Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2011

Koulutusvastaava komppaa kasvua

Lippukunnan rytmiryhmään mahtuu monta ääntä ja kaikilla on oma tehtävänsä kasvun edessä, välissä ja takana. Koulutusvastaava ei tule mieleen ensimmäisenä kasvun starttaajana, mutta pysyvän kasvun tekijänä hän on suurten avainten kantaja. Lippukunnan toiminnan pyörittäminen on nimittäin mielekästä ja hauskaa, kun kukin on tehtäviensä tasalla ja saa oikeat eväät oman pestinsä hoitamiseen. Lisäksi tarvitaan jatkuvasti uutta ”inputtia” ja virikettä mieleen, jotta vauhti pysyy päällä.

Kuka lippukunnassasi oikeasti varmistaa, että tyypeillä on hattu täynnä uusia ideoita ja osuva koulutus hommaansa? Ja tiesithän, että koulutusvastaavan pesti on paljon muuta kuin pelkkä kurssi-ilmoittautumisten naputtelu kaksi kertaa vuodessa Polku-jäsenrekkariin?

Hyvällä koulutusvastaavalla on omakohtaista kokemusta useista koulutuksista. Sen pohjalta on helppo suositella ja ohjata muitakin osallistumaan tapahtumiin ja koulutuksiin. Koulutusvastaavan tulisi olla jakamassa lippukunnanjohtajan taakkaa ja toimia parhaimmillaan lippukuntansa henkilöstöjohtajana. Pesti voisi olla herkkupala esimerkiksi lippukunnanjohtajan apulaiselle tai kenties edellisen lippukunnanjohtajan lunkimmaksi pestiksi.

Koulutusvastaavan ensisijaisena tehtävänä on olla ”buukkaamassa” laatua, tietoa ja taitoa lippukunnan johtajien osaamiseen ja pitää sillä lippukunnan pysyvä kasvua käynnissä. Buukkaamisella ei tarkoiteta nyt Polku-ilmoittautumisia, vaan koulutuksien ja kurssien osoittamista lippukunnan toimintasuunnitelmaan jo suunnitelmia tehdessä. Siispä rock’n roll:

  1. Tsekatkaa koulutusvastaavanne pesti ja valitkaa oikea tyyppi tehtävään.
  2. Ottakaa koulutustarpeet osaksi tavallista toimintasuunnitelmaa.
  3. Konkarit tuulettumaan – ei ole niin täydellistä jäärää, ettei jokin tapahtuma tai koulutus tekisi kutaa. Minimissään pääsee höristelemään korviaan sille, miten muualla tehdään ja varastamaan ideat itselleen.
  4. Jos kohdassa yksi teit homman kunnolla – asiat 2-4 on jo hoidettu koulutusvastaavanne toimesta

”Me ei osata sanoa ääneen, että partio on maailman paras harrastus”

Pyydä vanha partiokaveri mukaan heti seuraavaan kokoukseen, ehdottaa Tuikku-Tyttöjen Siiri Kihlström. Tai houkuttele heidät ensi kevään suurimpaan partiopäivään Kohtaamiseen. Silloin Kohtaamisen johtajana toimiva Siiri lupaa Helsingin keskustan täydeltä kaikille avointa partiomeininkiä.

1. Jos toisit evp-kaverisi partioon, mihin veisit hänet ensimmäiseksi ja miksi? 

Luulen, että ihan ensimmäiseksi pyytäisin kaverin kanssani päiväretkelle. Luonnon helmassa nuotion äärellä olisi mieleenpainuvaa jutella partiosta. Silloin olisi myös hyvä mahdollisuus selvittää, onko luonnossa toimiminen hänelle tuttu asia myös käytännössä. Lisäksi aion ehdottomasti pyytää evp-kavereitani Kohtaamiseen 28.4.2012, sillä se on loistava keino tutustuttaa evp kuin evp partiomeininkiin ilman korkeaa kynnystä. Tapahtuma on nimittäin ihan Helsingin keskustassa, tutussa ympäristössä. Neljälle kaupunkirastille saa kuka vain tulla vaikka vain käväisemään, mutta niiden kanssa saa kulumaan myös koko iltapäivän. Partiofiilis on taattu!

2. Mikä on partion pahin virhe ja miten se pitäisi korjata?

Se, ettei partiosta puhuta. Hyssytellään ja vähän nolostellaankin harrastusta – ja täysin turhaan. Luulen, että suurin syy puhumattomuuteen on se, ettei sitä osata tehdä. Tiedetään, että partio on maailman paras harrastus, mutta ei kyetä pukemaan sitä sanoiksi. Tässä kohtaa SP:n tai piirien pitäisi tulla vastaan. SP:n tasolla on tajuttu, että olisi hyvä, että mediassa partiosta puhuvat ihmiset puhuisivat partiosta niin kuin se on. Niinpä on koulutettu Medialähettiläitä, nuoria, joiden suusta kuultuna partio on juuri niin siistiä kuin se todellisuudessakin on. Hienoa. Mutta tämä ei riitä. Mielestäni jokaisen lippukuntatasolla toimivan johtajan tulisi saada vinkkejä siihen, kuinka kertoa toiminnasta esimerkiksi vanhemmille, taustajärjestön edustajille tai naapurilleen. Tässä on paikka uudelle pj-kurssimoduulille ”Kuinka puhua partiosta”! Moduulissa sitten opastettaisiin jakamaan tietoa nuoremmillekin. 

3. Minkä pienen jutun kuka tahansa partiolainen voi tehdä kasvun eteen jo tänään?

Kysy kaveriasi, joka vielä muutama vuosi sitten oli mukana toiminnassa, mukaan seuraavaan kokoukseen. Kerro, mitä kaikkea olette tehneet sinä aikana, kun hän ei ole ollut partiossa mukana ja – mikä tärkeintä – innosta hänet mukaan uudelleen. Meidän lippukuntamme Tuikku-Tytöt aikoo ottaa tämän strategian käyttöön ensi kesän piirileiri Sarasteen toimiessa houkuttimena!

4. Millainen on ollut toimivin tapa saada sinut tarttumaan johonkin pestiin partiourasi aikana?

Olen aina ollut hyvin helppo rekryttävä. Kiinnostun asioista nopeasti, eteenkin jos tiedän mukana olevan kivoja tyyppejä. Viime keväänä sain soiton, jossa pyydettiin lähtemään juontamaan Elä enemmän -leiribileitä päivän varoitusajalla. Kalenteri näytti tyhjää ja juontajaparina olisi eräs helsinkiläinen mukava veikko. No kyllähän minä siihen hommaan lähdin mielelläni. Mitä tästä opimme? Jos tarvitset tekijöitä, hanki kivoja tyyppejä houkuttimeksi!

5. Minkä partioon liittyvän oivalluksesi tahtoisit kaikkien ei-vielä-partiolaistenkin saavan tietää?

Sen, että mikä vain on mahdollista. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että partiossa vain taivas olisi rajana, vaan että minulla itselläni on vain taivas rajana.  Se on aika siisti tunne.

Mistä niitä johtajia löytyy?

Kun ehdotetaan ekstralauman perustamista, ensimmäiseksi valitetaan yleensä johtajien puutetta. Kasvukyselyn tuloksissakin tämä nousi yhdeksi suurimmista kasvun esteistä.

Siispä hyviä uutisia: meillä ON johtajia. Ne pitää vain kaivaa esiin.

Ensimmäinen askel on katsoa lippukunnassa peiliin ja tarkastella peilissä näkyvää jengiä. Onko meille helppo tulla mukaan? Onko se edes mahdollista? Otetaanko me mukaan? Oikeasti?

Uuden tai uusvanhan ihmisen täytyy tuntea itsensä tervetulleeksi ja osaksi porukkaa. Aikuinen harrastaa, koska jokin harrastuksessa motivoi häntä. Häntä täytyy kuitenkin pyytää mukaan.

Muutama vastaaja kertoi kasvukyselyssä, ettei halua vieraita aikuisia mukaan, tai että haluaa kasvattaa johtajansa itse. Tai ettei sopivia aikuisia ole tarjolla. Hei pliis. Jos et äänestä, et voi vaikuttaa. Jos et rekryä, menetät oikeutesi valittaa johtajapulaa. (20 % lippukunnista on rekrytoinut uusia johtajia ja aikuisia. 67 % ilmoittaa, ettei avoimiin pesteihin löydy halukkaita tekijöitä)

Toinen askel on jalkautua ja avata suunsa. Tämä vaatii hieman valmistelua ja printteriä.

  • Puhu partiosta. Puhu äidille, kumminkaimalle, koulukaverilla, työkollegalle, tarhantädille, vastaantulijalle, kaupan kassalle, vastapäätä istuvalle tyypille, koirapuistossa värjöttelijälle ja talonmiehelle. Pyydä niitä mukaan.
  • Lähetä lippukuntasi lasten mukana kotiin lappu, jossa kutsutaan mukaan johonkin tapahtumaan (iltanuotio? aikuisten ilta? lpk-retki?) ja kerrotaan, että partiossa on paikka myös aikuisille. Vanhempien on helppo tulla mukaan vaikka iltanuotiolle. Samalla voi pitää pienen vanhempainillan ja kertoa partiosta. Ja pyytää mukaan. Henkilökohtaisesti jokaista. Pyydä apua, ehdota jotain selkeää nakkia, ota selvää, mitä vanhemmat tekevät työkseen.
  • Printtaa muutama juliste ja vie ne lähiseudun leikkipuistoon, ala-asteelle, lähikauppaan, kirjastoon, kirkkoon, kappeliin ja seurakuntakotiin, koirapuistoon, bussipysäkille, alikulkukäytävään, nuorisotalolle, asukastilaan, työväenopiston tiloihin, neuvolaan, joka ikisieen toisen ja kolmannen asteen oppilaitokseen ja pizzerian seinälle. Tässäkin kohtaa kannattaa esittää kutsu johonkin lippukunnan tapahtumaan (esimerkiksi siihen samaan, johon kutsut vanhemmat). Julisteen voi tehdä vaikka seikkailijajoukkue. Tai sitten voit käyttää partion markkinointi-DVD:ltä löytyvää.
  • Mene mukaan kaupunginosasi kaupunginosapäivään ja esitelkää lippukuntanne toimintaa. Olkaa näkyvillä. Olkaa esillä. Näyttäkää, että teillä on hyvä meininki, järkevää tekemistä ja kivaa. Ottakaa katsekontakti ja pyytäkää mukaan.
  • Lähesty vanhoja vartiokavereitasi ja jo lopettaneita entisiä vartiolaisiasi. Ja vaikka joka ikistä joskus lippukunnassa toiminutta ja käynyttä.

Rekrytoidessa kannattaa muistaa:

  • Ota kaikki apu ilolla vastaan.
  • Mieti etukäteen pieniäkin tehtäviä, joita lippukunnassa voi tehdä. Jokainen ei heti innostu lauman vetämisestä, mutta voi vaikka innostua osallistuttuaan muutaman kerran kämppätalkoisiin. Tänään kuulin isästä, joka oli leirillä päässyt tyhjentämään vessaa ja jäi sille tielle partioon.
  • Kerro, mistä partiosta on kysymys. Kerro, ettei partio ole pelkkiä solmuja ja märkiä hanskoja. Tähän et tarvitse mitään opeteltuja lauseita. Kun mietit, miksi itse olet mukana, löydät kyllä vastauksen. Voit tietysti kertoa myös siitä, että partio on kasvatusjärjestö ja sillä on tavoitteet. Ja siitä, että me käytämme partiomenetelmää. Paras mainos on kuitenkin sinun tarinasi.
  • Vanhempien kanssa voi vedota omaan lehmään ojassa. ”Sinun lapsesi pääsee mukaan maailman parhaaseen harrastukseen, jos vain sinä käytät pari tuntia viikossa tähän.” Älä harhaudu tässä. Katso jalkapallokenttiä. Niillä värjöttelee vanhempia säässä kuin säässä, monta kertaa viikossa.
  • Entisten partiolaisten kanssa voi vedota ihmisen omiin partiomuistoihin. ”Tuu tarjoo lapsille niitä samoja parhaita juttuja, jotka sullekin on jäänyt mieleen.”
  • Kaikkien kohdalla voi vedota yhteisöön. Ihminen on laumaeläin ja tahtoo tehdä asioita yhdessä.
  • Uudelle aloittavalle kannattaa valita ”kummi”, joka katsoo hänen peräänsä ja ottaa mukaan.
  • Piiristä voi tilata Tervetuloa Partioon –kurssin uusille johtajille. Siinä kerrotaan mistä partiosta on kyse ja miten homma toimii.
  • Ole luova! Kaikkia rekrytoinnin tapoja ei ole vielä keksittykään!

Eräs keravalainen lippukunta-aktiivi Anna Evilä kertoi, että heillä on oma Tervetuloa Partioon -kurssi Keravan Kansanopiston kevään ohjelmistossa. Opisto hoitaa markkinoinnin, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja välittää osallistumismaksut. Lippukunta hoitaa toteutuksen. Kurssilaisia ei velvoiteta liittymään, mutta häneen voidaan tutustua ja tarjota tekemistä lippukunnassa kurssin jälkeenkin, jos kiinnostusta löytyy. ”Luulisin, että toi ois aika hyvä ja jalostettava tapa ihan minne vaan, enkä ole kuullut muiden keksineen moista aiemmin”, Anna kertoo.

Mitä näistä listoista puuttuu? Puuttuuko joku lista kokonaan? Mihin tyssää? Jaa omat vinkkisi kommenttiboksissa.