiti on opettajana samassa esikoulussa.

Itse vierailu sujui todella helposti ja vaivattomasti näin lippukunnan näkökulmasta. Paino sanalla todella – noin tunnin suunnittelu ennen vierailua ja luontopolkumateriaalien tulostus –  ja tadaa, valmiina eskariin! Eskarilaisten kanssa tutustuimme yhdessä mm. partiohuutoon, leikkeihin, kierrätykseen ja luontopolkuun. Ryhmien noin parikymmentä lasta olivat koko ajan messissä ja innostuivat helposti. Omaa painettamme vähensi vierailun aikana myös se, että eskariopet avustivat ja innostuvat lapsia lisää. Ei siis tarvinnut olla itse vastuussa!

Vierailun päätteeksi jätimme vielä yhteystietomme ja tulevan syksyn kokousajat jaettavaksi eskarilaisten kotiin. Toteuttamamme eskarivierailut jäivät mieleen erittäin onnistuneina ja helposti toteutettavina. Laskimme, että syksyllä ryhmät olisivat jääneet juuri sen verran vajaiksi, kuin mitä suoraan näistä eskareista aloittaneita lapsia tuli mukaan toimintaan. Tarkan laskutoimituksen jälkeen totesimme, että 20% tavoitetuista lapsista liittyi mukaan. Ja mikä parasta, yksi uuden sudenpennun äiti lähti mukaan akelaksi! Pitkään syksyllä kuuli eri tapahtumissa puhuttavan, että ”tuo on se Timanttipartio, joka kävi esittelemässä toimintaa meidän Kallen eskarissa”.

Kirjoittajana Janne Heiskanen, vuonna 2013 perustetun Timanttipartion lippukunnanjohtaja. Lippukunnan jäsenmäärä kasvoi viime vuoden aikana 14:sta jäsenestä  53:een jäseneen. 

Esikoulujen Partioviikkoa toteutetaan tänä vuonna PäPa:ssa, Uudellamaalla, Hämeessä, L-SP:ssä, Pohjanmaalla, E-Kp:ssa ja FiSScenissä. Materiaalin on tilannut yhteensä noin 750 esikouluryhmää. Löydät materiaalin ja muuta tietoa osoitteesta www.partio.fi/esikoulut

Lisätietoja ja mukana olevien esikoulujen yhteystiedot saat omasta piiristäsi:
E-KP: Jaana Hyrkkänen
FiSSc: Karin Nordström
Häme: Marjo Majlund
L-SP: Tarja Nummi
Pohjanmaa: Marko Miesmaa
PäPa: purkki.partio.fi/eskari 
Uusimaa: Petra Valkonen
(etunimi.sukunimi@partio.fi)

Entiset Partiolaiset aktiivisina Alavudella

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Alavudella on sama ongelma kuin monilla muilla maaseutupaikkakunnilla: Nuoret muuttavat opintojen vuoksi pois paikkakunnalta. Seudulle palaavilla nuorilla aikuisilla on puolestaan edessään perheen perustaminen, joten heitä on vaikea saada lippukunnan toimintaan, ja toiminta hiipuu. Näin kävi Alavuden Eräveikkojen toiminnalle reilu 10 vuotta sitten.

”Lippukunnan toiminnassa oli säännöllisesti mukana vain yksi aikuinen. Kun johtoon ei löytynyt muita, kävi lippukunnan johtaminen kolmen pienen lapsen äidille liian raskaaksi ja toiminta loppui”, kertoo silloinen AEV:n lippukunnanjohtaja Ella Nurmi.

Uudestaan toiminta virisi, kun oikeat ihmiset sattuivat kohtaamaan. Muutaman miehen ideasta syntynyt ajatus levisi nelikymppisten, entisten partiolaisten keskuudessa ja noin puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen lippukunta polkaistiin uudelleen pystyyn vuoden 2013 alussa. Toimintaa käynnistettäessä partiosta järjestettiin infotilaisuus ja myös paikallislehdessä oli asiasta juttua. Toiminnan käynnistyessä mukaan saatiin nelisenkymmentä 7 –12-vuotiasta lasta. ”Syksyllä piti markkinointia vähän toppuutellakin, jottei uusien tulijoiden määrä kasvaisi liian suureksi”, kertovat nykyään sihteerinä toimiva Ella sekä lippukunnan nykyinen lippukunnanjohtaja Maarit Kaitola. Tällä hetkellä lippukunnalla on noin 70 jäsentä ja viikoittain kokoontuu yhteensä kuusi ryhmää.

Tätä kirjoittaessa ei syksyn toimintaa ole vielä aloitettu. Tällä hetkellä kaikkien mukana olevien aikuisten työ ja elämäntilanne on sellainen, että vastuuta ryhmistä kantaa useampi, jotta viikoittaiset kokoukset saadaan pyörimään. Naisten mielestä toiminta kannattaa pitää varsin rentona, jotta aikuisten mielenkiinto säilyy. ”Aikuiset eivät saa jäädä partiossa pelkän työmyyrän rooliin, vaan heille pitää antaa mahdollisuus hullutella ja nauttia harrastuksesta. Liian tiukat ohjeet ja säännöt eivät sovi ainakaan meidän porukalle. Esimerkiksi partio-ohjelmaa sovellamme omiin toimintatapoihimme sopivaksi.”

Erityisesti väki on innostunut retkeilemään lippukunnan omistamassa saaressa. Ensimmäiset yöretket sinne tehtiin jo parin kuukauden kuluttua toiminnan käynnistämisestä, ja huhtikuun alussa yli puolet lippukunnan jäsenistä vietti saaressa pääsiäisleiriä ja yöpyi talviteltassa.

Maarit toivoo uusia aikuisia mukaan partiotoimintaan. Vain siten toimintaa on mahdollista laajentaa ja pitää käynnissä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä sekä aikuisilla että lapsilla riittää kuitenkin intoa, joten AEV:n toiminta näyttää turvatulta ainakin lähitulevaisuudessa.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja edellinen osa ”Uudet aikuiset Iinkiertäjien apuna” löytyy täältä.

Kuva: Suomen Partiolaiset.

Uudet aikuiset Illinkiertäjien apuna

Monilla pienemmillä paikkakunnilla partiotoimintaa voi uhata lakkauttaminen, kun johtajistoa tai ryhmäläisiä ei ole riittävästi toiminnan ylläpitämiseen. Illinkiertäjät -lippukunta Iistä kertoo kokemuksensa siitä, kuinka sammuva lippukunta voi löytää uuden hehkunsa.

Iin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla toimii lippukunta Illinkiertäjät. Lippukunnanjohtaja Seppo Kiviniemi oli muutama vuosi sitten tilanteessa, jossa 25-vuotiaan lippukunnan toiminta oli loppua kokonaan. Suurin osa johtajista vaihtoi opiskelun myötä paikkakuntaa ja uudistunut ikäkausiohjelma aiheutti sen, ettei ryhmäläisiä riittänyt kaikkiin ikäkausiin. ”Minusta lakkauttamisajatus tuntui todella pahalta, joten aloin kysellä muutamalta jäljellä olevalta johtajalla, voisivatko he avustaa vielä yhden leirin järjestämisessä ennen lippukunnan lakkauttamista”, Seppo kertoo. Rekry2013-leiri toteutettiin Illinkiertäjien kämpällä, jonne kutsuttiin myös partiosta kiinnostuneita aikuisia. Heitä tuli paikalle runsaasti! Leiri toimi ensiapuna hiipuvalle lippukunnalle, sillä kämpällä käytyjen keskustelujen lopputuloksena oli, ettei toimintaa saa missään tapauksessa lopettaa.

Lippukunnan toiminnan herättäminen eloon samanaikaisesti uuteen työhön siirtymisen kanssa oli haasteellista myös Sepolle itselle. Rekry2013-leirin jälkeen Illinkiertäjien jäsenmäärä lähti kuitenkin nousuun uusien aikuisten arvokkaan panostuksen myötä. ”Oikeastaan olen saanut vain sivusta seurata heidän innokasta touhuaan”, Seppo kiittelee. ”Suuri kiitos kuuluu myös uusien vetäjien kouluttajille, jotka lupautuivat opintojensa lomassa kouluttamaan uutta vetäjäporukkaa.”

Uusilla ryhmänjohtajilla onkin nyt tarvetta, sillä lapsia olisi tulossa enemmän kuin lippukunta voi ottaa. ”Tänä syksynä alkaa jälleen uusi sudenpentulauma. Ryhmä aloittaa muita ryhmiä myöhemmin syyskuun alussa, jotta sudenpennut ovat saaneet ensin tottua koulunkäyntiin. Vanhoihin laumoihin ja joukkueisiin tulee todennäköisesti 1–2 uutta jäsentä. Arvelen, että jäsenmäärämme ylittää 60 rajan ja se tuo osaltaan haastetta pitää toiminta tasokkaana.” Ryhmät ovat suuria, joten ryhmiä päädyttiin johtamaan kahden aikuisen voimin: ”Silloin on aina kaveri, jonka kanssa voi suunnitella ja vetää ryhmän toimintaa. Siten siitä ei tule niin rankkaakaan.”

Illinkiertäjät aikovat aloittaa myös sisupartiotoiminnan, josta on tullut heille toive Iin kunnan kautta. Toiminnan aloittamiseen lippukunta toivoo piiriltä ja muilta lippukunnilta tukea. ”Tarkoitus olisi, että saisimme sisupartioiltoja järjestymään vaikkapa kerran kuussa”, lippukunnanjohtaja miettii. Kaikin puolin lippukunnan tulevaisuus näyttää hyvältä, eikä tehty työ ole mennyt hukkaan.

Kirjoittajana Katariina Mäkiniemi. Juttu on julkaistu alunperin Pohjanmaan partiolaisten piirilehdessä Pohjan Puhurissa (4/14). Piirilehden juttu on jaettu blogiin kahtia ja toinen osa ”Entiset partiolaiset aktiivisina Alavudella” löytyy täältä.

Kuva: Lounais-Suomen Partiolaiset, Piiru14 -leiri. Kuvaaja Miska Loimaala.

Lippukuntalehti heräsi henkiin!

Löysin omina vartiovuosinani oranssikantisen Näppiksen – Napapiirin Tyttöjen ja Napapiirin Poikien yhteisen lippukuntalehden – meidän kolon hyllyltä. Sen ilmestymisestä oli kulunut jo jonkin aikaa ja harmittelin, ettei lisää ollut luvassa. Selailin sen uudelleen ja uudelleen, ja mietin, mihin kaikki loppui. Olihan se lippukunnan oma lehti kuitenkin jotain todella hienoa.

Innostus partioviestintään syttyi 2014 tammikuussa käymälläni Suomen Partiolaisten medialähettiläskurssilla. Sain kamalan paljon konkreettista tietoa partioviestintään liittyen ja ideoita siihen, mitä minä voin tehdä ja miten se kannattaa tehdä. Vaikka pääasiassa kurssin sisältöä hyödynnetään partion ulkoiseen viestintään, heräsi minulle monta ideaa, miten voisin alkaa kehittämään lippukuntamme viestintää. Yksi asia nousi heti mieleeni – lippukuntalehden herättäminen eloon.

Yhä enemmän sosiaalisen median kautta viestivässä maailmassa lehden tekeminen ei luonnollisesti ole helppoa. Yhdeksi haasteeksi tulee myös raha-asiat, sillä lehden painattaminen aina maksaa, ja usein lippukunnilla ei ole siihen varaa. Pitkään pohdittuani päätin, etten lähde edes yrittämään paperisen lehden tekemistä. Vaikka se, että postiluukusta konkreettisesti jotain kotiin tulisikin, ilahduttaa aina, sen toteuttaminen pienillä resursseilla voi olla vaikeaa. Onneksi nykypäivänä tämäkään ratkaisu ei ole ongelma.

Keräsin ympärilleni kahdeksan muuta lippukuntalehdestä kiinnostunutta ihmistä, joiden kanssa parin kokouksen jälkeen meillä oli ajatus ja suunta uudistuneelle Näppikselle.  Kun lehden ilmestymisaikataulutuksessa muistaa pitää järjen päässä ja arkikiireet mielessä, saadaan toimivalla tahdilla ilmestyvä lippukuntalehti. Meidän kohdalla sopivin aikataulu on neljästi vuodessa ja sillä tahdilla ollaan kaksi lehteä saatu jo uunista ulos!

Kun on tarpeeksi halua tehdä jotain, ei pidä antaa minkään tulla eteen, vaan toteuttaa omaa visiota. Vaikka pelkäsinkin vähän, tuleeko lippukuntalehdestä enää mitään, olen saanut positiivisesti yllättyä, miten paljon uutta olen päässyt senkin kautta tekemään. Ja jos tuntuu siltä, että ideat loppuu, aina jostain löytyy apuna ideoivia ihmisiä ja muita lippukuntalehtiä, joiden juttuja voi soveltaa omaankin lehteen!

Kirjoittajana Anna Enbuske, Napapiirin Tytöt ry. Juttu on julkaistu Lapin piirilehti Scout-Infossa (1/15)

Napapiirin Tyttöjen ja Napapiirin Poikien lippukuntalehteä voi lukea netistä osoitteesta www.issuu.com/nappis