Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Vapaaehtoisten päivä lähestyy – miten voisimme kiittää?

3.12. vietetään Suomessa kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Silloin on tarkoituksena nostaa vapaaehtoisten tekemä arvokas työ valokeilaan ja kiittää vapaaehtoistyön tekijöitä.

Vapaaehtoisten kiittämisessä mielestäni oleellista on että on sopivassa suhteessa perinteisiä tapoja ja spontaania kiittämistä, sopivasti muodollisia  ja epämuodollisia. Tärkeää on muistaa kiittää kaikkia, lippukunnanjohtajia, ryhmänjohtajia, projektien toteuttajia, talkoolaisia ja kyyditsijöitäkin. Kaikki vapaaehtoistyö on arvokasta.

Kyselin tutuiltani millaisia tapoja kiittää heidän lippukunnissaan on, tässä kooste niistä. Poimi parhaat  käyttöön tai keksi omat! Voit myös jakaa kommenteissa omiasi tai lippukuntasi tapoja kiittää tekijöitä.

Aloitetaan perinteisimmillä, klassikoilla:

  • Ansiomerkit lienevät perinteisin tapa kiittää partiossa. Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä tietoa, hakulomakkeet ja myöntämisperusteet löydät täältä.  Tietoa piirin omista ansiomerkeistä löydät piirin sivuilta. Muista tarkistaa aikataulu ajoissa!
  • Lippukunnan omat ansiomerkit. Monella lpk:lla on jo omia ansiomerkkejä. Näitä voi anoa ja myöntää kevyemmillä ja erilaisilla perusteilla kuin esimerkiksi piirin tai SP:n merkkejä. Kannattaa välillä tarkastaa, että myöntämisperusteet ovat edelleen ajankohtaiset.

Lippukunnilta löytyy monenlaisia kunniamainintoja ja titteleitä, joilla voidaan kiittää ja palkita vuosittain. Esimerkiksi:

  • Lempäälän Erä-Pirkoissa valitaan aina vuosittain vuoden Pirkko, eli aktiivitoimija samoajaikäisistä ylöspäin. Valinnan tekee aina kahden edellisen vuoden Pirkot. Hollolan Hirvenhiihtäjät nimeävät Vuoden hirven yli 16-vuotiaista ja Hirvein hiihtäjä -palkinnon saajan alle 16-vuotiaista.
  • Viherlaakson Peuroissa joka vuosi yhdelle samoajaikäistä nuoremmalle jaetaan aktiivisuuspuukko, johon on kaiverrettu nimi.
  • Nastapartiossa jaetaan kirves –kiertopalkintoa nuorten aktiivien keskuudessa ja varsi taitaakin olla jo aika täynnä nimilaattoja.
  • Pohjan Veikoissa kiertopalkinnon saajiksi valitaan joka ikäkaudesta vuoden tyyppi, vuoden johtaja ja vuoden ryhmä. Lisäksi on mm. Talkoojyrä aktiivitalkoilijalle ja oma kiertopalkintonsa käsityötaitoja lippukunnassa edistäneelle. Näitä jaetaan kesäleirillä ja Yrjönpäivänä.
  • Hyvinkään Metsätyttöjen johtajiston pikkujouluissa jaetaan dilpomeita (siis todellakin dilpomeita) muistamisen arvoisista asioista, ei niin vakavalla otteella.
  • Kevään vikassa johtajistossa Tampereen Lokeissa valitaan johtajiston (=kaikki samoajista ylöspäin olevat johtajina toimivat) kesken Vuoden hengetär, joka saa kuparisen pannun hyllyään koristamaan. Jokainen saa äänestää yhtä tyyppiä, jonka kokee vuoden aikana piristäneen, tsempanneen, olleen huippu tai muuten ansaitsevan palkinnon.
  • Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa on lähettetty lippukuntiin Kiitos –pinssit. Ideana on, että pinssin voi antaa kiitosten saattelemana jostain hyvin hoidetusta hommasta. Kun pinssiä on hetken kantanut huivissaan kuuluu hyvä laittaa kiertämään ja kiittää sillä jotakin toista.

Aineellinen lahja ilahduttaa, kunhan se on harkittu. Lahjoja annetaan perinteisesti jouluna, mutta myös esim. leirinjohtajaa voidaan kiittää lahjalla. Tässä joitakin ideoita:

  • Kanoottipussi
  • Kuksa
  • Partioaiheinen joulupipari (partioristi, lilja, partsaukkeli…)
  • Termari
  • Otsalamppu
  • Pipo sloganilla, esim. lpk:n huudolla tai sisäpiirivitsillä
  • Istuinalusta
  • Vesitiivis pussi kännykälle
  • Inspiroivaa kirjallisuutta
  • Leffalippu
  • Lippukunnan teemaan sopivat lahjat, esim. hirvet Hirvenhiihtäjillä
  • Yhtenäistä pukeutumista, esim. samanlaiset paidat tai villasukat koko johtajistolle.

Hemmottelu ja virkistäminen toimii aina:

  • Pohjan Veikot järjestävät johtajiston oman retken, Hyppy tuntemattomaan, kerran vuodessa. Retki on ryhmänjohtajille, eli kiitos kohdistuu viikkoaktiiveille. Nimensä mukaisesti retki voi olla mitä vain ja tärkeintä onkin se, että johtaja voi vain saapua paikalle tietämättä mitään etukäteen.
  • Tampereen Lokeissa järjestetään isompia johtajahuoltoja noin joka toinen vuosi. Teemoina on olleet mm. mininuotiokitarakurssi ja kaupunkikisa vähäisillä ennakkotiedoilla. Joka toinen vuosi järjestetään myös veljeslippukunnan kanssa johtajien joulucembalot, joissa on rentoa ohjelmaa, jossa järjestäjät ja johtajat heittäytyvät, syödään ja pidetään hauskaa yhdessä.
  • Kevään viimeisessä johtajistossa on usein jotain herkkua ja rennompaa meininkiä.
  • Lippukunnan piikkiin ravintolassa syöminen toimii hyvänä yhdessäolon ja luksuksen yhdistämisenä.
  • Oleellista on hyvä ruoka, yhdessä olo ja saunominen

Yhteisten johtajiston kiittämisten lisäksi lippukunnista löytyi hienoja tapoja antaa henkilökohtaista huomiota:

  • Henrikin Tapulitytöissä laitetaan ennen joulua jokaiselle aktiiviselle johtajalle oma henkilökohtainen kiitosjoulukortti. Tekstissä kiitetään juuri niistä asioista, joita kyseinen henkilö on tehnyt.
  • Hämeenlinnan Metsänkävijöiden saunailloissa yleensä muistellaan miten hienosti hommat on hoidettu. Pienessä lippukunnassa keskinäinen arvostus toimii.
  • Jokaiselle Lokkiylioppilaalle lippukunnanjohtaja kirjoittaa henkilökohtaisen melko pitkän puheen, joka käydään juhlissa puhumassa. Lahjana viedään merimiessolmusormus ylioppilaalle. Puhe usein saa kyyneleet silmiin niin puhujalle, puheen saajalle kuin vanhemmille ja vieraillekin. Puheessa käydään läpi henkilökohtaisia asioita ja vahvuuksia partiouralta, sellaisia, joista vanhemmilla ei usein ole tietoakaan. Myös sormukset ovat arvostettu ja tykätty perinne lippukunnassa.
  • Lokeissa myös lippukunnanjohtaja vei viimeisen vuoden vartionjohtajat kahville lippukunnan piikkiin ja kyselin kehitysehdotuksia toimintaan. Henkilökohtainen kontakti toimi hyvin molemminpuolisessa palautteenannossa ja lähentää suhdetta. Tätä voisi soveltaa monessa muussakin yhteydessä ja vaikka säännöllisesti.

Miten teillä on tapana kiittää? Tai aiotko poimia jonkun näistä käyttöösi?

 Kirjoittajana Annika Jouhki, blogin koordinaattori ja toisinaan huono kiittäjä.

Edit. 9.3.2015: Kannattaa lukea myös Hämeen Partiopiirin hallituksen blogista hyvä juttu kiittämisen perusteista, jatkuvuudesta ja tärkeydestä!

Mitä vanhemmat voivat tehdä leirillä?

”Retkikirjeessä kysyttiin, kuinka monta aikuista partiolaisen perheestä ilmoittautuu mukaan. Paikalla oli reilut parikymmentä lasta ja kymmenisen vanhempaa – siis noin joka toisesta perheestä yksi aikuinen. Leirin johtajina toimi viisi 13–17-vuotiasta partiolaista ja kaksi täysi-ikäistä johtajaa. Johtajat kertoivat, että lippukunnassa on yleistä kutsua nuorimpien partioryhmien lasten vanhemmat mukaan retkelle. Vanhemmista on apua leirillä, ja samalla he oppivat, mistä partiossa on kyse.”

Lue lisää onnistuneesta vanhempien roolittamisesta leirillä Partiojohtajaja -lehdestä!