Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

K-22 toimintaa

”Jos mä haluaisin kutsua oman opiskelukaverini mukaan partioon, niin mihin mä sen oikeen pyytäisin?? Johtajiston kokoukset on lievästi kuiva aloitus uunituoreelle partiouralle. Lippukunnanjohtajana en vedä tällä hetkellä mitään ikäkausiryhmää, joten senkään kokouksiin tai retkelle ei voi pyytää mukaan. Lippukunnan kesäleiri on ehkä hiukan liian HC-juttu ja joulujuhla ehkä vähän outo. Meillä pitäis olla meidän ikäisten oma ryhmä, joka tekis porukalla jotain hauskaa matalan-kynnyksen-partiojuttua. Sinne olisi helppo kutsua mukaan katselemaan menoa, tutustumaan ihmisiin ja opettelemaan peruspartiotaitoja.”

Näistä ajatuksista sai alkunsa Yövilkka, 22-30-vuotiaiden oma ryhmä (lippukunnassa toimi jo ennen tätä sekä vaeltajatoiminta että yli 30-vuotiaiden oma ryhmä). Yövilkka, jonka nimi tulee siis pienestä metsäkasvista, aloitti toimintansa syksyllä 2013. Koska omassa lippukunnassa ei ollut kuin 4 tuohon ikäryhmään kuuluvaa, tehtiin yhteistyötä toisen lippukunnan saman ikäisten kanssa. Molemmista lippukunnista oli yksi vastuuaikuinen, jotka suunnittelivat yhdessä ohjelman ja valmistelivat kokoukset – muut saapuivat vain paikalle fiilistelemään. Kokouksia oli joka toinen viikko ja tekeminen keksittiin muiden ikäkausien ohjelmasta ja omasta päästä. Oli tikkupullan paistoa nuotiolla, pyörien syyshuoltoa, lautapeli-iltaa ja kolmen ruokalajin illallista trangialla. Ei mitään ihmeellistä ja suuria valmisteluja kaipaavaa, vaan ”ihan perussettiä”.

Ja meillä oli hauskaa! Miten ihanaa oli istua nihkeän yliopistopäivän jälkeen illalla nuotion äärellä ja tehdä mutakakkua nuotiolla. Kerran käytiin geokätköilemässä ja siitä jäi useammalle pidempiaikainen uusi harrastus. Keväällä uskaltauduttiin jopa yhden yön vaellukselle: ”NYT mä ymmärrän, miks jotkut harrastaa tätä vaeltamista ihan vapaaehtoisesti, tässähän on ihan eri fiilis kuin niiden 10 seikkailijan kanssa!”. Ei niin, että lapsissa mitään vikaa olisi, mutta olihan tässä oman ryhmän touhussa ihan eri meininki!

Mikä oli siis vuoden loppusaldo?

1) Yksi täysin uusi ei-koskaan-aiemmin-partiolainen jäsen lippukuntaan. Tuli sieltä yliopistokuvioista mukaan. Tänä syksynä tämä uusi jäsen aloitti akelana, joten jäsenyys ei liittynyt pelkkään partiohuvitteluun.

2) Huomattavasti aiempaa laajempaa kiinnostusta koko ainejärjestön piirissä: ”Ai sekin liitty sinne nyt vasta eikä oo koskaan harrastanut partiota?!”, ”Mut noi teidän jututhan kuulostaa tosi hauskoilta!”

3) Kaivettiin lippukunnan neljä nuorta aikuista melkoisen partiomotivaatiomontun pohjalta ylös. Oma ohjelma jaksoi innostaa, kun sinne sai vain tulla paikalle. Tietenkin yksi näistä neljästä oli se, joka ohjelman muille järjesti, mutta koska siihenkin oli kaveri naapurilippukunnasta ja ohjelma ei vaatinut suuria esivalmisteluja, sai omasta ohjelmasta enemmän kuin se vei.

Minä en ole koskaan ennen halunnut enkä kaivannut aikuisten omaa ohjelmaa, koska: ”partio vie muutenkin niin paljon aikaa, niin vietän mieluummin sen vähäisen vapaa-ajan jossain muualla ja lisäksi, eihän kellään meistä ole enää aikaa järjestää mitään ylimääräistä lisäohjelmaa”. Näin minä vankkumattomasti ajattelin vuosia. Kunnes ongelmaksi tuli partiosta kiinnostuneet kaverit, joita en pystynyt kutsumaan mukaan. Uusien jäsenten kiilto silmissä sai siis alkunsa Yövilkka, ei niinkään halusta tehdä porukalla jotain. Mutta hups, kuinkas kävikään!

Yövilkka kokoontuu tulevana syksynä noin joka 3. viikko ja nyt ohjelmaa on rakennettu enemmän valmiiden tapahtumien ympärille: piirin syyspt-kisat, yösuunnistuskisat, piirin syyskokous, seurakuntavaalit ja partiolaisten kauneimmat joululaulut. Mutta on mukana myös ”ihan vaan” purjehdusta, kolmea ruokalajia nuotiolla ja lautapelejä vaahtokarkkikaakaolla. Niin kauan, kun se on kivaa ja helppoa järjestää, se on sen arvoista!

Helkky luovuttamassa

Yövilkan jäsen Helky luovuttamassa verta.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.

Näkyvyyden lisääminen toi jäsentulvan Eurassa

Euran Peurat aloittaa toimintavuotensa aina yhteisellä metsäisellä aloitusiltanuotiolla. Viime vuosina tapahtumaan ovat osallistuneet johtajat ja kourallinen jatkavia partiolaisia, joskus pari uuttakin. Tänä vuonna 14.8. kokoontumispaikalle saapuneet johtajat olivatkin lentää selälleen, kun heitä odotti lähtövalmiudessa liki 70 partiosta innostunutta.

Parkkipaikalta ehdittiin ottaa vain muutama askel kohti laavua ennen kuin taivas repesi ja ukkonen jyrisi aivan metsän yllä. Uudet ja vanhat partiolaiset olivat läpimärkiä. Johtajat pohtivat, tuliko liian aikaisin hurrattua uudelle jäsentulvalle. Kuitenkin vain muutama ihminen kääntyi matkalla takaisin, ja perillä muurinpohjaletut maistuivat. Jäsenlomakkeita ja tiedotteita tosin oli mahdotonta pitää kuivina.

Patikoinnin ja letuilla herkuttelun lisäksi perille oli suunniteltu piirin suosittelemaa Partiomestari-rastirataa, mutta sään vuoksi siitä luovuttiin. Yksinkertainen resepti eli johtajiston esitteleminen, tulevasta syksystä kertominen ja ryhmäytyminen riitti hyvin illan sisällöksi. Sitten suurimmalle osalle tulikin jo kiire kotiin ennen uutta uhkaavaa ukkoskuuroa.

Esimerkin ja verkkomainonnan voima

Aloitusillan saldona oli kymmenen sudenpentua uuteen laumaan sekä saman verran vanhempia lapsia ja nuoria muihin ryhmiin. Puhelin soi myös seuraavina päivinä, kun sana oli kiirinyt ja partio kiinnosti. Euran Peurojen jäsenmäärä on ollut viime vuosina 60–70 välillä, joten tällainen jäsentulva johtaa jo aika hyvään kasvuprosenttiin.

Uusi suosio osoitti sen, että valtakunnallisten toimenpiteiden lisäksi myös paikalliset korjausliikkeemme ovat toimineet. Kaikissa ikäkausissa on vihdoin aikuiset johtajat toteuttamassa lapsia ja nuoria kiinnostavaa, sopivan haastavaa ohjelmaa. Partiolaiset ovat omalla esimerkillään näyttäneet, että harrastus on kaikkea muuta kuin nolo.

euranpeurat2

Keväällä järjestetty flash mob kuuluu toimenpiteisiin, joilla partion näkyvyyttä on lisätty Eurassa. Kuva: Annika Vainio.

Euran Peurat on viettänyt koko vuoden 60-vuotisjuhlaansa, jonka yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin näkyvyyden lisääminen. Lippukunnan pt-kilpailut järjestettiin keväällä Euran keskustassa. Paikallislehdessä on ollut juttua useamman kerran. Nettisivut laitettiin kuntoon monen vuoden tauon jälkeen, ja niille hankittiin helposti muistettava osoite www.euranpeurat.fi.

Nettisivujen ja lippukunnan oman Facebook-sivun aktiivisen päivittämisen vaikutusta suosioon ei voi vähätellä. Aiemmin aloitustapahtumaa mainostettiin paikallislehdessä maksetulla ilmoituksella. Nyt emme maksaneet mainonnasta mitään, vaan panostimme nettikanaviin. Vaikutus oli suuri, joten suosittelemme kaikille lippukunnille verkon mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Uutta syksyä aloitellaan Eurassa pitkästä aikaa yhteensä viidessä toimintaryhmässä. Uusia innokkaita aikuisiakin on taas saatu mukaan. Positiiviset kokemukset ja iloinen mieli tuntuvat leviävän melkein itsestään.

Kirjoittajana lona Seppälä, Euran Peurojen lippukunnanjohtaja

Keväällä paraatin yhteydessä Euran Peurat näyttäytyi myös Turun keskustassa. Kuva: Sanna Järvinen.

PS: lippukunnan nettisivut on tehty Google -pohjalla. Käy kurkkaamassa! Ohjeet sivujen tekemiseen samalla pohjalla löydät täältä: http://www.partio.fi/nettisivu

Partiolaisena seurakunnan vallan kahvassa

Päättäjänä saa uuden näkökulman seurakunnan toimintaan. Seurakuntavaaleihin voi asettua ehdolle 15.9. asti. 

Partiolaisia kannustetaan lähtemään ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin. Millaista on olla seurakuntapäättäjänä? Kysymykseen vastaavat Mikko Hieta Kaskenkaatajista ja Petra-Sofia Korpela Launeen Lähdesiskoista.

Mikko, 34, on ollut Hämeenlinnan seurakuntayhtymän luottamustehtävissä jo pitkään. Ensimmäisen kerran hän tuli valituksi 19-vuotiaana. Pitkän linjan partiolaisen veti mukaan halu olla valvomassa partion etuja. Tehtäviä on ollut monenlaisia, nyt Mikko on seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston jäsen. Reilu kolmekymppinen Petra-Sofia istuu ensimmäistä kauttaan Lahden Launeen seurakunnan seurakuntaneuvostossa.
– Edellinen partiolaisjäsen oli jäämässä pois ja minua sitten kysyttiin ehdolle, Petra-Sofia muistelee.

Molemmat kertovat, että päätöksentekoon liittyy paljon byrokratiaa, mutta toisaalta asiat ovat mielenkiintoisia ja päättäjänä saa aivan uuden näkökulman seurakuntatoimintaan.
– Varsinkin alussa olin todella turhautunut, koska asiat eivät menneet eteenpäin, Mikko kertoo.
– Pikkuhiljaa on tottunut siihen, päätöksenteon ketjut ovat pitkiä. Yksi neljän vuoden vaalikausi on lopulta hyvin lyhyt aika.

Mikon mielestä kannattaakin keskittyä siihen, että suuret linjat ovat oikean suuntaisia. Vaikuttamisestakin on kertynyt oppia. Mikko korostaa, että jos haluaa vaikuttaa, pitäisi päästä mukaan asioiden valmisteluun. On myös hyvä säilyttää avoin mieli ja tutustua kaikkeen aineistoon ennen, kuin muodostaa mielipiteensä asiasta. Petra-Sofiasta on ollut mielenkiintoista päästä mukaan päättämään oman seurakunnan toiminnasta ja esimerkiksi siitä, millaisia työntekijöitä valitaan.
– Olen myös ollut mukana aikuistyöryhmässä, jossa mietitään, mikä voisi olla omanikäisteni uskossa kulmakivenä, kun kirkonmenot sunnuntaina kello 10 eivät houkuttele.

Päätöksentekoon yhdistetään usein kiistely ja erimielisyydet. Seurakunnassa näitä ei Petra-Sofian ja Mikon kokemusten mukaan ole ollut.
– Keskustellaan asioista ja tuodaan esille eri näkemyksiä, mutta ollaan kuitenkin yksimielisiä ja ajatellaan seurakuntalaisten parasta, kuvailee Petra-Sofia Launeen seurakuntaneuvoston työskentelyä.
– Luottamushenkilöt ovat sitoutuneita ja kiinnostuneita, ja meillä on yhdessä tekemisen meininki, Mikko kertoo hämeenlinnalaisista kirkkopäättäjistä.
– Ei ole keskinäistä vääntöä, vaan teemme yhteistyötä myös ryhmien kesken.
Aikaa luottamustehtävät toki vievät, mutta kokousmäärät riippuvat tehtävistä. Esimerkiksi seurakuntaneuvosto kokoontuu noin kerran kuussa syksystä kevääseen ja yhteinen kirkkovaltuusto muutaman kerran vuodessa.

Oma aktiivisuus tärkeää udelle luottamushenkilölle

Mikko aloitti Kokoomuksen ryhmässä, mutta vaihtoi myöhemmissä vaaleissa puoluepoliittisesti sitoutumattoman Seurakuntaväen listalle. Petra-Sofia tuli valituksi sitoutumattomana seurakuntalaisten listalta. Mikon mielestä oma ryhmä on tärkeä voimavara. Yksin on vaikea vaikuttaa, mutta yhdessä saadaan enemmän aikaan. Alussa on tärkeää itse ottaa asioista selvää, jotta tietää, mistä puhutaan. Tätä painottavat sekä Petra-Sofia että Mikko.
– Itse lähdin kyllä soitellen sotaan, mutta osallistuin luottamushenkilöille järjestettyihin koulutuksiin, Petra-Sofia kertoo.

Mikko vinkkaa, että kannattaa myös kysyä kokeneemmilta neuvoa. Monissa seurakunnissa on jo partiotaustaisia päättäjiä, joihin voi olla yhteydessä.

Jos lukija nyt pohdiskelee mielessään, pitäisikö lähteä ehdolle syksyn seurakuntavaaleihin, nuoret päättäjät suosittelevat tehtävää.
– Kannattaa kokeilla, luottamushenkilönä saa mielenkiintoisen näköalapaikan seurakunnan toimintaan ja sen taustoihin, kannustaa Petra-Sofia.
– Ilman muuta kannattaa lähteä mukaan. Luottamushenkilöiden pitäisi heijastaa koko seurakunnan jäsenistöä, joten kaikenlaisia, eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia päättäjiä tarvitaan, Mikko rohkaisee.

tiekartta_ehdokkaaksi_50x70

Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa 2014. Kaikki 9.11. mennessä 16 vuotta täyttäneet saavat äänestää vaaleissa ja 18 vuotta täyttäneet voivat asettua ehdolle. Jos haluat asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, ota yhteys oman seurakunnan kirkkoherranvirastoon ja partiotoimistolle.

Lue lisää:
www.hp.partio.fi/seurakuntavaalit
www.partioehdokkaat.fi
www.seurakuntavaalit.fi

Kirjoittajana Anna-Mari ”Iitu” Martikainen. Juttu on julkaistu alunperin Hämeen Partiopiirin lehdessä Täplässä (2/14).