Ajattelemisen aihetta: Ovatko partion lopettamisen syyt näin yksinkertaisia

Brittiläinen Stephen Peck, jolla muuten B-P:n lisäksi ainoana maailmassa on kuudet nappulat kertoi brittilasten yleisimmän partion lopettamissyyn olleen se, että ikäkauden vaihtuessa toiseen vaihtui myös kokousilta.

Tällöin partiolainen pakotetaan valinnan eteen. Jos partiokokous, joka koko sudenpentuajan on pidetty tiistai-iltana vaihtuukin keskiviikkoon, pakotetaan pikkukaveri valinnan eteen. Keskiviikkoisin tällä partiolaisella onkin karateharkat. Lisäksi hänen äitinsä, joka kuskaa häntä harrastuksiin käy keskiviikkoisin italian tunnilla, ihan siinä karatesalin vieressä. Partio jää.

Monessako lippukunnassa osataan ottaa tämä huomioon toiminnansuunnittelussa?

Sudenpentuikäisillä brittiläiset totesivat yhdeksi tärkeäksi lopettamisen syyksi sen, että pienet lapset pitivät kokouksia liian metelöivänä. ”Too much noise!” he sanoivat. Paikallisesta piiristä painostettiin suuriin ryhmäkokoihin, jotta saataisiin jäsenmäärä kasvamaan. Isoissa ryhmissä meteli nousi, ja lapset lähtivät.

Brittiläiset huomasivat myös, että 90 % niistä, jotka liittyivät partioon olivat jonkun partiolaisen tuttuja, äitejä, siskoja tai naapureita. Vain 10 % tuli partioon ilman aikaisempaa partiokontaktia.

Isossa Britanniassa jäsenmäärä on lähtenyt nousuun monivuotisen, systemaattisen ja kärsivällisen toiminnan kehittämisen tuloksena. Mennään me perässä.

Asiaa on tutkittu Suomessakin: Vuonna 2005 tehdystä Exit-tutkimuksesta voit luurata, mitkä olivat lopettamiseen johtaneita syitä meillä.

Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin piirin luottisten intrassa Pakissa, aika tarkkaan vuosi sitten. Onpa aika jees huomata, että näistä jutuista on nyt tullut entistäkin olennaisempia, ja meidän kaikkien yhteisiä!

2 vastausta artikkeliin ”Ajattelemisen aihetta: Ovatko partion lopettamisen syyt näin yksinkertaisia

  1. Merja Laavola

    Varmaan tämäkin on totta. Vanhemmilla pitää olla myös oikeus harrastaa siten, ettei elämä mene liian monimutkaiseksi.

    Meillä kuopuksen partioharrastus meinasi katketa kahden ja puolen vuoden odotteluun, että koska aletaan tehdä jotain. Kokoukset sujuivat useimmiten palloa potkien lähipuistossa, eikä yhtään merkkiä (mitä poika olisi todella halunnut) suoritettu. Ryhmässä oli myös paljon järjestyshäiriöitä eikä akelalla ollut konsteja, pitkästä partiotaustastaan huolimatta, pitää vilkasta laumaa kurissa. Useimpia poikia se kovasti häiritsi ja monet lopettivatkin kokonaan partion.

    Onneksi nyt on saatu tilanne muuttumaan. Iso ryhmä on jaettu kahtia ja toisella ryhmällä on uusi akela. Häneen kohdistuu suuret odotukset, jos vaikka se ensimmäinen merkkikin saataisiin suoritettua. Ikävää, että partioura melkein katkesi. Poika oli enemmän kuin innostunut liittymään vanhaan ja perinteiseen lippukuntaan. Hän halusi kovasti opetella partiotaitoja, kädentaitoja ja kaikkea muutakin. Tämä into saatiin melkein tukahdutettua kokonaan.

    Ehkä teidän pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että miten partiojohtajat saataisiin motivoitumaan tekemään kokouksista mielekkäitä myös itselleen. Varsinkin silloin kun heidän oma motivaationsa on nollassa ja ajanpuute vaivaa. Se, että akela vaivautuu paikalle, ei välttämättä riitä innostamaan ylivilkkaita pojanvesseleitä.

    Vastaa
  2. annasen

    Hienoa kuulla, että harmilliseen tilanteeseen on tartuttu ja hommiin on saatu uusi akela, toivottavasti kokousten mielekkyys lähtee näillä eväillä jo nousukiitoon ja partiosta tulee näillekin pojille pitkäikäinen elämäntapa.

    Akeloiden ja muiden ryhmänjohtajien tilanne on usein hankala, kun johtajia on usein turhan vähän. Siksi onkin hyvä, että he välillä kouluttautuvat ja virittäytyvät esimerkiksi piirin kursseilla ja heille suunnatuissa tapahtumissa.

    Piirissä valmistellaan kuumeisesti myös ikäkausikohtaisia kokousvinkkejä, jotka ilmestyvät syksystä alkaen viikottain. Tämä toivottavasti helpottaa aktiivisten johtajien tilannetta, kun elämässä on kaikki käynnissä yhtäaikaa, eikä suunnitteluaikaa ole. On selvää, että hyvien, innostavien ja partio-ohjelmaa toteuttavien kokousten pitäminen on motivoivampaa myös johtajalle!

    Myös vanhemmat voivat rohkeasti tarjota apuaan. Ylimääräinen käsi- ja silmäpari on kullanarvoinen esimerkiksi retkillä tai sellaisessa kokouksessa, jossa harjoitellaan jotakin keskittymistä ja ehkä aikuisen apua vaativaa.

    Anna

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *