Miksi aikuinen liittyy partioon?

Kävipä eräässä Facebook-ryhmässä niin, että Jarmo heitti ilmoille kysymyksen:

Oletko liittynyt vasta aikuisena partioon, käymättä kertaakaan kolkkaparvessa, sudenpentulaumassa tai vartiossa aikaisemmin ilman että omat pennut kulkisivat mukana kuten minä? Kerro tarinasi, miksi olet liittynyt ja miksi olet vielä partiojohtajana mukana?

Seppo Laine: Liityin Otavaeltajiin 23-vuotiaana teekkarina lippukunnan rekrykampanjan kautta. Ensin piti kyllä mennä vain vähän katselemaan, mutta yhtäkkiä huomasinkin olevani jo viikkotoiminnassa kiinteästi mukana. Pikkuhiljaa havaitsin partion edustavan täsmälleen niitä samoja arvoja, jotka itsellenikin olivat tärkeitä, lisäksi jutut mitä lippukunnassa tehtiin olivat myös minulle kiintoisia ja elämyksellisiä. Lapsenakin kyllä olisin varmasti ollut partiossa, jos paikkakunnallani vain olisi partiota järjestetty, mutta kun ei ollut lähelläkään, niin partio ei koskaan aikaisemmin päässyt tulemaan tutuksi. Nyt yli 16 vuotta myöhemmin en voisi kuvitella elämää ilman partiota. Partio ei ole minulle harrastus, vaan olennainen osa minua yksilönä.

Jarmo Komulainen: Minua pyydettiin sisulippukunnan retkelle avustajaksi vähän yli 40v sitten. Suostuin vähän pitkin hampain hommaan, sillä olihan noita stereotypioita intti- ja yltiöisänmaallisesta jne -toiminnasta. Kuinka ollakaan 40v sitten tarvittiin toimintaryhmille vetäjää. Ok, koska tämä oli sisutoimintaa, saatoin suostua. Siitä se lähti, ensin pikkusormi ja sitten pj-kurssin ja Ko-Gin kautta korvia myöten kiinni toimintaan. Empä olisi halukas luopumaan kokemuksistani, sillä niin paljon olen saanut.

Henri Backman: Swoppasin kaverin kanssa järjestöjä. Tulin mukaan Partioon, kun kaveri tuli mukaan Punaiseen Ristiin. Siitä se lähti ja loppua ei näy. Sampona mennään ja vuoden alusta ikäkausivastaavana.

Antti Seppä: Liityin ensimmäiseen lippukuntaani 2004 syksystä ja aloitin suoraan vaeltajana (vanha ohjelma) 14v iässä. Takana kolme hallituskautta tähän mennessä ja kalustonhoitajuutta ja vartionjohtajuutta. Lisäksi puoli vuotta laumanjohtajuutta. Erinäisiä proggiksia ja yhteistyötä toisten lippukuntien kanssa.
Nyt syksyllä aloitin virallisesti jo toisessa lippukunnassa (ensimmäisen lisäksi) aiemman ”johtajalainauksen” jälkeen ja vuoden alusta lähtien toimin toisessa lpk:ssa lippukunnanjohtajana.

Pauli Korhonen: Ei siellä missä minä lapsena asuin harrastettu partiota. Siellä tehtiin samaja asioita ilman että tiedettiin niiden olevan partiota. 40 vuotiaana oman lapsen retkille mukaan, sitten kesäleirille, laumanjohtajakurssille, nuoremman lapsen ryhmään laumanjohtajaksi, pjpk:lle, ikäkausivastaavaksi, johtajaneuvostoon, ko-Gi:lle, muonituskeikoille, Kilkeen muonitustiimiin, jne, jne, jne ja nyt Ko-Gi 114 palokärjeksi. Mopo on karannut käsistä. Tämä on se minun harrastukseni!

Timo Juntunen: Meillä taas lippukunta alkoi kasvaa niin että ei olisi omat lapset päässeet mukaan harrastukseen jollei olisi itsekin alkanut akelaksi. Puolisen vuotta kokeneemman kanssa ja sitten oma lauma Akela kurssin jälkeen. Pestejä on sitten webbisvujen ja jäsenrekisterin yms. kanssa. Partioura alkoi 43v vanhana 🙂

Mikä on sinun tarinasi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *