Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2012

No siinä se nyt seisoo. Uusi johtaja.

Paljon on puhetta rekrystä, mutta mitäs sitten, kun joku kiinnostuukin? Ja tahtoo peräti mukaan. Apua.

Tärkeää on, että kiinnostuneeseen otetaan heti yhteys ja hänet toivotetaan tervetulleeksi. Siitä se sitten alkaa. Partioura.

Uuden harrastuksen aloittaminen on ihan yhtä jännittävää ja uutta kuin vaikkapa uudessa työpaikassa tai koulussa aloittaminen. Uuteen ryhmään, toimintatapoihin ja toimintaan pitää ensin tutustua kunnolla ja vasta sitten voi siirtyä haastavampiin pesteihin ja kehittämään toimintaa. Ei pidä siis heti vaatia, että uusi johtaja on mukana 110-prosenttisesti ja uusia ideoita puhkuen.

Emilia ja Satu miettivät aikuisia

Ihmeelliset aikuiset. Miksi ne tulisivat mukaan?

Mitäs sitten pitäisi tehdä?

1. Ota mukaan.
Kutsukaa uusi aikuinen mukaan johtajien kokouksiin ja johtajahuoltoon, jossa pääsette tutustumaan toisiinne. Tutustumisen lisäksi käyttäkää aikaa johtajaporukan ryhmäytymiseen! Alussa tähän kannattaa käyttää ihan runsaasti aikaa. Myös aikuiset haluavat kuulua ryhmään, jotta partioon on kiva tulla ja siellä on kiva olla. Kiva ryhmä ja tekeminen motivoi. Varmista, että uusikin tyyppi saa oman huivin.

2. Perehdytä.
Jos uusi johtaja ei ole koskaan aiemmin harrastanut partiota, kertokaa hänelle perusasioita partiosta ja ryhmän vetämisestä = Perehdytys, kuin uudessa työpaikassa.

tämän voi aloittaa on näyttämällä esimerkiksi partiofakta-videon.
(jota muuten kannattaa näyttää myös vanhemmille vanhempainilloissa!)

Myös lippukuntakansiota tai johtajankansiota voi luurata, pestistä riippuen.

Jos uusi johtaja on vanha partiolainen on pitänyt taukoa partiosta parikin vuotta, päivittäkää myös hänet ajan tasalle partio-ohjelmassa ja lippukunnan käytännöistä.

Muistakaa myös piirin tarjoama koulutus! On Tervetuloa partioon –koulutusta, ikäkausi-iltoja, akela- ja sampokurssia, partiojohtajaperuskurssia, ensiapukurssia, leikkikurssia ja erätaitokurssia. Suositelkaa uudelle johtajalle jotakin kurssia, joka tukee hänen uutta pestiään lippukunnassa.

3. Pestaa.
Sopikaa pestistä. Ilman selkeää toimenkuvaa on vaikeaa ottaa roolia joukossa. Kertokaa mitä kyseisessä pestissä odotetaan, mitä siihen kuuluu ja mikä koulutus on passeli kyseiseen hommaan. Pesti voi olla pikkuinen ”tulen avuksi sudariretkelle keittiöön” tai isompi ”alan akelaksi” tai vaikka tyypin omaan osaamiseen perustuva ”vedä meidän lippukuntalehden toimittajille koulutusiltapäivä” tai ”tule mukaan rakentamaan kämpän uutta saunaa”.

4. Nimeä kummijohtaja.
Uudelle johtajalle kannattaa nimetä kummijohtaja, jonka vastuulla on huomioida muun muassa edelliset kohdat ja johon uusi johtaja voi olla kysymyksissä yhteydessä. Kummijohtaja pitää huolta, ettei uusi johtaja jää yksin, innostaa ja kannustaa, kysyy mukaan ja uuden johtajan kuulumisia ja ajatuksia partiosta. Hän myös ohjaa ja auttaa ryhmänvetämiseen liittyvissä kysymyksissä. Varmistakaa, että uusi johtaja saa ryhmänjohtajaparikseen johtajan, joka on motivoitunut ja valmis auttamaan. Ottakaa uusi johtaja mukaan juttuihin ja turinoihin, raottakaa vähän niitä vanhoja juttuja, joille aina nauratte.

5. Tehkää yhdessä.
Suunnitelkaa uuden johtajan kanssa yhdessä retken ohjelma tai muonitus. Näin uusi johtaja pääsee ideoimaan ja tekemään, mutta saa vertaistukea ja –apua kokeneemmalta johtajalta. Näin myös hiljainen tietotaito siirtyy eteenpäin lippukunnassa johtajalta toiselle.

6. Muista.
Uusi johtaja EI ole nakkikone eikä varsinkaan ikäviltä tuntuvien asioiden tekijä!

7. Puhu.
Useimmat hankalat tilanteet johtuvat siitä, ettei asioista ole puhuttu eikä sovittu.

Kyllä kannatti: Mankkaan Eräsusien kaverikokouksista saatiin heti innokkaita uusia jäseniä

Mankkaan Eräsusien ystävänpäiväviikon kaverikokouksissa riitti vauhtia, kun liki 30 uutta lasta kävi tutustumassa partiotoimintaan. Vaikka lapset aivan aluksi kummastelivat ja oudoksuivat kaverien tuomista partioon, saatiin kaikki kokoukset kuitenkin vietyä kunnialla läpi.

Suurin haaste kaverikokousten järjestämisessä oli itse kavereiden saaminen paikalle, sillä pienet sudenpennut ja seikkailijat eivät kehdanneet, halunneet tai uskaltaneet pyytää kavereitaan kokouksiin.
Aktiivisen mainostuksen ja hehkutuksen tuloksena kuitenkin lähes puolet lapsista toi kaverin kokoukseen. Palkitsimme kaikki paikalle tulleet kaverit ja heidät tuoneet partiolaiset hienoilla Partio-heijastimilla! Muutama lapsi tokaisikin, että olisi pitänyt sittenkin tuoda kaveri.

Kaverikokousten järjestäminen kuitenkin kannatti: iso nippu mainoslappuja lähti eteenpäin, kourallinen kavereita kiinnostui heti liittymään ja muutama jopa innostui Sarasteesta 🙂

Tekstin kirjoitti Ville Vuorenmaa, Mankkaan Eräsudet

Ajattelemisen aihetta: Ovatko partion lopettamisen syyt näin yksinkertaisia

Brittiläinen Stephen Peck, jolla muuten B-P:n lisäksi ainoana maailmassa on kuudet nappulat kertoi brittilasten yleisimmän partion lopettamissyyn olleen se, että ikäkauden vaihtuessa toiseen vaihtui myös kokousilta.

Tällöin partiolainen pakotetaan valinnan eteen. Jos partiokokous, joka koko sudenpentuajan on pidetty tiistai-iltana vaihtuukin keskiviikkoon, pakotetaan pikkukaveri valinnan eteen. Keskiviikkoisin tällä partiolaisella onkin karateharkat. Lisäksi hänen äitinsä, joka kuskaa häntä harrastuksiin käy keskiviikkoisin italian tunnilla, ihan siinä karatesalin vieressä. Partio jää.

Monessako lippukunnassa osataan ottaa tämä huomioon toiminnansuunnittelussa?

Sudenpentuikäisillä brittiläiset totesivat yhdeksi tärkeäksi lopettamisen syyksi sen, että pienet lapset pitivät kokouksia liian metelöivänä. ”Too much noise!” he sanoivat. Paikallisesta piiristä painostettiin suuriin ryhmäkokoihin, jotta saataisiin jäsenmäärä kasvamaan. Isoissa ryhmissä meteli nousi, ja lapset lähtivät.

Brittiläiset huomasivat myös, että 90 % niistä, jotka liittyivät partioon olivat jonkun partiolaisen tuttuja, äitejä, siskoja tai naapureita. Vain 10 % tuli partioon ilman aikaisempaa partiokontaktia.

Isossa Britanniassa jäsenmäärä on lähtenyt nousuun monivuotisen, systemaattisen ja kärsivällisen toiminnan kehittämisen tuloksena. Mennään me perässä.

Asiaa on tutkittu Suomessakin: Vuonna 2005 tehdystä Exit-tutkimuksesta voit luurata, mitkä olivat lopettamiseen johtaneita syitä meillä.

Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin piirin luottisten intrassa Pakissa, aika tarkkaan vuosi sitten. Onpa aika jees huomata, että näistä jutuista on nyt tullut entistäkin olennaisempia, ja meidän kaikkien yhteisiä!

Yksinkertainen on kaunista – onnistumistarinoita lippukunnista

Tässäpä pieni kattaus onnistumisia, idiksiä ja ratkaisuja lippukunnissa. Mitä teillä tehtiin? Lisää oma tarinasi kommenttikenttään.

Anna Cajanus, Kelotytöt:
”Tää on ehkä yksinkertaisuudessaan erittäin helposti aliarvioitavissa oleva keino saada lisää lapsia, mutta jaanpas juuri siksi. Kirjotin ennen joulua ”kiitos syksystä, kevään eka laumailta on silloin ja silloin” -mailin sudareiden vanhemmille. Mailin alussa mainitsin, että mukaan mahtuu vielä lisää lapsia. Seuraus – kevään ekassa kokouksessa 4 uutta ja taas yksi kysyi, että vieläkö pääsee. Jee!”

Mikko Pöri, Korven Koukkaajat:
”Kirkkopiirimme projektijohtaja lupaili, että voisimme käyttää ev. lut. jäsenten väestorekisteriä profiloituun ja kohdennettuun rekrykirjeiden lähettämiseen pro bono. Samaa kannattanee kysyä myös muissa seurakunnissa/kirkkopiireissä?”

Anna Evilä, Eräkamut:
”Meillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaista ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin.”

Simo Pynnönen, Pitkäjärven Vaeltajat:

”Alueen lippukunnanjohtajat kokivat tärkeäksi, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden partiotoimintaan erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille ja nuorille. Pitkään mielissä kytenyt sisupartiotoiminta olikin oiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja näin kevään toisen aluetapaamisen innostamina lpkj:t päättivät tarttua yhdessä toimeen.

Sammakkovasat-lauman perustamiskokous pidettiin saman kevään aikana. Siellä sovittiin kaikista käytännön pelisäännöistä lauman suhteen, ja lippukunnat sitoutuivat olemaan mukana lauman toiminnassa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Toiminta päästiin aloittamaan seuraavana syksynä ja lauman kokoukset ovat jo saaneet useamman kokouksissa avustaneen johtajan innostumaan toiminnasta!”

Anna Munsterhjelm, Olarinmäen Samoojat:
” OMS:n jäsenmäärä oli tippunut viidessä vuodessa 180:sta sataan. Uusia hallituksen jäseniä ja ryhmänjohtajia ei tuntunut löytyvän. Juteltuamme lippukunnanjohtaja Anssin ja muutamien kaltaisteni reserviläisten kanssa päätimme kutsua koolle kriisikokouksen, jossa pelastettaisiin OMSn tulevaisuus. Facebookin ja sähköpostin kautta kerättiin sitten kololle kolmisenkymmentä entistä ja nykyistä aktiiviomssia. Anssi kertoi nykytilasta, ikäkausien tuesta Ko-Gi-työtään tekevä Räpy esitteli nykyistä ikäkausijakoa ja mietimme, mitä ihannetilan saavuttamiseksi tarvitaan. Lisää ryhmänjohtajia, luotseja, koulutusta ja retkiapua. Lopuksi ideoimme, mitä konkreettista lippukunnan hyväksi voisi tehdä, jos aikaa on pari tuntia viikossa, yksi ilta kuukaudessa tai viikonloppu vuodessa. Lappuleikin seurauksena löysimme kymmenisen halukasta ryhmänjohtajaa ja luotsia, kourallisen kokoustuuraajia ja kaikille talven ja kevään tapahtumille johtajat. Hallituksen avuksi ilmoittautui rahastonhoitaja ja tilintarkastajia. Kaksi entistä lippukunnanjohtajaa lupautui byrokratiatueksi esimerkiksi avustusasioissa.

Jaettiin Olarin ala-asteille parisataa partiomainosta – alle viikossa 21 lasta ilmoittautui meidän uuteen laumaan! Kahden viikon kuluttua pidimme ekan kokouksen, ja silloin tuoreita sudareita oli jo niin paljon, että päätimme jakautua kahdeksi laumaksi. Meitä uusia laumanjohtajia ilmoittautui lippukunnan reservistä kuusi. Lisää lapsia tupsahtelee mukaan joka maanantai, kun sana uusista laumoista on levinnyt kavereillekin.”

Oulunkylän Virkkujen ja Vuokkojen johtajattaria Mågelilla 2004, Kuvaajana Suski Oksanen

Mieti keitä lippukunnassa oli mukana 5 tai 10 vuotta sitten. Vieläkö samat naamat näkyy? Tulisivatko he taas mukaan jos kysyisi? Löytyisikö heille tämän hetken elämäntilanteeseen sopiva pesti?