Yksinkertainen on kaunista – onnistumistarinoita lippukunnista

Tässäpä pieni kattaus onnistumisia, idiksiä ja ratkaisuja lippukunnissa. Mitä teillä tehtiin? Lisää oma tarinasi kommenttikenttään.

Anna Cajanus, Kelotytöt:
”Tää on ehkä yksinkertaisuudessaan erittäin helposti aliarvioitavissa oleva keino saada lisää lapsia, mutta jaanpas juuri siksi. Kirjotin ennen joulua ”kiitos syksystä, kevään eka laumailta on silloin ja silloin” -mailin sudareiden vanhemmille. Mailin alussa mainitsin, että mukaan mahtuu vielä lisää lapsia. Seuraus – kevään ekassa kokouksessa 4 uutta ja taas yksi kysyi, että vieläkö pääsee. Jee!”

Mikko Pöri, Korven Koukkaajat:
”Kirkkopiirimme projektijohtaja lupaili, että voisimme käyttää ev. lut. jäsenten väestorekisteriä profiloituun ja kohdennettuun rekrykirjeiden lähettämiseen pro bono. Samaa kannattanee kysyä myös muissa seurakunnissa/kirkkopiireissä?”

Anna Evilä, Eräkamut:
”Meillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaista ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin.”

Simo Pynnönen, Pitkäjärven Vaeltajat:

”Alueen lippukunnanjohtajat kokivat tärkeäksi, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden partiotoimintaan erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille ja nuorille. Pitkään mielissä kytenyt sisupartiotoiminta olikin oiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja näin kevään toisen aluetapaamisen innostamina lpkj:t päättivät tarttua yhdessä toimeen.

Sammakkovasat-lauman perustamiskokous pidettiin saman kevään aikana. Siellä sovittiin kaikista käytännön pelisäännöistä lauman suhteen, ja lippukunnat sitoutuivat olemaan mukana lauman toiminnassa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Toiminta päästiin aloittamaan seuraavana syksynä ja lauman kokoukset ovat jo saaneet useamman kokouksissa avustaneen johtajan innostumaan toiminnasta!”

Anna Munsterhjelm, Olarinmäen Samoojat:
” OMS:n jäsenmäärä oli tippunut viidessä vuodessa 180:sta sataan. Uusia hallituksen jäseniä ja ryhmänjohtajia ei tuntunut löytyvän. Juteltuamme lippukunnanjohtaja Anssin ja muutamien kaltaisteni reserviläisten kanssa päätimme kutsua koolle kriisikokouksen, jossa pelastettaisiin OMSn tulevaisuus. Facebookin ja sähköpostin kautta kerättiin sitten kololle kolmisenkymmentä entistä ja nykyistä aktiiviomssia. Anssi kertoi nykytilasta, ikäkausien tuesta Ko-Gi-työtään tekevä Räpy esitteli nykyistä ikäkausijakoa ja mietimme, mitä ihannetilan saavuttamiseksi tarvitaan. Lisää ryhmänjohtajia, luotseja, koulutusta ja retkiapua. Lopuksi ideoimme, mitä konkreettista lippukunnan hyväksi voisi tehdä, jos aikaa on pari tuntia viikossa, yksi ilta kuukaudessa tai viikonloppu vuodessa. Lappuleikin seurauksena löysimme kymmenisen halukasta ryhmänjohtajaa ja luotsia, kourallisen kokoustuuraajia ja kaikille talven ja kevään tapahtumille johtajat. Hallituksen avuksi ilmoittautui rahastonhoitaja ja tilintarkastajia. Kaksi entistä lippukunnanjohtajaa lupautui byrokratiatueksi esimerkiksi avustusasioissa.

Jaettiin Olarin ala-asteille parisataa partiomainosta – alle viikossa 21 lasta ilmoittautui meidän uuteen laumaan! Kahden viikon kuluttua pidimme ekan kokouksen, ja silloin tuoreita sudareita oli jo niin paljon, että päätimme jakautua kahdeksi laumaksi. Meitä uusia laumanjohtajia ilmoittautui lippukunnan reservistä kuusi. Lisää lapsia tupsahtelee mukaan joka maanantai, kun sana uusista laumoista on levinnyt kavereillekin.”

Oulunkylän Virkkujen ja Vuokkojen johtajattaria Mågelilla 2004, Kuvaajana Suski Oksanen

Mieti keitä lippukunnassa oli mukana 5 tai 10 vuotta sitten. Vieläkö samat naamat näkyy? Tulisivatko he taas mukaan jos kysyisi? Löytyisikö heille tämän hetken elämäntilanteeseen sopiva pesti?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *