K-22 toimintaa

”Jos mä haluaisin kutsua oman opiskelukaverini mukaan partioon, niin mihin mä sen oikeen pyytäisin?? Johtajiston kokoukset on lievästi kuiva aloitus uunituoreelle partiouralle. Lippukunnanjohtajana en vedä tällä hetkellä mitään ikäkausiryhmää, joten senkään kokouksiin tai retkelle ei voi pyytää mukaan. Lippukunnan kesäleiri on ehkä hiukan liian HC-juttu ja joulujuhla ehkä vähän outo. Meillä pitäis olla meidän ikäisten oma ryhmä, joka tekis porukalla jotain hauskaa matalan-kynnyksen-partiojuttua. Sinne olisi helppo kutsua mukaan katselemaan menoa, tutustumaan ihmisiin ja opettelemaan peruspartiotaitoja.”

Näistä ajatuksista sai alkunsa Yövilkka, 22-30-vuotiaiden oma ryhmä (lippukunnassa toimi jo ennen tätä sekä vaeltajatoiminta että yli 30-vuotiaiden oma ryhmä). Yövilkka, jonka nimi tulee siis pienestä metsäkasvista, aloitti toimintansa syksyllä 2013. Koska omassa lippukunnassa ei ollut kuin 4 tuohon ikäryhmään kuuluvaa, tehtiin yhteistyötä toisen lippukunnan saman ikäisten kanssa. Molemmista lippukunnista oli yksi vastuuaikuinen, jotka suunnittelivat yhdessä ohjelman ja valmistelivat kokoukset – muut saapuivat vain paikalle fiilistelemään. Kokouksia oli joka toinen viikko ja tekeminen keksittiin muiden ikäkausien ohjelmasta ja omasta päästä. Oli tikkupullan paistoa nuotiolla, pyörien syyshuoltoa, lautapeli-iltaa ja kolmen ruokalajin illallista trangialla. Ei mitään ihmeellistä ja suuria valmisteluja kaipaavaa, vaan ”ihan perussettiä”.

Ja meillä oli hauskaa! Miten ihanaa oli istua nihkeän yliopistopäivän jälkeen illalla nuotion äärellä ja tehdä mutakakkua nuotiolla. Kerran käytiin geokätköilemässä ja siitä jäi useammalle pidempiaikainen uusi harrastus. Keväällä uskaltauduttiin jopa yhden yön vaellukselle: ”NYT mä ymmärrän, miks jotkut harrastaa tätä vaeltamista ihan vapaaehtoisesti, tässähän on ihan eri fiilis kuin niiden 10 seikkailijan kanssa!”. Ei niin, että lapsissa mitään vikaa olisi, mutta olihan tässä oman ryhmän touhussa ihan eri meininki!

Mikä oli siis vuoden loppusaldo?

1) Yksi täysin uusi ei-koskaan-aiemmin-partiolainen jäsen lippukuntaan. Tuli sieltä yliopistokuvioista mukaan. Tänä syksynä tämä uusi jäsen aloitti akelana, joten jäsenyys ei liittynyt pelkkään partiohuvitteluun.

2) Huomattavasti aiempaa laajempaa kiinnostusta koko ainejärjestön piirissä: ”Ai sekin liitty sinne nyt vasta eikä oo koskaan harrastanut partiota?!”, ”Mut noi teidän jututhan kuulostaa tosi hauskoilta!”

3) Kaivettiin lippukunnan neljä nuorta aikuista melkoisen partiomotivaatiomontun pohjalta ylös. Oma ohjelma jaksoi innostaa, kun sinne sai vain tulla paikalle. Tietenkin yksi näistä neljästä oli se, joka ohjelman muille järjesti, mutta koska siihenkin oli kaveri naapurilippukunnasta ja ohjelma ei vaatinut suuria esivalmisteluja, sai omasta ohjelmasta enemmän kuin se vei.

Minä en ole koskaan ennen halunnut enkä kaivannut aikuisten omaa ohjelmaa, koska: ”partio vie muutenkin niin paljon aikaa, niin vietän mieluummin sen vähäisen vapaa-ajan jossain muualla ja lisäksi, eihän kellään meistä ole enää aikaa järjestää mitään ylimääräistä lisäohjelmaa”. Näin minä vankkumattomasti ajattelin vuosia. Kunnes ongelmaksi tuli partiosta kiinnostuneet kaverit, joita en pystynyt kutsumaan mukaan. Uusien jäsenten kiilto silmissä sai siis alkunsa Yövilkka, ei niinkään halusta tehdä porukalla jotain. Mutta hups, kuinkas kävikään!

Yövilkka kokoontuu tulevana syksynä noin joka 3. viikko ja nyt ohjelmaa on rakennettu enemmän valmiiden tapahtumien ympärille: piirin syyspt-kisat, yösuunnistuskisat, piirin syyskokous, seurakuntavaalit ja partiolaisten kauneimmat joululaulut. Mutta on mukana myös ”ihan vaan” purjehdusta, kolmea ruokalajia nuotiolla ja lautapelejä vaahtokarkkikaakaolla. Niin kauan, kun se on kivaa ja helppoa järjestää, se on sen arvoista!

Helkky luovuttamassa

Yövilkan jäsen Helky luovuttamassa verta.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *