Vanhempien pelko on alamäen alku

Jos pitäisi laittaa janalle niitä asioita, joita partiossa tekee mielellään ja ei-mielellään, vanhempainiltojen pitäminen tuskin on niitä ensimmäisiä. Vanhempia ei kuitenkaan kannata ryhtyä pelkäämään, koska siinä porukassa on potentiaalia aika lailla. Voit ajatella sen niin, että 50 lapsen lippukunnassa on lähtökohtaisesti 100 aikuista taustalla. Niistä jokainen haluaa, että niiden lapsi voi harrastaa hyviä juttuja.

100 AIKUISTA! Kelaa sitä resurssia.

Vanhemmilta voi saada: apua retkikeittiöön, kuskaamiseen, tavaroiden huoltamiseen, lpk:n rojujen varastointiin, edullisiin hankintoihin, varainhankintaan, suunnistamiseen, rekrytointiin, ensiapuun, näkyvyyteen, lpk-lehden painamiseen, erityislasten kanssa pärjäilyyn, kirjanpitoon, toiminnan tarkastamiseen, tontin hankintaan, kaivon poraamiseen, polttopuiden hankkimiseen tai kisojen eväshuoltoon.

Apua saa, kun: tiedottaa hauskasti mutta asiallisesti, pyytää palautetta ja ottaa siitä onkeen, puhuu ääneen asioita joihin apua tarvitsee, vastaa kun kysytään, toivottaa vanhemmat tervetulleiksi tutustumaan retkikämppään ja koloon, pyytää retkelle kuskanneita vanhempia tekemään kunkin sylillisen polttopuita, tuo vanhempia yhteen, näyttää mitä lippukunnassa tapahtuu (fb-päivityksiä, blogi, kuvavirtaa, lehdet, sähköpostilistat!), katsoo vanhempia silmiin ja kättelee napakasti ja kun on edes melko lailla ajoissa.

Vai miten teillä vanhempia paijataan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *