Varsin hyvä vanhempainilta

Nämäkin vanhemmat ikäluokat nauttivat partiosta eräällä kesäleirillä muutama vuosi sitten 😉

Kyllä vaan! Vanhempainillat on hyviä hommia ja niitä kannattaa pitää. Vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä, missä ja kenen huomassa heidän lapsensa viettävät iltoja ja viikonloppuja. Leireistä puhumattakaan.

Ja muuten: Vanhempia ei kannata pelätä eikä kainostella. Ne ovat ihan näitä samoja tyyppejä kuin sinä ja minä ja muutama muu. Ovatpa vain sattuneet poikimaan ja päästäneet kallisarvoisen jälkikasvunsa partioon. Joukossa on niitä, joilla ei ole käsitystä koko partiosta, niitä, jotka itsekin muistelevat lapsuuden partiomuistoja kullankeltaisessa valossa ja niitä, joiden aktiivipartiovuosista ei ole kuin hetkinen. On myös niitä, jotka salaa tahtoisivat itsekin mukaan. Niitä, joiden sormet syyhyävät. Vanhemmissa on valtava voimavara. Joukossa on hyviä tyyppejä, jotka syttyvät partiolle, kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Ajatelkaa sitäkin isää, joka kävelee koiran kanssa kolon korttelia ympäri odottaessaan lapsukaisen laumaillan päättymistä, ja joka voisi yhtä hyvin tulla apukäsiksi kololle ja tuntisi ylpeyttä jos häntäkin kutsuttaisiin akelaksi.

Vanhempainillan järjestäminen on helppoa.

1. Kutsukaa heidät. Ajoissa. Laput kotiin, ehkäpä jopa lasta hakevalle vanhemmalle käteen.

2. Vanhemmille kannattaa näyttää partiota sellaisena kuin se on. Ottakaa heidät mukaan lauman kokoukseen, paistakaa yhdessä makkaraa tai kutsukaa perjantai-illaksi retkelle. Antakaa vanhemmille käteen puukko tai stidit tai mitä ikinä teettekin ja pistäkää heidätkin tekemään.

3. Vanhemmille kannattaa kertoa partiosta. Heille voi näyttää esimerkiksi tämän tietoiskun partiosta, partiofiilistelyvideon tai vähän pidemmän Partiofakta-videon. Kertokaa lippukunnasta, sen tilanteesta ja lippukunnan tavoista. Jos lippukunnalla on jokin iso haaste tai juttu, kuten johtajapula, kolo-ongelma, kassankartuttamisprojekti tai kämpän saunanrakennus, kertokaa siitäkin. Joku saattaa innostua auttamaan.

4. Esittäytykää! Esitelkää johtajisto. Kun vanhempi näkee kasvoja ja yhdistää niitä retkilappujen lisätietoja-nimiin, syntyy tuttuutta. Tuttuus luo luottamusta. Luottamus luo mitä vaan!

5. Kertokaa perusasioista, leireistä ja retkistä ja niistäkin jutuista, jotka ovat vaikeita ilman vanhempien ymmärrystä. Mitä varusteita kannattaa pakata retkelle. Miksi on tärkeää, että tavarat nimikoidaan, miksei sadeasuksi kelpaa tuulipuku, siitä ettei eväitä kannata pakata mukaan montaa kiloa, että on helpompi kantaa, jos kaikki tavarat mahtuvat reppuun sisälle.

6. Antakaa vanhempien kysellä vapaasti. Te osaatte kyllä vastata. (Ja jos tulee NIIN vaikeita, että ette, antakaa toimiston numero!)

7. Kutsukaa vanhemmat mukaan toimintaan. Kertokaa, että partiossa on tekemistä kaikille. Kertokaa vanhemmille, että heitä tarvitaan. Kutsukaa heidät Kohtaamiseen ja Sarasteelle!

8. Menkää lopuksi sisaruspiiriin. Siitä jää hyvä mieli meille partiolaisille, miksei siis vanhemmillekin?

Vanhempien kanssa kommunikointia ei kannata jättää pelkkään vanhempainiltaan. Mikä kanava toimii teidän lippukunnassa parhaiten? Nettisivut, blogi, facebookryhmä tai –sivu, sähköpostilista, uutiskirje, mitä vielä? Linkkaa tänne hyvät esimerkit!

Yhdessä lippukunnassa muuten suunniteltiin kerran vanhempainiltaa. Sitten se nimettiin aikuisten illaksi ja siihen kutsuttiin mukaan myös tuntemattomat aikuiset alueelta! Seikkailijat tekivät julisteita ja niitä vietiin lähialueen kauppoihin ja kirjastoon ja leikkipuistoon ja muihin paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat. Minä en tiedä miten siinä kävi, mutta idea on niin hieno, että se jo kannattaa plagioida.

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *